Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko muita, jotka ei vaan pärjää ilman SSRI-lääkitystä?

Vierailija
12.01.2020 |

On alkanut arveluttaa, että onko mulla joku synnynnäinen serotoniini- ja dopamiinivaje. Lapsellani on diagnosoitu ADHD ja siihen lääkitys, joten ajatus ei ole syntynyt ihan tyhjästä.

Ilman mielialalääkettä olen ailahtelevainen, kiukkuinen, ahdistun helposti enkä pysty oikein keskittymään. Lääkkeen kanssa on helpompi olla - vireystila pysyy yksinkertaisesti parempana, en ärsyynny enkä häiriinny niin herkästi. Ajatukset eivät jää yhtä helposti luuppaamaan kehää.

Minulla on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, johon olen saanut terapiaakin. Silti sekava olotila palaa aina, jos lopetan lääkityksen. Voi jopa olla, että tämä ahdistukseni on ADHD:ta, vaan kun en jaksaisi lähteä mihinkään arviointirumbaan. Olen joka tapauksessa ollut kausittain masentunut ja ahdistunut lapsesta asti, joten jollain tapaa "synnynnäistä" tämä on.

Onko muita, joilla aivokemia vaatii lääkkeen käyttämistä jatkuvasti?

Kommentit (26)

Vierailija
1/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up!

Vierailija
2/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan tuo täysin mahdollista. Siksi Ssri-lääkkeet tunnetaan myös nimellä onnellisuuspilleri.

Esim. minulla on aina ollut kova hinku syödä banaaneja ja tummaa suklaata. Yllätys! Ne sisältävät runsaasti serotoniinin esiastetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on just sama kokemus kuin sulla tästä keskittymisestä, ja sitten ilman lääkettä pienet asiat saa mulla valtavan mittakaavan. Lääkkeen kanssa pystyn olemaan normaali, vahva vanhempi. Ilman lääkettä uuvun aivan tolkuttomasti, esim. vapaapäivänä kauppareissu voi olla kaikki mitä jaksan tehdä, ja toivun koko loppupäivän siitä.

Mulla ihan sama homma että lapsella diagnosoitu ADHD. Olen miettinyt samaa kuin sinäkin, voisko mulla olla, mutta toisaalta epäilen, olisinko pystynyt kirjoittamaan ylioppilaskirjoituksissa 5 L:ää ja pääsemään 2 kertaa sisään yliopistoon huippupisteillä, jos minulla olisi hoitamaton ADHD. Olen ajatellut, että tämä voi enemmin olla seurausta tästä pitkäaikaisesta uupumisesta lapsen sairauden kanssa (lisäksi toinen lapseni on erittäin vaativa, temperamenttinen luonne) ja huoli lapsen tulevaisuudesta on stressiä aiheuttava tekijä, lisäksi oma vanhempani sairastunut Alzheimeriin ja minä olen ainoa lähiomainen. Tässä yhtälössä tietenkin omat työt ja itse opiskelen uutta tutkintoa. Joten olen ajatellut, että se voi olla vain tämä elämän kuormittavuus syynä, mutta joka tapauksessa ilman SSRI-lääkettä en pärjää, kokeiltu on useamman kerran.

Vierailija
4/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo täysin mahdollista. Siksi Ssri-lääkkeet tunnetaan myös nimellä onnellisuuspilleri.

Esim. minulla on aina ollut kova hinku syödä banaaneja ja tummaa suklaata. Yllätys! Ne sisältävät runsaasti serotoniinin esiastetta.

Mielenkiintoista! Otanpa noita omaankin ruokavalioon.

Vierailija
5/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on just sama kokemus kuin sulla tästä keskittymisestä, ja sitten ilman lääkettä pienet asiat saa mulla valtavan mittakaavan. Lääkkeen kanssa pystyn olemaan normaali, vahva vanhempi. Ilman lääkettä uuvun aivan tolkuttomasti, esim. vapaapäivänä kauppareissu voi olla kaikki mitä jaksan tehdä, ja toivun koko loppupäivän siitä.

Mulla ihan sama homma että lapsella diagnosoitu ADHD. Olen miettinyt samaa kuin sinäkin, voisko mulla olla, mutta toisaalta epäilen, olisinko pystynyt kirjoittamaan ylioppilaskirjoituksissa 5 L:ää ja pääsemään 2 kertaa sisään yliopistoon huippupisteillä, jos minulla olisi hoitamaton ADHD. Olen ajatellut, että tämä voi enemmin olla seurausta tästä pitkäaikaisesta uupumisesta lapsen sairauden kanssa (lisäksi toinen lapseni on erittäin vaativa, temperamenttinen luonne) ja huoli lapsen tulevaisuudesta on stressiä aiheuttava tekijä, lisäksi oma vanhempani sairastunut Alzheimeriin ja minä olen ainoa lähiomainen. Tässä yhtälössä tietenkin omat työt ja itse opiskelen uutta tutkintoa. Joten olen ajatellut, että se voi olla vain tämä elämän kuormittavuus syynä, mutta joka tapauksessa ilman SSRI-lääkettä en pärjää, kokeiltu on useamman kerran.

