Pariutuminen on haastavampaa introverteille kuin ekstroverteille

Siinä mielessä joo, etten jaksa kamalasti käydä ihmisten ilmoilla ja pieni tuttavapiiri riittää paremmin kuin hyvin. Ujous ja huono itsetunto sen sijaan ovat kohdallani paljon isompi ongelma, koska en ikinä uskalla lähestyä kiinnostavan oloisia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä introvertit toisensa löytää. Itsekin olen aivan ehdottomasti introvertti, mutta koskaan ei ole ollut ongelmaa parisuhteen löytämisessä. Ethän sekoita esim. ujoutta tai estynyttä persoonallisuutta introverttiyteen?

Onko tuo estynyt persoonallisuus sitten yleinenkin ongelma?

En tiedä miten yleinen tuo estynyt persoonallisuus tai ujous on, mutta ne usein virheellisesti sekoitetaan introverttiyteen. Introvertti VOI toki olla estynyt tai ujokin mutta ei synonyymi sille. Usein törmää erittäin virheellisiin kuvitelmiin siitä mitä on olla introvertti.

☝️

Vierailija kirjoitti:

Kyllä introvertit toisensa löytää. Itsekin olen aivan ehdottomasti introvertti, mutta koskaan ei ole ollut ongelmaa parisuhteen löytämisessä. Ethän sekoita esim. ujoutta tai estynyttä persoonallisuutta introverttiyteen?

Juuri näin. Ap taitaa sekoittaa muita ominaisuuksiaan introverttiyteen. 

Minä olen introvertti, eikä ole koskaan ollut ongelmia pariutumisen kanssa. Nuorena seurustelusuhteeni olivat lyhyitä ja niitä kertyi paljon. Vanhempana olen vakiintunut. Yllättäen jouduin yli 20 vuoden avioliiton jälkeen uudelleen parisuhdemarkkinoille keski-ikäisenä ja huomasin, että nykyinen netin kautta tutustuminen on suuri lahja meille introverteille, kun ei tarvitse erottua isommassa joukossa muista, vaan saa rauhassa aloittaa tutustumisen kahdenkeskisesti lähes anonyyminä.

Jostain muusta se on kiinni. Minäkin, puolierakko, epäsosiaalinen introvertti, olen avioitunut jo kahdesti. En ole yhtään ihmispelkoinen tai ujo, lähinnä vaan kylmä, ja silti.

Ei ulostetta, Sherlokki.

Vierailija kirjoitti:

Jostain muusta se on kiinni. Minäkin, puolierakko, epäsosiaalinen introvertti, olen avioitunut jo kahdesti. En ole yhtään ihmispelkoinen tai ujo, lähinnä vaan kylmä, ja silti.

Oletkin tavoiteltu naissukupuolen edustaja kaiketi, siinä se selitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä introvertit toisensa löytää. Itsekin olen aivan ehdottomasti introvertti, mutta koskaan ei ole ollut ongelmaa parisuhteen löytämisessä. Ethän sekoita esim. ujoutta tai estynyttä persoonallisuutta introverttiyteen?

Onko tuo estynyt persoonallisuus sitten yleinenkin ongelma?

En tiedä miten yleinen tuo estynyt persoonallisuus tai ujous on, mutta ne usein virheellisesti sekoitetaan introverttiyteen. Introvertti VOI toki olla estynyt tai ujokin mutta ei synonyymi sille. Usein törmää erittäin virheellisiin kuvitelmiin siitä mitä on olla introvertti.

☝️

Jos sulla ei ole mitään lisättävää aikaisempaan kommenttiin, niin peukuta sitä. Mikä idea vain postata uudestaan sama kommentti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä introvertit toisensa löytää. Itsekin olen aivan ehdottomasti introvertti, mutta koskaan ei ole ollut ongelmaa parisuhteen löytämisessä. Ethän sekoita esim. ujoutta tai estynyttä persoonallisuutta introverttiyteen?

Juuri näin. Ap taitaa sekoittaa muita ominaisuuksiaan introverttiyteen. 

Minä olen introvertti, eikä ole koskaan ollut ongelmia pariutumisen kanssa. Nuorena seurustelusuhteeni olivat lyhyitä ja niitä kertyi paljon. Vanhempana olen vakiintunut. Yllättäen jouduin yli 20 vuoden avioliiton jälkeen uudelleen parisuhdemarkkinoille keski-ikäisenä ja huomasin, että nykyinen netin kautta tutustuminen on suuri lahja meille introverteille, kun ei tarvitse erottua isommassa joukossa muista, vaan saa rauhassa aloittaa tutustumisen kahdenkeskisesti lähes anonyyminä.

Tai sitten monet ketjuun vastanneet (itsesi mukaan lukien) ovat vain lievästi introvertteja. Sukupuolierojakin tässä saattaa olla, mutta ne tuntuvat olevan tabu tällä palstalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain muusta se on kiinni. Minäkin, puolierakko, epäsosiaalinen introvertti, olen avioitunut jo kahdesti. En ole yhtään ihmispelkoinen tai ujo, lähinnä vaan kylmä, ja silti.

