Kuolemantunne, miten päästä siitä läpi?

Ohjelmoi aivosi uudelleen. Löytyy itsehoitoa tai aivo-oppimisterapiaa, googlaile.

Mulla auttoi tttrvapaikkavisualisaatio. Sanaa ei voi kirjoittaa oikein jos meinaa että kommentti julkaistaan. Tein siis "sisäiselle lapselle" tpaikan kerran kun oli kauhukohtaus päällä. Laitoin lapsen luolaan ja paksun metallioven ja aseita ja tykkejä kunnes tunsin että lapsi oli vihdoin turvassa... Jatkoin visualisaatiota vuoden pari kunnes lapsi leikki rauhassa ulkoilmassa ja visualisaatio oli tehnyt tehtävänsä. Ymmärrän ettei tämä toimi kaikilla mutta mulla oli yksi tärkeimpiä keinoja paranemiseen ja turvallisuuden tunteen syntymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi tttrvapaikkavisualisaatio. Sanaa ei voi kirjoittaa oikein jos meinaa että kommentti julkaistaan. Tein siis "sisäiselle lapselle" tpaikan kerran kun oli kauhukohtaus päällä. Laitoin lapsen luolaan ja paksun metallioven ja aseita ja tykkejä kunnes tunsin että lapsi oli vihdoin turvassa... Jatkoin visualisaatiota vuoden pari kunnes lapsi leikki rauhassa ulkoilmassa ja visualisaatio oli tehnyt tehtävänsä. Ymmärrän ettei tämä toimi kaikilla mutta mulla oli yksi tärkeimpiä keinoja paranemiseen ja turvallisuuden tunteen syntymiseen.

Hyvä. Kyllä mäkin käytän paljon mielikuvitusta ja luovuutta.

Palaan mielessäni niihin hetkiin kun joku on ollut turvallinen.

Silti se olo väijyy mua, haluaisin käydä sen läpi ettei se enää haittaisi mua.

Sekin jo auttoi osittain kun sain kiinni siitä mistä se on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi tttrvapaikkavisualisaatio. Sanaa ei voi kirjoittaa oikein jos meinaa että kommentti julkaistaan. Tein siis "sisäiselle lapselle" tpaikan kerran kun oli kauhukohtaus päällä. Laitoin lapsen luolaan ja paksun metallioven ja aseita ja tykkejä kunnes tunsin että lapsi oli vihdoin turvassa... Jatkoin visualisaatiota vuoden pari kunnes lapsi leikki rauhassa ulkoilmassa ja visualisaatio oli tehnyt tehtävänsä. Ymmärrän ettei tämä toimi kaikilla mutta mulla oli yksi tärkeimpiä keinoja paranemiseen ja turvallisuuden tunteen syntymiseen.

Tästä vielä. Aluksi visualiisaatio oli tosiaan sitä että suunnittelin turvajärjestelmiä ja linnoituksia kunnes pystyin rauhoittumaan ja pahin kauhu meni ohi. Lapsi itse nukkui tpaikassa jonkinlaisella olkipedillä. Sit kerran kun "menin" sinne, lapsi olikin suureksi yllätyksekseni hereillä. Se oli kuin pieni peikko jolla oli sotkuinen tukka ja se oli hyvin vihainen! Mitään näitä käänteitä mun ei tarvinnut keksimällä keksiä vaan ne tuli ihan itsestään. Ihmisen psyyke on kuulkaas äärimmäisen hieno laite. Olin ihan että mitäs nyt mutta sitten ajattelin että teen sitä mitä lapsi tarvii. Ja niin tein. En muista enää kovin hyvin koska siitä on monta vuotta, mutta rupesin tavallaan itse äidiksi sisäiselle lapselleni. Muistan kuinka loppuaikana kun menin katsomaan lasta lapsi nukkui sylissäni rauhallista unta. Oli kesä ja lapsi oli ruskettunut ja sillä oli valkoiset vaatteet päällä. Se oli ihan viimeisiä kertoja. Viimeisellä kerralla tosiaan lapsi ei kiinnittänyt minuun enää mitään huomiota koska se oli leikkimässä.

Olisi kiva tietää miten muut ovat selvinneet.

Kelalla pitäisi olla neuvonta-apu mikä auttaa ettei tule mentyä hyödyttämään terapiaan.

Näinkin on käynyt.

Olen huomannut että edistyin terapiassa kun vähitellen uskalsin muistaa aina vaan enemmän.

Nyt ei ole enää pahimpia jäljellä, vain tunnetaso puuttuu.