Työpaikan sosiaalinen paine kahvitauoista

Minäkin vietän kahvitauot yksin, en kestä sitä kaakattavaa kanalaumaa. Siinäpähän ihmettelevät.

Minäkään en ole sosiaalinen.. Olen siivooja ja nykyään ei saisi syödä siivouskeskuksessa/ komerossa. Mutta taukotilaan missä näitä työpaikan henkilökunnan jäseniä on en kehtaa mennä kun katsotaan siivoojaa nenän vartta pitkin muutenkin ja tuntuu siksi etten ole edes tervetullut taukotilaan muiden kanssa

Ja olen luonteeltani itsekin intovertti ja ujo ja asiaa ei auta yhtään se et osa siellä työkohteessa on oikeasti töksöjä ja tiukkiksia

Tuo on inhottavaa. Kaikille sellaiset tauot vain eivät ole rentouttavia, mikä kahvitauon tarkoitus olisi olla... Itsekään en viihdy täydessä kahvihuoneessa. Mieluummin teen sen ajan töitä.

Työkaverisi oli moukka, et sinä.

Mikähän siinä on, että eri kulttuurista tulevia ihmisiä pyritään ymmärtämään (mikä on toki hyvä), mutta eri luonteisia ihmisiä ei?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin vietän kahvitauot yksin, en kestä sitä kaakattavaa kanalaumaa. Siinäpähän ihmettelevät.

Tämä. Kamalaa naurunräkätystä joka ottaa korviin ja juoruilua jossa Jok ikinen juoruaa toisesta henkilökunnan jäsenestä joka ei sillä hetkellä taukotilassa

Jättäisin omaan arvoonsa vaan tämän yhden työkaverin. Itsellä alkaa olemaan jo sen verran työkokemusta, että olen ymmärtänyt että työssäkäyvää porukkaakin on vaikka millaista, välillä tuntuu, että miten tuo on edes saanut ammattia saati päässyt haastattelusta läpi, älykkyyskään ei kaikilla loista (pitää yksinkertaisetkin asiat vääntää rautalangasta).

Itse käyn välillä pitämässä taukoni yksin, eri huoneessa kuin muut ja olen sanonut, että kaipaan välillä omaa rauhaa edes sen kahvitauon verran, ei ole kukaan suuttunut ja vaikka joku suuttuisikin niin se on sen ongelma. Esimieskin tietää ja hyväksyy että teen välillä näin.

Jos mahdollista, niin käy välillä hakemassa kahvi ja mene vaikka ulos kävelylle. Tai mene vain kävelylle, raikas ulkoilma virkistää myös. Yhdessä työpaikassa oli hyvä työporukka, mutta vietin silti taukoni yksin, kun muu porukka kävi syömässä yhdessä, yms. Itse söin ennemmin taukotilassa, kun muuten olisi mennyt matkoihin iso osa ruoka-ajasta ja haluan käyttää ruokatauon ennemmin syömiseen, kuin huitaista 10min aterian naamaani. Olin silti pidetty työntekijä, töiden lomassa ehti aina rupatella hyvin, kun ei ollut mitään tietokonepohjasta työskentelyä.

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista, niin käy välillä hakemassa kahvi ja mene vaikka ulos kävelylle. Tai mene vain kävelylle, raikas ulkoilma virkistää myös. Yhdessä työpaikassa oli hyvä työporukka, mutta vietin silti taukoni yksin, kun muu porukka kävi syömässä yhdessä, yms. Itse söin ennemmin taukotilassa, kun muuten olisi mennyt matkoihin iso osa ruoka-ajasta ja haluan käyttää ruokatauon ennemmin syömiseen, kuin huitaista 10min aterian naamaani. Olin silti pidetty työntekijä, töiden lomassa ehti aina rupatella hyvin, kun ei ollut mitään tietokonepohjasta työskentelyä.

Työpaikalta poistuminen ilman syytä kahvitauolla ei taida olla ihan luvallista? Ruokatunti on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Olisit epämieluisin mahdollinen työkaveri.

Otatteko te ekstrovertit henkilökohtaisena loukkauksena sen, ettei joku halua kaakattaa teidän kanssa kilpaa? Siis että se om jotakin vittuilua sinulle, ettei joku istu kahvilla koko porukan kanssa?

Onko naisvaltainen työpaikka? On kuulemma melkoista meininkiä niissä ainakin verrattuna omaan lähes miehistä koostuvaan toimistotyöporukkaan. Täällä kyllä annetaan kaikkien syödä ja juoda kahvinsa vapaasti missä haluavat, eikä siitä vittuilla tai kuittailla. 

Miksi annat jollekin randomille valtaa tuolla tavalla vaikuttaa sinuun? Mene ihmeessä kahville ja ole vain. Juttelet tai olet juttelematta. Töissä nyt on mukavampaa, kun vähän tuntee työkavereita ja työtkin sujuvat paremmin. Se turustumisvaihe on vaan todella raskas.

