Lue keskustelun säännöt.
Pettäjä,pääsitkö itse yli pettämisestä?
Anteeksi
10.01.2020 |
Petin avomiestäni monta vuotta sitten ollessani 22- vuotias. Erosta oli tällöin puhuttu päivittäin ja "yritetty" erota mutta uskallus siihen viralliseen suhteen päättämiseen puuttui. Suhde ei missään nimessä kaatunut kummankaan "kusipäisyyteen" vaan vuosien aikana kasvoimme erilaisiksi ihmisiksi(olimme alaikäisiä kun aloimme seurustelemaan). Olemme edelleen ystäviä eikä rakkaus hävinnyt mihinkään, se vain muuttui sisarelliseksi rakkaudeksi.
Edelleen kuitenkin vuosien jälkeen mietin viikottain sitä, miten olisin voinut toimia toisin. Nykyinen melkein kymmenen vuoden suhteeni alkoi tästä pettämisestä, ja entinen avomieskin löysi samaan aikaan uuden, paljon itselleen sopivamman kumppanin. Asiasta seurasi pelkästään hyvää, mutta silti omissa ajatuksissani sana "pettäminen" saa edelleen sydämen hakkaamaan. En osaa antaa itselleni anteeksi sitä, että olen tehnyt niin pahasti toiselle (vaikka entiseltä avomieheltäni sain asian anteeksi, ja silloin viimein uskallettiin päättää erosta). Toisaalta, olen aina ollut täydellisyyden tavoittelija, enkä oikein ikinä ole tehnyt mitään "väärin". En edes nuoruudessa. Taustani on täysin tahraton tätä yhtä asiaa lukuunottamatta.
Onko oikein että antaisin asian itselleni anteeksi, kun koko elämäni olen kuitenkin yrittänyt toimia niin, ettei ketään muuta sattuisi?
Kommentit (5)
Itsetunto kuntoon muuten. Osittain tuo vaikeus antaa anteeksi johtuu siitä, että minäkuvasi tahriintui. Yritä ajatella, että kaikki teemme virheitä ja niistä on hyvä oppia. Eihän tuossa kovin pahasti käynyt kellekään.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin yli, mutta kaduttaa edelleen. Olin silloin nuori ja hölmö. Poikaystäväni oli pettänyt minua ollessani 16-vuotias, erottiin sen jälkeen, mutta päädyttiin kuitenkin yhteen vuoden päästä. Suhde oli yhtä vuoristorataa ja hölmöyksissäni petin puolen vuoden jälkeen. En jäänyt ikinä kiinni enkä kehdannut tunnustaa, mutta laitoin suhteen poikki, kun ymmärsin mitä pskaa koko suhde oli alunperinkin. En ikinä ole myöntänyt kellekään pettäneeni, koska se hävettää suunnattomasti. Sen jälkeen päätin, etten ikinä enää tekisi niin. Jos suhde ei tunnu hyvältä, niin toimii sen verran arvokkaasti kumpaakin kohtaan, että eroaa ennen kun päätyy pettämään.
Kiitos paljon vastauksista. Yritän ajatella, että se oli virhe, joka valmisti minua aikuisuuteen ja antoi eväitä parisuhteeseen. Tämän hetkisessä parisuhteessa en ole koskaan sekuntiakaan ajatellut pettämistä. Ikinä. Aiempi suhde alkoi ihan viattomana ihastumisena ja seksi tuli osaksi suhdetta vasta myöhemmin ja valitettavasti siltä osin kemiaa ei ollut ollenkaan. Olimme enemmänkin ystäviä opettelemassa aikuisen elämää. Tavallaan meidän parisuhde oli jonkinlaista epätoivoista ripustautumista toiseen. Eroaminen pelotti ihan valtavasti ja meillä molemmilla oli taustalla vaikeita asioita.
Olin myös varmaankin viisivuotiaasta asti ajatellut, että rakastun vain kerran ja se on siinä. Sen haaveen murkaantuminen oli valtava pettymys omassa perfektionistisessa mielessäni.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Pääsin yli, mutta kaduttaa edelleen. Olin silloin nuori ja hölmö. Poikaystäväni oli pettänyt minua ollessani 16-vuotias, erottiin sen jälkeen, mutta päädyttiin kuitenkin yhteen vuoden päästä. Suhde oli yhtä vuoristorataa ja hölmöyksissäni petin puolen vuoden jälkeen. En jäänyt ikinä kiinni enkä kehdannut tunnustaa, mutta laitoin suhteen poikki, kun ymmärsin mitä pskaa koko suhde oli alunperinkin. En ikinä ole myöntänyt kellekään pettäneeni, koska se hävettää suunnattomasti. Sen jälkeen päätin, etten ikinä enää tekisi niin. Jos suhde ei tunnu hyvältä, niin toimii sen verran arvokkaasti kumpaakin kohtaan, että eroaa ennen kun päätyy pettämään.
Näin minäkin päätin suhteen jälkeen
-Ap
Sisältää järkyttäviä yksityiskohtia, joten älä lue jos järkytyt helposti.
En tiedä. Petin jollainlailla ensirakkauttani 18-vuotiaana runkkaamalla humalassa toista miestä kun emme jossain välissä virallisesti seurustelleet ja salaamalla sen varmuuden vuoksi. Kiertotietä hän sitten kuuli siitä ja seurustelumme muuttui kankeaksi. Erosimme sittemmin ja tuntuu vieläkin pahalta. Toisaalta en tiedä pettikö hänkin minua ja ehkä jopa useampaan kertaan. Todennäköisesti. Pyysin muutama vuosi myöhässä anteeksi ja sain anteeksi, mutta enpä vieläkään oikein hahmota mitä kaikkea tapahtui... Noh, elämä jatkuu, katse eteenpäin.