Miten päästä eroon mustasukkaisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Laihduta.

?

Siis tiedät että miehesi oli ihastunut toiseen ja laittoi hänelle viestejä, ja sitten menet ITSE terapiaan mustasukkaisuutesi tähden? Vika ei siis ole miehessä ja hänen käytöksessään vaan sinussa kun tunnet tuollaisesta mustasukkaisuutta?

Mustasukkaisuus on ihan rehellinen ja hyväksyttävä tunne silloin kun toinen on antanut siihen aihetta. Minäkin olisin mustasukkainen ja epäilevä tuollaisen jälkeen enkä yhtään häpeäisi sitä.

Sun on puhuttava asiasta miehesi kanssa. Äläkä anna hänen kieltäytyä. Jos et edes kehtaa kertoa että tiedät hänen ihastumisestaan, ja sen sijaan märehdit asiaa itseksesi viikkokaupalla ei hyvä seuraa. Mies on vastuussa teoistaan koska on sun kanssa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti ajatellaan että mustasukkainen ihminen on epävarma ja vainoharhainen yms. Mutta joskus mustasukkaisuus voi johtua siitä että kumppani on oikeasti ihastunut toiseen tai oikeasti pettää ja vaisto kertoo tämän toisen muuttuneesta käytöksestä.

Kumppanini oli ihastunut yhteen työkaveriinsa viime kesänä ja tunne oli yksipuolinen ja vain mieheni tiedossa. Tämä muutti muualle. Mitään ei koskaan tapahtunut mutta se tunne kun sain vahingossa tietää asiasta satutti. Tällöin asiaa ei sen enempää selvitetty. Epäilenkin että tämä ehkä jätti jonkin jutun etten uskalla enää luottaa meihin. Ja tällä epävarmuudella ajan miestä vain pois kun olen kireä ja etäinen kun pelkään pahinta kokoajan. Haluaisin taas oppia olemaan ja nauttimaan yhteisestä ajasta.. pitkään yhdessä ja ymmärrän että ihastumista tulee.mutta se että toinen ei kerro asiasta ja salaa viimeiseen asti vaikka itse huomaa on alkanut kalvamaan.enpä tiedä. Pitäisi vaan päästä asioiden yli.

Ap

Jos joku olisi yksipuolisesti ihastunut minuun niin en todellakaan kertoisi siitä puolisolleni. Miksi kertoisin? Saadakseni hänet mustasukkaiseksi?

Miten sait "vahingossa" tietää?

Ei vaan puolisoni oli ihastunut ei tämä nainen. Näyttöön tuli viesti naiselta joka oli minusta outo ja silloin en tiennyt kuka nainen oli. Luin tämän jälkeen muutaman viestin jotka mies oli hänelle laittanut. En kaikkia koska se muutama riitti.

Ap

No jos tausta on tuo, niin ei ihme, että mietityttää. Ei siinä psykologit auta sinua yhtään, jos miehellä menokenkää vipattaa.

Juttelu miehen kanssa voi auttaa, mutta se voi myös pahentaa tilannettasi. Jäät luultavasti miettimään miehen jutuissa joka ikistä taukoa, katseen pois kääntämistä tai liian nopeaa selittelyä. Vatvot niitä sitten ja olosi ei ainakaan parane.

Perusluottamuksen katkeaminen ja oma epävarmuus itsestä ja riittävyydestä toiselle on aina läsnä, tai ainakin niin kauan kunnes saat itsesi epävarmuuden suosta ylös. Aika auttaa ehkä, se, että opit ajattelemaan enemmän itseäsi ja et enää elä miehen kautta elämääsi ja näe tulevaisuuttasi vain sen pohjalta mitä mies tekee. Sinulla on ehkä myös liikaa aikaa ajatella ja siksi vatkaat tätä asiaa mielessäsi liikaa.

Täällä neuvotaan joskus hankkimaan oma elämä ja sitähän se on, elä itsellesi, älä muille. Huolehdi selustasi lasten kanssa kuntoon ja opi ajattelemaan, että jos mies lähtee, niin se on sinulle vain suunta ylöspäin, ainakin aikanaan. Tulevaa ei kannata liikaa miettiä, mutta siihen kannattaa suhtautua uteliaasti ja omien toiveiden kautta. Sinä olet sinä ja miehesi on miehesi, sinä huolehdit vain itsestäsi nyt.