Oletkin tavoiteltu naissukupuolen edustaja kaiketi, siinä se selitys.

Mukavampiakin naisia varmasti löytyy, tai ainakin helpommin lähestyttäviä. Eipä silti, puolisosta (ja lapsesta) olen ihan onnellinen. Muuten en ole mitenkään ihmisrakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain muusta se on kiinni. Minäkin, puolierakko, epäsosiaalinen introvertti, olen avioitunut jo kahdesti. En ole yhtään ihmispelkoinen tai ujo, lähinnä vaan kylmä, ja silti.

Oletkin tavoiteltu naissukupuolen edustaja kaiketi, siinä se selitys.

Luultavasti tämä.

Vierailija kirjoitti:

No tavallaan joo. Nuorena kun en vielä tiedotanut tätä introverttiyttä jouduin tilanteeseen jossa parisuhde ja sitä automaationa seuraava yhteenmuutto tekivät elämästäni raskasta ja pilasivat sen suhteen ja se loppui kun lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

Seuraavassa suhteessa elimme eri paikkakunnilla 300 km päässä toisistamme eikä tavoitteena ollutkaan se yhteinen asunto jne. Ja se toimi.

Onneksi löysin ja päädyin yhteen tämän ihmisen kanssa jolle kaipaamani oma tila ja oma aika sopii. Asumme erillämme mutta viikonloput ja lomat vietämme pääsääntöisesti yhdessä. Kumppanini ei ole introvertti vaan arjessaan kiireinen ja työnsä vuoksi paljon matkustava. Hänen aiemmassa suhteessaan tämä oli rasittanut suhdetta. Eli kumpikin opimme aiemmista kokemuksista ja tämä suhde toimii juuri meille.

Kannattaa siis miettiä millainen suhde on se jota introvertti kaipaa, se perinteinen malli ei välttämättä ole toimivin.

Kannattaako introvertin muuttaa yhteen koskaan?

Ja sitten on myös sanottava se, että kaikista haasteellisinta on olla intromies.

Välillä on treffeillä käynyt niin, että nainen on kertonut olevansa intro ja sitten kun minäkin olen kertonut olevani intro ajatellen että se on positiivinen yhdistävä tekijä niin treffien jälkeen naiselta tulee viesti jossa kertoo että hän etsii "ekstroverttimiestä joka näyttäisi hänelle tietä".

Että joo.. se ihannemiehen lokero on aina kovan itsevarma rohkea tiennäyttäjä ekstro..

Vierailija kirjoitti:

No tavallaan joo. Nuorena kun en vielä tiedotanut tätä introverttiyttä jouduin tilanteeseen jossa parisuhde ja sitä automaationa seuraava yhteenmuutto tekivät elämästäni raskasta ja pilasivat sen suhteen ja se loppui kun lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

Seuraavassa suhteessa elimme eri paikkakunnilla 300 km päässä toisistamme eikä tavoitteena ollutkaan se yhteinen asunto jne. Ja se toimi.

Onneksi löysin ja päädyin yhteen tämän ihmisen kanssa jolle kaipaamani oma tila ja oma aika sopii. Asumme erillämme mutta viikonloput ja lomat vietämme pääsääntöisesti yhdessä. Kumppanini ei ole introvertti vaan arjessaan kiireinen ja työnsä vuoksi paljon matkustava. Hänen aiemmassa suhteessaan tämä oli rasittanut suhdetta. Eli kumpikin opimme aiemmista kokemuksista ja tämä suhde toimii juuri meille.

Kannattaa siis miettiä millainen suhde on se jota introvertti kaipaa, se perinteinen malli ei välttämättä ole toimivin.

Huomasin saman. Nyt toisella kierroksella en aio pilata tätä ihanaa parisuhdetta muuttamalla yhteen miehen kanssa. Asutaan 3 km etäisyydellä toisistamme. Näin toimii hyvin. Kummallakin on omaa aikaa ja tilaa. Ei tarvitse vääntää arkipäivän asioista, eikä mistään muustakaan, koska arki ei pääse hiipimään suhteeseemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain muusta se on kiinni. Minäkin, puolierakko, epäsosiaalinen introvertti, olen avioitunut jo kahdesti. En ole yhtään ihmispelkoinen tai ujo, lähinnä vaan kylmä, ja silti.

Oletkin tavoiteltu naissukupuolen edustaja kaiketi, siinä se selitys.

Luultavasti tämä.

No tottakai. Eräs päivä radion uutisissakin sanottiin, että nuorten naisten määrä Suomessa on laskenut hälyttävästi. Joten ei ihme vaikka ne arimmatkin erakkonaiset tullaan repimään sieltä susimökistä, jos vain jonkinlaista paukkulankaa pitkin netti tönöön kulkee ja nainen laittaa kuvattoman ja sisällöttömän deittiprofiilin.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten on myös sanottava se, että kaikista haasteellisinta on olla intromies.

Välillä on treffeillä käynyt niin, että nainen on kertonut olevansa intro ja sitten kun minäkin olen kertonut olevani intro ajatellen että se on positiivinen yhdistävä tekijä niin treffien jälkeen naiselta tulee viesti jossa kertoo että hän etsii "ekstroverttimiestä joka näyttäisi hänelle tietä".

