G: Onko elämässäsi ollut hetki, jolloin EI ollut mitään (henkistä) kriisiä?

Koko ajan jotakin - koulumenestys, yo-kirjoitukset, pääsykokeet, itsenäisen elämän alkutaival, yliopisto-opiskelu, parisuhdekriisit, äidiksi tuleminen, yksin jääminen, uusi parisuhdekriisi, kolmenkympin kriisi, valmistumiskriisi - eikä loppua näy. Kriisi se on, joka saa tuntemaan itsensä eläväksi! :)

tänään se sitten loppui kun totesimme juuri ostamamme talon kellarin olevan aivan homeessa =/

Niin toivoisin, että joskus olisi tasaisen tylsää. Nyt elämässäni sattuu ja tapahtuu koko ajan. Menen koko ajan kriisistä kriisiin. Sanotaan, että elämä antaa vain sen mitä jaksaa kantaa, mutta mun kohdalla tämä ei toteudu. En jaksaisi enää.

Ne tuntuvat riippuvan jostain hormoneista, koska välillä vain on hyvä olo, eikä mikään häiritse, ja sitten seuraavana päivänä ne samat asiat tuntuvat hyvin ahdistavilta.



Nyt tällä sekunnilla vastaus olisi ei, koska koko elämää varjostavia (siis ajallisesti koko elämää, niin että ulospääsyä ei ikinä olisikaan) asioita on pinnassa. Mutta kohta taas tulee sellainen seesteinen hetki, jolloin ajattelee vain, että mitä väliä sillä on, ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.