Kumpi maksaa ensitreffeillä lasku - mies vai nainen?

Näin miehenä, minusta miehen kyllä tulee maksaa, ei vain ensi- vaan kaikilla treffeillä. Mutta ymmärrän kyllä, jos tämä tuntuu joistain vanhanaikaiselta. Siksipä ehdottaisinkin, että mies tarjoutuu maksamaan (siis ei "mä maksan!", vaan "sopiihan sulle, että mä maksan?"), ja nainen toivottavasti myöntyy siihen. Mutta jos nainen aidosti ei tykkää, vaan haluaa esim. että lasku puolitetaan, niin mies sitten tahdikkaasti myöntyy siihen, eikä tee asiasta numeroa.

Tuo on hyvä sääntö että se maksaa joka pyytää. Seuraavalla kerralla osat vaihtuu. Jos sylettää maksaa niin sitten treffeille kahville tai kävelylle. Tai kumpikin maksaa osansa. Olen naisena aina kannattanut sitä että molemmat maksaa omansa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen maksaa luonnossa, tietysti.

Suomessa treffikulttuuri on yleensä päinvastaista. Nainen kutsuu ja maksaa ja saa sitten vastineeksi mieheltä munaa, jos saa. En sano että tämä on sen parempaa tai huonompaa kuin muuallakaan, mutta täällä naisilla on yleensä huomattavasti korkeampi kynnys lähteä treffeille, ja yleensä treffeille lähdetään vain silloin kun nainen on sen verran ihastunut ja motivoitunut että jotkut baarilaskut ovat hänelle vain turhia muotoseikkoja kunhan saa tuota haluamaansa miestä.

Joka viikkoko tämä puhikaluttu aihe täytyy uudestaan käsitellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen maksaa luonnossa, tietysti.

Suomessa treffikulttuuri on yleensä päinvastaista. Nainen kutsuu ja maksaa ja saa sitten vastineeksi mieheltä munaa, jos saa. En sano että tämä on sen parempaa tai huonompaa kuin muuallakaan, mutta täällä naisilla on yleensä huomattavasti korkeampi kynnys lähteä treffeille, ja yleensä treffeille lähdetään vain silloin kun nainen on sen verran ihastunut ja motivoitunut että jotkut baarilaskut ovat hänelle vain turhia muotoseikkoja kunhan saa tuota haluamaansa miestä.

Missäs mielikuvitus-Suomessa sinä elät?

Jos nainen antaa nuolla hiivareikäänsä niin silloin mies maksaa.

minä vastaa sitten kun ap osata kirjoittaa.

No se kumpi on pyytänyt toista ulos maksaa, tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä, minusta miehen kyllä tulee maksaa, ei vain ensi- vaan kaikilla treffeillä. Mutta ymmärrän kyllä, jos tämä tuntuu joistain vanhanaikaiselta. Siksipä ehdottaisinkin, että mies tarjoutuu maksamaan (siis ei "mä maksan!", vaan "sopiihan sulle, että mä maksan?"), ja nainen toivottavasti myöntyy siihen. Mutta jos nainen aidosti ei tykkää, vaan haluaa esim. että lasku puolitetaan, niin mies sitten tahdikkaasti myöntyy siihen, eikä tee asiasta numeroa.

Minä odotan miehen maksavan ensitreffeillä (kyllä, jos hän haluaa kahvilaan kävelyn sijaan niin odotan hänen maksavan kahden euron kahvini), mutta siitä eteenpäin pidän itsestäänselvänä, että tarjotaan vuorotellen tai molemmat maksavat omansa. Omat ensitreffini puolisoni kanssa olivat kävelytreffit. Seuraavaksi hän kysyi minua päiväretkelle erääseen Unescon maailmanperintökohteeseen. Koska hän ajoi ja maksoi bensat, oli maailman luonnollisin asia, että minä maksoin reissulla meidän ruoat.

Teen treffejä kahviloihin, tai vakiokahvilaan.

Menen varttia ennen, ostan omani ja mies tulee, kun tulee ja maksaa omansa.

Ei ongelmaa.

Nainen maksaa vasta kolmansilla treffeillä takautuvasti luonnossa

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin ensitreffeillä mieluiten kävelylle.

Sama. tai mitä tahansa, mikä ei maksa mitään. Olen köyhä, minkä vuoksi mitään treffejä ei tulekaan. En edes ymmärrä "treffejä"- mennä johonkin kahville/kaljalle/syömään/leffaan/tms, mitä en tee muutenkaan. Hirveää teeskentelyä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein te oikeasti menette ensitreffeillä syömään? Olisi mielenkiintoista kuulla jokaiselta vastaajalta, kuinka usein ensitapaaminen on ruokaravintolassa ja miksi ja millaisin tuloksin he näitä ruokailutreffejä harrastavat.

Olen käynyt ensitreffeillä ravintolassa 21 kertaa. Näistä miehistä 8:a tapasin vielä uudestaan, mutta sitten jompi kumpi halusi lopettaa tapaamiset myöhemmin. Kolmesti olen käynyt kahvilassa ensitreffeillä ja niistä kerran tapasin miehen uudelleen.

molemmat maksaa omansa. Mikä siinä on niin vaikeaa? 

Aivan sama. Jos kyseessä on nettituttavuus, joku kahvipaikka tai jopa kävelyretki riittää ensitunnusteluun. Raha ei ole kynnyskysymys. Jos taas tiedän olevani varmasti kiinnostunut toisesta, raha ei edelleenkään ole kynnyskysymys kunhan ei pyydä lainaa.