Siis tämähän on lähes kuin omasta kynästäni! Sillä erotuksella, että vaikka olen aina pärjännyt koulussa, niin jo lapsena ahdisti ja oli usein vaikea olla.

Olenkin ajatellut, että nyt nämä vaikeimmat vuodet on varmaan vaan mentävä lääkkeen kanssa. Ap

Vierailija
6/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enpä tiedä. En malta odottaa, että pääsen eroon Brintellixistä. Käytin myös Olanzapinea, jonka lopetin jo elokuussa. Lihoin 20 kg ja muutuin impotentiksi. Lisäksi on ollut unihäiriöitä.

Ehkä noista lääkkeistä oli apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Pystyin käymään esim. ravintolassa syömässä. Ja keskittyminen parantui silloin kun ajattelu oli kaaosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse alan alistua siihen, että syön loppuikäni ssri-lääkkeitä. Useamman kerran olen ne lopettanut, ilman ongelmia ja ollut muutaman vuodenkin ilman. Mutta pikkuhiljaa mieliala hilautuu alemmas ja alemmas kun toipuminen niistä kaikista pikku henkisistä kuopista, joita elämä ihan luonnostaan eteen tuo, ei selvästi oikein toimi normaalisti. Ja sitten ollaan taas kohta lähtöpisteessä, eli toimintakyky nolla. Lääkkeiden kanssa pikkukolhuista palautuminen on normaalimpaa, joten niillä pysyn kunnossa.

Ei ne pillerit ainakaan minua onnelliseksi tee, mutta auttavat kestämään elämää paremmin kuin luonnostaan kestäisin. Ja silloin voi toki joskus onnenhitusiakin joskus löytää kun ei ole vaan omaan surkeuteensa kääriytyneenä sängyn pohjalla.

Vierailija
8/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen käyttänyt lääkettä 17 vuotta, ensin SSRI ja jo yli 10 vuotta SSNR. Zoloft vähensi afressiivisuutta, mutta Venlafaksiini tuntuu vaan lisäävän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

En nyt tiedä onko tuo mikään ssri-lääke, ei varmaan ole, mutta mysimbaa syön. On laihdutuslääke joka sisältää 2 eri mielialalääkkeen osaa ja vaikuttaa aivoissa niin ettei tee mieli syödä liikaa.

Lääke vaikuttaa minulla muutenkin jotenkin tasaavasti ja pystyn elämään normaalia elämää ilman että ruoka pyörii päässä 24/7. Koitin olla ilman, lihoin lähes kymmenen kiloa parissa kuukaudessa, koti oli kaaoksessa enkä pystynyt muutenkaan toimimaan vaan olin lamaantuneena kotona.

Nyt aloitin uudestaan viikko sitten ja olo alkaa kohentua taas. Pirun kallis, 131 euroa 4 viikossa...

Reilun vuoden olen tuota kaiken kaikkiaan käyttänyt ja kalliiksi tullut.

Joskus myös voxraa käyttänyt mutta vei yöunet, muuten olisi sopinut olon puolesta. Venlafaxin myös testissä ollut, sopi muuten mutta aivosähköiskujen vuoksi oli pakko lopettaa. Tästä mysimbasta ei ole sivuioreita laiknkaan onneksi.

Mulla on aikuisena diagnosoitu adhd ja kolmella lapsellani on myös se.

Olen huomannut että mysimba tasaa oloa kaikin tavoin ja olen pirteämpi ja iloisempi. Ja ulospäinsuuntautuvampi!

Vierailija
10/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä. Olen tällainen.

Perspektiiviä asiaan on oman elämän kokemuksen kautta ja olen psykologi.

Masennusta ja ahdistusta ollut lapsesta asti ja krooniset univaikeudet ala-asteelta asti. Olen siis kroonikko, nyt 45v.

Jo 10 vuotta 10mg Citalopram/vrk. Näin olen vireä, hyvin työkykyinen, normaalit reaktiot asioihin, univaikeudet on takanapäin ja asiat varsin hyvin. Lisäksi lääkkeen myötä hurjat psyykkiset PMS -oireet väheni, eli ennen lääkettä mieliala romahti täysin viikoksi joka ikinen kuukausi mutta se loppui lääkkeellä kokonaan.

Mulla ei asian kanssa ole ongelmaa, mielelläni lääkkeet otan loppu elämäni. Se pelasti toimintakykyni ja oikeastaan kaiken.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun elämä on mennyt ihan poskelleen, kun olen luomuna yrittänyt pärjätä.

No en pärjännyt. :( Meni työpaikat, parisuhteet, lapset...

Nyt vanhana mietin, miten erilaista kaikki olisi voinut olla.

Nyt olen oppinut käyttämään tiettyä lääkettä pienellä annostuksella masennuspuskurina. Toimii.

Vierailija
12/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen tällainen.

Perspektiiviä asiaan on oman elämän kokemuksen kautta ja olen psykologi.