Että joo.. se ihannemiehen lokero on aina kovan itsevarma rohkea tiennäyttäjä ekstro..

Mä luulen, että ne naiset ovat tunnistaneet itsensä väärin. Itse en missään nimessä edes vaivautuisi treffeille ekstron kanssa. 26&31

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten on myös sanottava se, että kaikista haasteellisinta on olla intromies.

Välillä on treffeillä käynyt niin, että nainen on kertonut olevansa intro ja sitten kun minäkin olen kertonut olevani intro ajatellen että se on positiivinen yhdistävä tekijä niin treffien jälkeen naiselta tulee viesti jossa kertoo että hän etsii "ekstroverttimiestä joka näyttäisi hänelle tietä".

Että joo.. se ihannemiehen lokero on aina kovan itsevarma rohkea tiennäyttäjä ekstro..

Höpöhöpö. Minä etsin juurikin introverttimiestä ja sellaisen myös löysin. 

Serkkuni on erittäin ujo ja hiljainen mies, eikä edes komea tai menestynyt, vaan työttömänä vähän väliä, mutta niinpä vain hänkin löysi vaimon itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain muusta se on kiinni. Minäkin, puolierakko, epäsosiaalinen introvertti, olen avioitunut jo kahdesti. En ole yhtään ihmispelkoinen tai ujo, lähinnä vaan kylmä, ja silti.

Oletkin tavoiteltu naissukupuolen edustaja kaiketi, siinä se selitys.

Luultavasti tämä.

No tottakai. Eräs päivä radion uutisissakin sanottiin, että nuorten naisten määrä Suomessa on laskenut hälyttävästi. Joten ei ihme vaikka ne arimmatkin erakkonaiset tullaan repimään sieltä susimökistä, jos vain jonkinlaista paukkulankaa pitkin netti tönöön kulkee ja nainen laittaa kuvattoman ja sisällöttömän deittiprofiilin.

Eikä vaan nykyään. Mun susimökkiini asteli 1. aviomies 1999. Mitään syntyvyysongelmia ei tuolloin tunnettu, eikä kyllä deittiprofiileitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten on myös sanottava se, että kaikista haasteellisinta on olla intromies.

Välillä on treffeillä käynyt niin, että nainen on kertonut olevansa intro ja sitten kun minäkin olen kertonut olevani intro ajatellen että se on positiivinen yhdistävä tekijä niin treffien jälkeen naiselta tulee viesti jossa kertoo että hän etsii "ekstroverttimiestä joka näyttäisi hänelle tietä".

Että joo.. se ihannemiehen lokero on aina kovan itsevarma rohkea tiennäyttäjä ekstro..

En usko tuota. Nainen ei ole todellisuudessa ollut introvertti. Minua alkoi yhden miehen kanssa ahdistaa pelkästään 10 minuutin aikana, kun hän saattoi minut autolle ja puhui ja puhui ja puhui tauotta. Tuntui, etten saanut minkäänlaista suunvuoroa, eikä keskustelu ollut lainkaan vastavuoroista. En todellakaan jaksa yhtään suupaltteja ja jatkuvasti itseään esille tuovia ihmisiä. 

Ei ole introverttejä tai ekstroverttejä. Jokainen meistä on mixvertti. Enemmän tai vähemmän. Vahvuuksia ja heikkouksia on kaikilla verteillä!

Jos on dorka, niin siinä on turha vetäytyä jonkun verttiyden taakse.

Kuinka ihmiset pariutuu tai on pariutumatta, riippuu tietysti monesta muustakin tekijästä, kuin jostakin verttiydestä.

Tää oli tarkoitettu prologiksi, mutta päättänkin tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten on myös sanottava se, että kaikista haasteellisinta on olla intromies.

Välillä on treffeillä käynyt niin, että nainen on kertonut olevansa intro ja sitten kun minäkin olen kertonut olevani intro ajatellen että se on positiivinen yhdistävä tekijä niin treffien jälkeen naiselta tulee viesti jossa kertoo että hän etsii "ekstroverttimiestä joka näyttäisi hänelle tietä".

Että joo.. se ihannemiehen lokero on aina kovan itsevarma rohkea tiennäyttäjä ekstro..

En usko tuota. Nainen ei ole todellisuudessa ollut introvertti. Minua alkoi yhden miehen kanssa ahdistaa pelkästään 10 minuutin aikana, kun hän saattoi minut autolle ja puhui ja puhui ja puhui tauotta. Tuntui, etten saanut minkäänlaista suunvuoroa, eikä keskustelu ollut lainkaan vastavuoroista. En todellakaan jaksa yhtään suupaltteja ja jatkuvasti itseään esille tuovia ihmisiä. 

Eihän introverttiyden pitänyt olla yhtä kuin sosiaalinen kyvyttömyys? Mies saattoi hyvinkin olla intro, mutta kumosi koko patterinsa tyhjäksi siinä tilanteessa papattaessaan ja lataili viikon kotona.