Pitää oppia lentämään omilla siivillään eikä aina ottaa tukea toisesta.

Kuinka vanhoja lapset ovat?

Ehkäpä alitajuisesti aavistat, että tuossa ihastumisjutussa on kyse muustakin, mutta haluat kieltää todellisuuden.  Mistä tiedät onko muita viestejä poistettu ja mitkä ovat miehesi todelliset tunteet tuota toista kohtaan?

Onko välillänne tarpeeksi rakkautta ja luottamusta?

Ehkä teidän pitäisi mennä yhdessä pariterapiaan?

No onhan sulla siihen aihettakin. Ei sitä mustasukkaisuutta pidä pelätä, se on vain luonnon tapa ilmoittaa että pidä varasi.

Kiitos kaikille todella hyvistä vastauksista ja mielipiteistä. Niin paljon asiaa ja totuutta. Paljon ajattelemisen aihetta. Myönnän että huomaan luottamuksen menneen. Josta tavallaan myös syyyllistin itseäni koska, kuten mies sanoi, mitään ei ole tapahtunut. Asia ettei mies halua puhua asioista on tehnyt myös sen, ettei itse jaksa yrittää kokoajan keskustella koska toinen vain suuttuu. Lapset ovat jo suht isoja ja heistä ja heidän kanssa vietetystä ajasta saankin paljon voimaa ja iloa. Myös tuo että tee jotain ja koita keksiä tekemistä on toteutunut kohdallani ja päivät on välillä aivan täyteen puukattuja. Tämä taas aiheuttaa kotona kismaa, koska olen nykyään niin paljon menossa.. tuntuu että kun yrittää omaa oloa ja ajatuksia selvittää niin asiat vain parisuhteen kannalta huononee. Jos nyt lähtisin avaamaan yhtäkkiä miehelleni kaikkea tätä niin saisin varmaan taas mökötystä ja kiukkua osakseni vain siitä että vanhoja mietin tai että olen ihan sekaisin. Ei se miehen menettämisen pelko tai se, pärjäisinkö. Enenmänkin ehkä juuri se, höynäytetäänkö minua tietämättäni. Rakastan miestäni mutta en vain saa itseäni kasaan ja tämän hölmön mustasukkaisuuden kun saisi loppumaan. Jos toinen löytää paremman niin löytää. Sillehän ei mitään voi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille todella hyvistä vastauksista ja mielipiteistä. Niin paljon asiaa ja totuutta. Paljon ajattelemisen aihetta. Myönnän että huomaan luottamuksen menneen. Josta tavallaan myös syyyllistin itseäni koska, kuten mies sanoi, mitään ei ole tapahtunut. Asia ettei mies halua puhua asioista on tehnyt myös sen, ettei itse jaksa yrittää kokoajan keskustella koska toinen vain suuttuu. Lapset ovat jo suht isoja ja heistä ja heidän kanssa vietetystä ajasta saankin paljon voimaa ja iloa. Myös tuo että tee jotain ja koita keksiä tekemistä on toteutunut kohdallani ja päivät on välillä aivan täyteen puukattuja. Tämä taas aiheuttaa kotona kismaa, koska olen nykyään niin paljon menossa.. tuntuu että kun yrittää omaa oloa ja ajatuksia selvittää niin asiat vain parisuhteen kannalta huononee. Jos nyt lähtisin avaamaan yhtäkkiä miehelleni kaikkea tätä niin saisin varmaan taas mökötystä ja kiukkua osakseni vain siitä että vanhoja mietin tai että olen ihan sekaisin. Ei se miehen menettämisen pelko tai se, pärjäisinkö. Enenmänkin ehkä juuri se, höynäytetäänkö minua tietämättäni. Rakastan miestäni mutta en vain saa itseäni kasaan ja tämän hölmön mustasukkaisuuden kun saisi loppumaan. Jos toinen löytää paremman niin löytää. Sillehän ei mitään voi.