Masennusta ja ahdistusta ollut lapsesta asti ja krooniset univaikeudet ala-asteelta asti. Olen siis kroonikko, nyt 45v.

Jo 10 vuotta 10mg Citalopram/vrk. Näin olen vireä, hyvin työkykyinen, normaalit reaktiot asioihin, univaikeudet on takanapäin ja asiat varsin hyvin. Lisäksi lääkkeen myötä hurjat psyykkiset PMS -oireet väheni, eli ennen lääkettä mieliala romahti täysin viikoksi joka ikinen kuukausi mutta se loppui lääkkeellä kokonaan.

Mulla ei asian kanssa ole ongelmaa, mielelläni lääkkeet otan loppu elämäni. Se pelasti toimintakykyni ja oikeastaan kaiken.

Kiitos tästä. Voisinkin kokeilla, riittäisikö jo 10mg 20:n sijaan, jos käytöstä tulee nyt ihan pysyvää. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt lääkettä 17 vuotta, ensin SSRI ja jo yli 10 vuotta SSNR. Zoloft vähensi afressiivisuutta, mutta Venlafaksiini tuntuu vaan lisäävän.

Kirjoitusasusta ja asiasisällöstä voi tosiaan nähdä, että aineita on vedetty.

Vierailija
14/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo täysin mahdollista. Siksi Ssri-lääkkeet tunnetaan myös nimellä onnellisuuspilleri.

Esim. minulla on aina ollut kova hinku syödä banaaneja ja tummaa suklaata. Yllätys! Ne sisältävät runsaasti serotoniinin esiastetta.

Mielenkiintoista! Otanpa noita omaankin ruokavalioon.

Sulla on lapsesta asti ollut ongelmia etkä tiedä edes tälläistä perusasiaa? Vai onko tää tarkkaavaisuushäiriöön kuuluvaa, että mitään vaivaa ei voi itse nähdä vuosienkaan aikana? Kaikkimullehetinyt ja kunhanmuuttekee?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo täysin mahdollista. Siksi Ssri-lääkkeet tunnetaan myös nimellä onnellisuuspilleri.

Esim. minulla on aina ollut kova hinku syödä banaaneja ja tummaa suklaata. Yllätys! Ne sisältävät runsaasti serotoniinin esiastetta.

Mielenkiintoista! Otanpa noita omaankin ruokavalioon.

Sulla on lapsesta asti ollut ongelmia etkä tiedä edes tälläistä perusasiaa? Vai onko tää tarkkaavaisuushäiriöön kuuluvaa, että mitään vaivaa ei voi itse nähdä vuosienkaan aikana? Kaikkimullehetinyt ja kunhanmuuttekee?

Ihan voin rehellisesti kertoa, etten ollut ajatellutkaan, että serotoniinintuotantoa voisi ehkä tukea ruokavaliolla. Olin selvittänyt vain sen, että hiilihydraatilla on roolinsa tässä kuviossa. Olen tähän saakka luottanut minua hoitaneiden ammattilaisten asiantuntijuuteen näissä asioissa, kai se sitten on laiskuutta. Ap

Vierailija
16/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sepram!!!!!

Vierailija
17/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama. Biologisesti alhaiset serotoniiniarvot minulla, mitä ei korvaa terapiat ja ajatuksiin vaikuttaminen. Suvussani yleinen vaiva mutta lääke auttaa.

Vierailija
18/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo täysin mahdollista. Siksi Ssri-lääkkeet tunnetaan myös nimellä onnellisuuspilleri.

Esim. minulla on aina ollut kova hinku syödä banaaneja ja tummaa suklaata. Yllätys! Ne sisältävät runsaasti serotoniinin esiastetta.

Mielenkiintoista! Otanpa noita omaankin ruokavalioon.

Ota ihmeessä. Myös juustoa kannattaa syödä, koska siinäkin on paljon tryptofaania. Kannattaa myös harkita sitä, että ottaisit tryptofaania purkista. Se siis on se serotoniinin esiaste.

Vierailija
19/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sama. Biologisesti alhaiset serotoniiniarvot minulla, mitä ei korvaa terapiat ja ajatuksiin vaikuttaminen. Suvussani yleinen vaiva mutta lääke auttaa.

Onko sinulla vakituinen työ, ystäväpiiri ja kumppani? Tiedän että homoilla ja taiteilijoilla on matala serotoniini, mutta lääkitys vain pilaisi näiden elämää. Tässäkin ketjussa vaikuttaa siltä että yritetään löytää omia elämän puutteita välittäjäainepitoisuuksista. Jos sota syttyisi ja joutuisin tappamaan ihmisiä ottaisin ehdottomasti SSRI-lääkityksen helpottamaan työtä

Vierailija
20/26 |
12.01.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmasti voi olla noin että pillereitä vaan joka päivä että pysyy työkykyisenä. Käyttäähän moni alkoholiakin ja huumeita että tuntisivat olonsa työkykyisiksi ja etteivät tekisi itsemurhaa.

Sitten jotkut tekevät jännittäviä asioita benjihyppyjä ja muita kahjoja temppuja, että elämä tuntuisi edes vähän kiinnostavalta.