Toinen vanhempi pommittaa jatkuvasti, en jaksa!!!

Tämä vanhempi yrittää komennella ja kontrolloida ja kohtelee minua kuin lasta. Kanssakäymisemme ei todellakaan ole tasavertaista kuten sen PITÄISI OLLA, vaan vanhempi puuttuu, moittii yms. jatkuvalla syötöllä. Normaalisti aikuinen ihminen vain kertoo mitä aikoo tehdä, mutta minä en voi ikinä kertoa rennosti yhtään mitään. Joka ikistä asiaa seuraa saarna, kuin olisin pätkän vertaa tilivelvollinen!!

Miksi olet yhteydessä häneen? Blokkaa numero ja anna hänen raivota yksinään.

En ole sanonut raivoamisesta yhtään mitään. Olen blokannut jo numeron, en enää edes vaivaudu laittamaan viestiä. Olen pyytänyt jo monta kertaa, että antaisi minun joskus olla. Pommitus vain jatkuu ja jatkuu. Vtuttaa kun vanhempi ei keksi itselleen jotain mikä vie ajatukset muualle, vaan roikkuu minussa ja yrittää velvoittaa minut viihdyttämään häntä ja jauhamaan pskaa päivästä toiseen. Haluan jo elää aikuisen elämää!!!! Sellaista, jossa MINÄ TEEN MITÄ IKINÄ HALUAN JA KUKAAN EI SAARNAA MINULLE KUIN TEINILLE.

Mitä sanon seuraavan kerran kun se saarnaus alkaa? Jotain mikä oikeasti LOPETTAA sen asioihini puuttumisen ja määräilyn.

Omilleni muuttaessani vuosia sitten soittelin itse usein tälle vanhemmalle, koska oli tosi outoa asua yksin enkä tuntenut olevani aikuinen. Nyt vuosia myöhemmin olen melko samanlainen kuin ennenkin, mutta nykyään vaadin asiallista kohtelua eli sitä, että minulle ei saarnata yhtään mistään eikä kohdella kuin teiniä. Tai jopa lasta. Sellaista en siedä enää ollenkaan, mutta kun se ei lopu ikinä. Olen niin väsynyt ja vihainen, haluan vain elää rauhassa aikuisen elämää ilman jatkuvasti tunkeilevaa vanhempaa.

Vaihda numero ja laita salaiseksi.

Sano vaikka ensin vaan ihan kohteliaasti, että et ehti puhua nyt, vaan soitat takaisin esim. ylihuomenna. Jos hän käyttäytyy huonosti, kerro, että et aio osallistua tuollaiseen. Vastaa hänen puheluihinsa entistä harvemmin, mutta kyllä lyhyt puhelu kerran tai pari viikossa voi silti olla ihan ok vielä tässä vaiheessa, ettei välit mene kokonaan poikki. Harvenna väliä pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Sano vaikka ensin vaan ihan kohteliaasti, että et ehti puhua nyt, vaan soitat takaisin esim. ylihuomenna. Jos hän käyttäytyy huonosti, kerro, että et aio osallistua tuollaiseen. Vastaa hänen puheluihinsa entistä harvemmin, mutta kyllä lyhyt puhelu kerran tai pari viikossa voi silti olla ihan ok vielä tässä vaiheessa, ettei välit mene kokonaan poikki. Harvenna väliä pikkuhiljaa.

Kaava on AINA sama: kerron sen kummempia ajattelematta, että aion vaikka hankkia jotain. Välittömästi alkaa saarnaus kuin olisin alaikäinen kakara, jonka velvollisuus on kuunnella puuttumista ja määräilyä. NORMAALISSA kanssakäymisessä minä kerron mitä aion tehdä ja vanhempi toteaa että jassoo, no tee niin jos siltä tuntuu. Mutta tämä ei ikinä tapahdu. Olen lähettänyt tekstarin, jossa olen sanonut selkeästi että en halua joka ikinen päivä yhteydenottoja. Että haluan olla rauhassa. Ei, jatkuu vaan.

Minulla kiehahtaa aina sisälmyksissä, kun näen että vanhempi soittaa TAAS. En vttu jaksa!! Ei mitään kunnioitusta omaa tilaani kohtaan, jatkuvaa tunkeilua.

Oletko kertonut hänelle tuntemuksistasi ja siitä, että et kaipaa enää neuvoja häneltä. Jos soittelua on päivittäin tai useamman kerran viikossa, on se jo häirintää. Vai onko teillä on ollut tapana soitella tiheään?

Onko hän yksinäinen ja kaipaa vain juttuseuraa? Toki vanhempi toivoo varmaan yhteydenpitoa ja hän voi olla huolissaan, jos yhtäkkiä et vastaa puheluun.

Kerro hänelle ystävällisesti ajatuksesi.

Eikö esim. huumorilla vois vähän keventää tilannetta. Ei ne vanhemmatkaan mitään pahaa halua lapselleen, en ainakaan itse.