Ap

Juuri nuo viimeiset sanat. Jos toinen löytää uuden, sinä et voi sille mitään. Maailman kauneimpiakin naisia on petetty ja tullaan pettämään. Kyttäämällä ja vahtimalle et tee ketään uskolliseksi. Sinun on alettava työstää omaa itsetuntoasi. Hanki uusia vaatteita, uusi kampaus, hanki uusia harrastuksia. Kohdenna elämääsi ulospäin niin tajuat, että SINÄ pärjäät vaikka mies tekisi mitä. SINÄ kelpaat kelle vaan, sinun itsetuntosi kestää vaikka mies pettäisi ja jättäisi, koska hän siinä menettää enemmän. Ja asioita on turha murehtia etukäteen, keskityt nykyisyyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille todella hyvistä vastauksista ja mielipiteistä. Niin paljon asiaa ja totuutta. Paljon ajattelemisen aihetta. Myönnän että huomaan luottamuksen menneen. Josta tavallaan myös syyyllistin itseäni koska, kuten mies sanoi, mitään ei ole tapahtunut. Asia ettei mies halua puhua asioista on tehnyt myös sen, ettei itse jaksa yrittää kokoajan keskustella koska toinen vain suuttuu. Lapset ovat jo suht isoja ja heistä ja heidän kanssa vietetystä ajasta saankin paljon voimaa ja iloa. Myös tuo että tee jotain ja koita keksiä tekemistä on toteutunut kohdallani ja päivät on välillä aivan täyteen puukattuja. Tämä taas aiheuttaa kotona kismaa, koska olen nykyään niin paljon menossa.. tuntuu että kun yrittää omaa oloa ja ajatuksia selvittää niin asiat vain parisuhteen kannalta huononee. Jos nyt lähtisin avaamaan yhtäkkiä miehelleni kaikkea tätä niin saisin varmaan taas mökötystä ja kiukkua osakseni vain siitä että vanhoja mietin tai että olen ihan sekaisin. Ei se miehen menettämisen pelko tai se, pärjäisinkö. Enenmänkin ehkä juuri se, höynäytetäänkö minua tietämättäni. Rakastan miestäni mutta en vain saa itseäni kasaan ja tämän hölmön mustasukkaisuuden kun saisi loppumaan. Jos toinen löytää paremman niin löytää. Sillehän ei mitään voi.

Ap

Juuri nuo viimeiset sanat. Jos toinen löytää uuden, sinä et voi sille mitään. Maailman kauneimpiakin naisia on petetty ja tullaan pettämään. Kyttäämällä ja vahtimalle et tee ketään uskolliseksi. Sinun on alettava työstää omaa itsetuntoasi. Hanki uusia vaatteita, uusi kampaus, hanki uusia harrastuksia. Kohdenna elämääsi ulospäin niin tajuat, että SINÄ pärjäät vaikka mies tekisi mitä. SINÄ kelpaat kelle vaan, sinun itsetuntosi kestää vaikka mies pettäisi ja jättäisi, koska hän siinä menettää enemmän. Ja asioita on turha murehtia etukäteen, keskityt nykyisyyteen. 

Juuri näin olen aina ajatellut ja tähön haluaisin päästä takaisin ja sitä juuri työstän parhaani mukaan. Tosin jos mies pettää niin minä kyllä jätän halusi mies tai ei.

Ap

Voin kertoa, että ihan kuka tahansa ihminen tulisi epävarmaksi ja mustasukkaiseksi, jos se oma kumppani menee ihastumaan toiseen ja viestittelemään toisen selän takana... Siitä tulee väkisin ajatuksia, että miksi minä en riitä, mikä siinä toisessa oli parempaa, tekeekö sen uudestaan, jatkuuko juttu edelleen, vaikka muuta väitetään jne. Mielestäni ap:n tuntemukset on ihan normaaleja eikä mitään sairaalloista mustasukkaisuutta. Miehen tehtävä se on saada toinen luottamaan häneen uudestaan...

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, että ihan kuka tahansa ihminen tulisi epävarmaksi ja mustasukkaiseksi, jos se oma kumppani menee ihastumaan toiseen ja viestittelemään toisen selän takana... Siitä tulee väkisin ajatuksia, että miksi minä en riitä, mikä siinä toisessa oli parempaa, tekeekö sen uudestaan, jatkuuko juttu edelleen, vaikka muuta väitetään jne. Mielestäni ap:n tuntemukset on ihan normaaleja eikä mitään sairaalloista mustasukkaisuutta. Miehen tehtävä se on saada toinen luottamaan häneen uudestaan...