Ehdotus:

Seuraavan kerran kerro rehellisesti ja suoraan kahvihuoneessa hänelle kun tulee kettuilemaan miten asia on. Sano suunnilleen seuraavasti, muokkaa tarvittaessa:

Hei Pekka/Sauli/Donald, en ymmärrä sinun käyttäytymistä. Olemme tunteneet monta vuotta ja sinä esittelet itsesi kuin uudelle työntekijälle. Olen introvertti ihminen ja se tarkoittaa sitä että sosiaaliset tialnteet ovat minulle usein aika stressaavia ja tästä johtuen haluan toisinaan olla hiljakseen. Pidän tästä työyhteisöstä todella paljon ja pidän sinustakin. Toivon että ymmärrät minua nyt hieman paremmin.

--> Tämä viesti tehoaa hyvin kun on paljon kuulijoita, eli kerrot saman asian mahdollisimman monelle. Jos tämä työkeverisi ei ole aivan idiootti, hän ottaa vihjeestä vaarin ja peilaa omaa käyttäytymistään ja muuttaa sitä.

Tsemppiä!

Olen huomannut, että ujous ja epävarmuus aiheuttaa joissakin ihmisissä suorastaan raivoa. Mullekin on tölväisty suoraan luonteestani.

Sano sille että haistappa kerttuli pitkä ripuli.

Itse olen kolmatta vuotta nykyisessä työssä ja olen käynyt kahvitauolla vain kerran (eka työpäivänä), sillä en introverttina ja ujona halua kuunnella muiden räkätystä. Esimies joskus sanoi, että olisi kiva jos mua näkyisi vähän useammin kahvipyödässä, mutta muuten ei ole kyllä tullut mitään v*ttuilua sen suhteen. Mielummin vietän tauot koneella istuen.

Meillä on ihanat kahvitauot.

Melkein kaikista työkavereista on juttuseuraksi silloin kun siltä tuntuu, ja megaurveloitakin on niin vähän että kyllä ne just kestää näiden muiden joukossa.

Hiljaa murjottamista ymmärretään ja peräti kunnioitetaan koska kollegat tietävät että kaikilla on niitä päiviä.

Vuorotyö, aina eri yhdistelmä väkeä kahvilla ja kaikenlaisia erilaisia tyyppejä töissä 👍🏻

+ sekin että kahvitaukojen käyttöä ei vahdita. Jos poistut kahvihuoneesta kaupungille olennaista on että ehdit ajoissa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

+ sekin että kahvitaukojen käyttöä ei vahdita. Jos poistut kahvihuoneesta kaupungille olennaista on että ehdit ajoissa takaisin.

Yleensä 12 minuuttia.

Ujojaintovertti kirjoitti:

Minäkään en ole sosiaalinen.. Olen siivooja ja nykyään ei saisi syödä siivouskeskuksessa/ komerossa. Mutta taukotilaan missä näitä työpaikan henkilökunnan jäseniä on en kehtaa mennä kun katsotaan siivoojaa nenän vartta pitkin muutenkin ja tuntuu siksi etten ole edes tervetullut taukotilaan muiden kanssa

Ja olen luonteeltani itsekin intovertti ja ujo ja asiaa ei auta yhtään se et osa siellä työkohteessa on oikeasti töksöjä ja tiukkiksia

Olen huomannut, että meidän toimistossa käy siivoja, joka on aivan superujo ja varovainen. Hänellä oikeus syödä siinä missä meilläkin, mutta hiipii seiniä pitkin ja väistää kahvikoneen tai jääkaapin luota, jos joku (esim. minä), tulen siihen. Tekee pahaa hänen puolestaan tuollainen väistely, näyttää kuin pelkäisi kaikkia. Ei kukaan häntä katso nenänvartta pitkin. Toivon, että hän uskaltautuisi olemaan rennosti.

Toiset voivat kokea sen kiusalliseksi kun joku jää ulkopuoliseksi. Siksi kahvitauolla voi käydä porukassa, vaikka siellä olisi hiljaa. Tietääkseni ainoat työpaikat, joissa kello soi kahvitauon merkiksi ovat miesvaltaisia. Muuten taukoja pidetään sen mukaan miten töiltä ehditään eikä ole tapana pitää lukua siitä kuka on paikalla ja kuka ei

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että ujous ja epävarmuus aiheuttaa joissakin ihmisissä suorastaan raivoa. Mullekin on tölväisty suoraan luonteestani.

Yleensä itse pohjimmiltaan ujot ja pidättyväiset mutta räväkkää ekstroverttia feikkaavat pillastuvat siitä, kun joku on avoimesti ujo. Se menee heillä kerta kaikkiaan niin ihon alle, kun joku hyväksyy persoonassaan ne piirteet, joita he eivät itsessään kykene sietämään. Samat tapaukset nokkivat myös luontaisesti reippaita mutta kilttejä tyyppejä, koska heillä on paljon niitä ominaisuuksia, joita näillä feikkiräväköillä ei ole. Näiden nokkijoiden todellinen luonne paljastuu silloin, kun vähän keskittyy kuuntelemaan heidän puheitaan: "no mä en ainakaan kehtais tehdä tommosta!", "puhu sä tosta pomolle, mä en millään viittis", "mä päätin silloin siellä bileissä, että mä en ainakaan puhu kellekään yhtään mitään". Malliesimerkkejä siitä, miten voi käydä, jos ja kun itseään ja omia luonteenpiirteitään ei kykene hyväksymään.