Lue keskustelun säännöt.
Ikimuistoiset Interrailit
Kommentit (5)
Monta kertaa olin Interraililla yhdessä poikakaverini kanssa ja hauskaa oli. Paras oli se matka, jolla menimme kihloihin Eiffel-tornin huipulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2000 ensipuolisko, joka kesä. Yleensä jäin maaseudulla junasta ja vaeltelin rannoilla ja nummilla- sitten oli mukava käydä isoissa kaupungeissa. Nykyään mukava käydä muistelemassa niitä paikkoja muttei ehtisi oikein helposti sellaisia vaelteluja tehdä, eikä jaksaisi rinkka ja teltta selässä reuhata junissa.
Junallisesti oudoimmat kokemukset silti pohjanmaan ja lapin yöjunista jotka ansaitsisvat oman ketjun.
Tukholmaan kun pääsi niin viuuh, menin kolme kertaa sinne vaan, en koskaan suunnitellut. Kävin museoissa ja ihastelin siltoja, ei tietoakaan rakkauslukko-vyörystä siihen aikaan. Kaikki muutokset ei ole hyvästä.
En käynyt ja olin kateellinen kavereilleni jotka kävivät reilaamassa useinkin.
Minun työpanokseni maalaistalossa katsottiin kesäisin korvaamattomaksi, etten päässyt. Syksyllä, talvella ja keväisin olin tietysti koulussa tai muuten opiskelemassa.
Toisaalta, minua huonosti nukkuvana ihmistä pelotti, että olisin joutunut koko reissun olemaan kuin horroksessa. Enhän olisi saanut unta junissa, rautatieasemilla tai nuorisohostelleissa.
Harmittaa vieläkin. Jos minulla olisi ollut lapsia, tuputtaisin heitä matkailemaan missä ja milloin vain.
Olin neljä kertaa yhteensä.
80-90-luvulla.
Retkeilymajat, junahytit, rautatieasemat sun muut tuli nähtyä.
Ihanaa vapautta!
Kortti maksoi tonnin (mk). Sillä sai matkustaa vapaasti Euroopassa.
Siinä mitään EU:ta tarvita!
Maissa oli eri valuutat, maat näyttivät erilaisilta.
Ei vielä tietoakaan sii"'"hmmm - laisuusvyörystä.