No mieheni mielestä ei ole syytä hankkia luottamusta takaisin koska ei ole sitä voinut menettää koska ei tapahtunut mitään. Viestittelystä ainut kommentti oli, että "myönnän, se oli ehkä virhearviointi." Tavallaan tottakin kyllä. Eihän hän fyysisesti tehnyt mitään. Silti tuo henkinen puoli on se joka vaivaa. Ja jitenkin koen että olenkohan tehnyt vain mustasukkaisessa päässäni kärpäsestä härkäsen. En usko, että tämä toinen nainen edes tietää mieheni ihastuneen. Asia on varmaan muilta unohtunut mutta minä en vaan pääse tästä suosta ylös. Ärsyttää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, että ihan kuka tahansa ihminen tulisi epävarmaksi ja mustasukkaiseksi, jos se oma kumppani menee ihastumaan toiseen ja viestittelemään toisen selän takana... Siitä tulee väkisin ajatuksia, että miksi minä en riitä, mikä siinä toisessa oli parempaa, tekeekö sen uudestaan, jatkuuko juttu edelleen, vaikka muuta väitetään jne. Mielestäni ap:n tuntemukset on ihan normaaleja eikä mitään sairaalloista mustasukkaisuutta. Miehen tehtävä se on saada toinen luottamaan häneen uudestaan...

Toista ihmistä ei voi "saada luottamaan". Tai no, kyllähän kaikenlaiset auervaarat ja nigerialaiset siihen tähtäävät, mutta minusta se ei todellakaan ole positiivinen asia. Sitä kutsutaan manipuloinniksi.

Kyllä ihastumisia tulee mutta jos ne.salataan kumppanilta niin silloin se on jo pettämistä!! Ainakin jos viestiä laittaa oli se kuinka harmitonta tahansa!

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, että ihan kuka tahansa ihminen tulisi epävarmaksi ja mustasukkaiseksi, jos se oma kumppani menee ihastumaan toiseen ja viestittelemään toisen selän takana... Siitä tulee väkisin ajatuksia, että miksi minä en riitä, mikä siinä toisessa oli parempaa, tekeekö sen uudestaan, jatkuuko juttu edelleen, vaikka muuta väitetään jne. Mielestäni ap:n tuntemukset on ihan normaaleja eikä mitään sairaalloista mustasukkaisuutta. Miehen tehtävä se on saada toinen luottamaan häneen uudestaan...

Tää on totta. Eikä niitä asioita puhumatta saa selvitettyä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille todella hyvistä vastauksista ja mielipiteistä. Niin paljon asiaa ja totuutta. Paljon ajattelemisen aihetta. Myönnän että huomaan luottamuksen menneen. Josta tavallaan myös syyyllistin itseäni koska, kuten mies sanoi, mitään ei ole tapahtunut. Asia ettei mies halua puhua asioista on tehnyt myös sen, ettei itse jaksa yrittää kokoajan keskustella koska toinen vain suuttuu. Lapset ovat jo suht isoja ja heistä ja heidän kanssa vietetystä ajasta saankin paljon voimaa ja iloa. Myös tuo että tee jotain ja koita keksiä tekemistä on toteutunut kohdallani ja päivät on välillä aivan täyteen puukattuja. Tämä taas aiheuttaa kotona kismaa, koska olen nykyään niin paljon menossa.. tuntuu että kun yrittää omaa oloa ja ajatuksia selvittää niin asiat vain parisuhteen kannalta huononee. Jos nyt lähtisin avaamaan yhtäkkiä miehelleni kaikkea tätä niin saisin varmaan taas mökötystä ja kiukkua osakseni vain siitä että vanhoja mietin tai että olen ihan sekaisin. Ei se miehen menettämisen pelko tai se, pärjäisinkö. Enenmänkin ehkä juuri se, höynäytetäänkö minua tietämättäni. Rakastan miestäni mutta en vain saa itseäni kasaan ja tämän hölmön mustasukkaisuuden kun saisi loppumaan. Jos toinen löytää paremman niin löytää. Sillehän ei mitään voi.

Ap

Sinun syyllistäminen johtuu siitä, että hän ei ole halukas ottamaan vastuuta omista teoistaan ja siitä syyllisyydestä mitä hänen oikeasti kuuluisi tuntea ja mitä hän luultavasti jollakin tasolla tunteekin, vaikka ei suostu myöntämään sitä itselleen. Pettäjästä tulee yleensä p+$^a kumppani.

