Miksi ihmiset niin tykkäävät muistella ja naureskella toisten vanhoja noloja tilanteita

Ihan asianosaiselle itselleen? Kummallista on, että ihminen voi olla muuten mukavan ja tunneälykkään tuntuinen, mutta sitten voi kysellä ujolta ja hiljaiseltakin ihmiseltä: ”Hehee, muistatko kun silloin sinulle kävi sellainen tapaus...” Eikö tule mieleen, että toisen mielestä tuskin on yhtä hauskaa kuunnella sellaista? Vai olenko minä vain jotenkin erityisen ujo ja estynyt (olen kyllä ihan sosiaalinen), ja tämä on muiden mielestä ihan hyväksyttävä ja kiva puheenaihe? Enkä nyt tarkoita vain itseäni, vaan ihan yleisesti ketä tahansa kohtaan tällaista toimintaa.