Voi myös olla että hän ei ole kertonut kaikkea eli sinä et tiedä koko totuutta, ja kun alat kaivelemaan asioita niin hänelle tulee siitä siksikin hyvin epämukava olo. Hänelle olisi tietysti paljon mukavampaa vain mennä eteenpäin. Vaikka sen hinta onkin autenttisen suhteen menetys.

Jotta suhteen parantaminen voisi alkaa, hänen olisi nöyrryttävä ja kerrottava mistä oikein on/oli kyse ja mitä tapahtui. Nyt hän vain yrittää hallita sinua raivostumalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille todella hyvistä vastauksista ja mielipiteistä. Niin paljon asiaa ja totuutta. Paljon ajattelemisen aihetta. Myönnän että huomaan luottamuksen menneen. Josta tavallaan myös syyyllistin itseäni koska, kuten mies sanoi, mitään ei ole tapahtunut. Asia ettei mies halua puhua asioista on tehnyt myös sen, ettei itse jaksa yrittää kokoajan keskustella koska toinen vain suuttuu. Lapset ovat jo suht isoja ja heistä ja heidän kanssa vietetystä ajasta saankin paljon voimaa ja iloa. Myös tuo että tee jotain ja koita keksiä tekemistä on toteutunut kohdallani ja päivät on välillä aivan täyteen puukattuja. Tämä taas aiheuttaa kotona kismaa, koska olen nykyään niin paljon menossa.. tuntuu että kun yrittää omaa oloa ja ajatuksia selvittää niin asiat vain parisuhteen kannalta huononee. Jos nyt lähtisin avaamaan yhtäkkiä miehelleni kaikkea tätä niin saisin varmaan taas mökötystä ja kiukkua osakseni vain siitä että vanhoja mietin tai että olen ihan sekaisin. Ei se miehen menettämisen pelko tai se, pärjäisinkö. Enenmänkin ehkä juuri se, höynäytetäänkö minua tietämättäni. Rakastan miestäni mutta en vain saa itseäni kasaan ja tämän hölmön mustasukkaisuuden kun saisi loppumaan. Jos toinen löytää paremman niin löytää. Sillehän ei mitään voi.

Ap

Sinun syyllistäminen johtuu siitä, että hän ei ole halukas ottamaan vastuuta omista teoistaan ja siitä syyllisyydestä mitä hänen oikeasti kuuluisi tuntea ja mitä hän luultavasti jollakin tasolla tunteekin, vaikka ei suostu myöntämään sitä itselleen. Pettäjästä tulee yleensä p+$^a kumppani.

Voi myös olla että hän ei ole kertonut kaikkea eli sinä et tiedä koko totuutta, ja kun alat kaivelemaan asioita niin hänelle tulee siitä siksikin hyvin epämukava olo. Hänelle olisi tietysti paljon mukavampaa vain mennä eteenpäin. Vaikka sen hinta onkin autenttisen suhteen menetys.

Jotta suhteen parantaminen voisi alkaa, hänen olisi nöyrryttävä ja kerrottava mistä oikein on/oli kyse ja mitä tapahtui. Nyt hän vain yrittää hallita sinua raivostumalla.

Muistin nyt vasta tämän eilisaamun ketjun. Tämä ylläoleva viesti on niin totta ap, että mieti sitä. Jos sinulla on suhteessanne huono olo ja mies ei ole siitä huolissaan, niin en tiedä onko suhteella tulevaisuutta enää. Vaikka rakkautta ja ihan hyvää arkea olisikin, niin miehen asenne ei saa luottamusta paranemaan enää milloinkaan ja asiat alkavat kasautumaan vanhojen ongelmien päälle.

On todella hyvä, että sinä olet jatkanut omaa elämääsi ja luulen, että se pelottaa miestä nyt. Se pelotus saattaa saada hänet puhumaan tai sitten se saattaa viedä hänet kauemmaksi.

Miten ap näet tulevaisuutesi viiden vuoden päästä? Näetkö itsesi vieläkin vaimona ja samassa tilanteessa? Mitä toiveita sinulla on tulevaisuudessa? Lapset kasvavat, he eivät ole enää se juttu, joka pitää perheen kasassa. Sinäkin kasvat henkisesti, mutta entä mies? Pysyykö hän aina miehenä, joka katselee muitakin vaikka kotona on vaimo? Kriisejä tulee joka suhteessa ja ikäkriisit ovat pahoja, mutta kriisinkin keskellä pitää pystyä puhumaan. Jos sitä taitoa ei osaa, niin se on melkein siinä. Ikuisuuksia asiaa ei voi katsoa sormien läpi ja hyväksyä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille todella hyvistä vastauksista ja mielipiteistä. Niin paljon asiaa ja totuutta. Paljon ajattelemisen aihetta. Myönnän että huomaan luottamuksen menneen. Josta tavallaan myös syyyllistin itseäni koska, kuten mies sanoi, mitään ei ole tapahtunut. Asia ettei mies halua puhua asioista on tehnyt myös sen, ettei itse jaksa yrittää kokoajan keskustella koska toinen vain suuttuu. Lapset ovat jo suht isoja ja heistä ja heidän kanssa vietetystä ajasta saankin paljon voimaa ja iloa. Myös tuo että tee jotain ja koita keksiä tekemistä on toteutunut kohdallani ja päivät on välillä aivan täyteen puukattuja. Tämä taas aiheuttaa kotona kismaa, koska olen nykyään niin paljon menossa.. tuntuu että kun yrittää omaa oloa ja ajatuksia selvittää niin asiat vain parisuhteen kannalta huononee. Jos nyt lähtisin avaamaan yhtäkkiä miehelleni kaikkea tätä niin saisin varmaan taas mökötystä ja kiukkua osakseni vain siitä että vanhoja mietin tai että olen ihan sekaisin. Ei se miehen menettämisen pelko tai se, pärjäisinkö. Enenmänkin ehkä juuri se, höynäytetäänkö minua tietämättäni. Rakastan miestäni mutta en vain saa itseäni kasaan ja tämän hölmön mustasukkaisuuden kun saisi loppumaan. Jos toinen löytää paremman niin löytää. Sillehän ei mitään voi.

Ap

Sinun syyllistäminen johtuu siitä, että hän ei ole halukas ottamaan vastuuta omista teoistaan ja siitä syyllisyydestä mitä hänen oikeasti kuuluisi tuntea ja mitä hän luultavasti jollakin tasolla tunteekin, vaikka ei suostu myöntämään sitä itselleen. Pettäjästä tulee yleensä p+$^a kumppani.

Voi myös olla että hän ei ole kertonut kaikkea eli sinä et tiedä koko totuutta, ja kun alat kaivelemaan asioita niin hänelle tulee siitä siksikin hyvin epämukava olo. Hänelle olisi tietysti paljon mukavampaa vain mennä eteenpäin. Vaikka sen hinta onkin autenttisen suhteen menetys.

Jotta suhteen parantaminen voisi alkaa, hänen olisi nöyrryttävä ja kerrottava mistä oikein on/oli kyse ja mitä tapahtui. Nyt hän vain yrittää hallita sinua raivostumalla.

TÄMÄ! Kaikkien petettyjen ja mustasukkaisten pitäisi tajuta tämä, että kun petturi alkaa raivota, että kun vanhoista asioista "jauhetaan" vieläkin. Vaikka pettäjän mielestä asia on jo käsitelty ja tarkoitus olisi vain nyt katsoa eteenpäin. Tässä taas pettäjä vedättää, sillä puhumattomuuden syy on se, että kaikkea ei ole kerrottu ja totuus halutaan pitää loppuun asti piilossa.

Tässä vaiheessa pettäjä saattaa jo vetää ero kortinkin esiin, sillä hänestä on parempi erota kuin että koko totuus paljastuisi.  On tullut koettua vastaava tilanne, ja ero tuli. Totuuden kuulin myöhemmin 2.naiselta.

Pieni ristiriita ap:n viesteissä, kun hän ensin sanoo, että joku nainen oli ihastunut hänen mieheensä, mutta toisessa viestissä kertoo miehen ihastuneen. No ehkä yrität vain muunnella tarinaa, jottet tule tunnistetuksi?

Usko vaistojasi. Panosta itseesi ja siihen että pärjäät. Tuli mitä tuli.