Kuka lukee enää naistenlehtiä?
Ostinpa pitkästä aikaa kaupasta pari naistenlehteä. Ne ovat olleet suunnilleen samanlaisia ainakin lapsuudestani 80-luvulta lähtien: muutama muotijuttu, jossa on tylsähkön näköisiä vaatteita, muutama tavallinen ruokaohje, terveyshöpinää, jotka ovat vanhoja kymmeniä kertoja luettuja itsestäänselvyyksiä, muutama kehnohko kolumni (netistä löytyy huomattavasti kiinnostavampia blogeja nopealla googletuksella). Hintaa kyseisellä paperinivaskalla oli yli kympin, mutta mukana tuli kylkiäisenä toinen lehti, joten ostin mielenkiinnosta.
Selailin lehteä hetkisen; siitä ei jäänyt käytännössä mitään käteen. Alkoi vain harmittaa se, kun puuta oli kåytetty paperin tekemiseen, jotta kyseinen mitäänsanomattomuus oli saatu painettua. Ja se pitäisi antaa jonnekin kiertoon tai viedä paperinkeräykseen. Omasta kännykästä löytyy hetkessä huimasti kiinnostavampaa, sivistävämpää ja monipuolisempaa luettavaa.
Miten nuo lehdet (ja lehtitalot) ovat pysyneet pystyssä näinkin pitkään? Lukeeko noita meidän satunnaisten ostelijoiden lisäksi ketkään muut kuin eläkeläisrouvat (siis sellaiset, joilla ei ole nettiä)? Kiinnostaisi tietää sekin, kuinka paljon niiden levikit ovat laskeneet...veikkaan, että todella paljon.
Kommentit (16)
^se ostamani lehti ei ollut edes Sanoma-konsernin lehti, vaan kilpailijan tuote.
Silti koko alan tila kiinnostaa ja ehkä huolettaakin tavallaan. Kun siis miksi ihmiset lukisivat ammattitoimittajien juttuja, kun netistä löytyy kiinnostavampia ja jopa paremmin kirjoitettuja blogistien juttuja ja ihan amatöörien some-keskusteluja?
Parviäly toimii siten, että loppujen lopuksi maallikoiden keskustelussa kokonaisuudessaan on usein hienompaa kielellistä iloittelua, faktaa, kokemuksia ja näkökulmia kuin mitä yksi toimittaja voi mahduttaa juttuunsa. Siksi toimitettu sisältö jää pahasti kakkoseksi.
Sama pätee myös esim. muotikuviinkin: amatöörien ottamat Instagram-kuvat ovat monesti upeampia kuin keskiverron naistenlehden ammattikuvaajien ottamat muotikuvat.
Kampaajalla tulee selailtua, jos joutuu odottamaan. Niin mitään sanomattomia lehtiä. Kannessa tietty aina joku Sara Sväppi, Vappu Pimiä, Maisa Torppa tms. turha julkkis, itse lehdessä sitten kertomassa elämästään. 5 minuutissa ehtii selailla 10 lehteä ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Lue digilehtenä. Tosin sisältö ei siitä muutu...
Digilehdessä se tilanne korostuu entisestään, kun formaattikin on melkein sama. Miksi lukisin pääosin tylsää digilehteä, kun saan tuoreempaa ja aidompaa tietoa googlettamalla tai eri some-sovellusten kautta suoraan? Paperilehdellä on sentään hyvänä puolenaan se perinteinen formaattinsa eli siis fyysistä lehteä on joskus kiva silmäillä vaikkapa kampaamossa tai aamukahvia hörppiessä.
Unohdit "voimaannuin erosta" ja "löysin sisäisen vahvuuteni" ja "burnout teki minusta vahvan" jutut. Joskus kun olen masokistisella päällä luen noita juttuja ja mietin joka kerta, kuinka tylsiä ja kliseisiä nuo jutut on. Usein noi voimaantumisjutut ja selvitytmiset pohjautuvat siihen kuinka löysi rikkaan miehen, meni isipapan firmaan töihin, sai periönnön jonks turvin lähti kiertämäön maailnaa jne. Eli lopulta omaa selviytymistä pohjalta ei ollutkaan. Milloin saa lukea köyhästä pienipalkkaisesta yh-äidistä, joka omilla ansioilla nousi ja rakensi elämän hyväksi.
Minä luen. Tilaan itse joskus tarjousjakson, mutta useimmiten saan kierrätyslehtiä. Pidän henkilöhaastatteluista ja sisustusjutuista. Reseptejä ja muotijuttuja luen sen mukaan onko aihe kiinnostava.
En tiedä kuka niitä lukee, mutta nimistä päätellen ovat vanhemmanpuoleisia ihmisiä.
Suomalaisista lehdistä pystyn lukemaan Eevaa, Kodin kuvalehteä ja Kotiliettä (? taipuuko kotiliesi muuten noin 🤔). Ja olen vasta kolmekymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Unohdit "voimaannuin erosta" ja "löysin sisäisen vahvuuteni" ja "burnout teki minusta vahvan" jutut. Joskus kun olen masokistisella päällä luen noita juttuja ja mietin joka kerta, kuinka tylsiä ja kliseisiä nuo jutut on. Usein noi voimaantumisjutut ja selvitytmiset pohjautuvat siihen kuinka löysi rikkaan miehen, meni isipapan firmaan töihin, sai periönnön jonks turvin lähti kiertämäön maailnaa jne. Eli lopulta omaa selviytymistä pohjalta ei ollutkaan. Milloin saa lukea köyhästä pienipalkkaisesta yh-äidistä, joka omilla ansioilla nousi ja rakensi elämän hyväksi.
Tämäkin on täysin totta. Ne lehtien jutut monesti yksinkertaistavat todellisuutta liikaa ja ikäänkuin myyvät tiettyä ideologiaa, myyttiä siitä, millainen naisen tulisi olla. Maailma on siinä mielessä moniarvoistunut, että kyseiset artikkelit tuntuvat naiiveilta ja ärsyttäviltäkin. Monesti noita lehtiä selaillessa tulee sellainen olo kuin palaisi menneisiin aikoihin. Joskus 90-luvullahan maailma oli vielä paljon suljetumpi jotenkin (ainakin Suomessa). Oli vain tietyt yhdenmukaiset totuudet ja konsensus jylläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdit "voimaannuin erosta" ja "löysin sisäisen vahvuuteni" ja "burnout teki minusta vahvan" jutut. Joskus kun olen masokistisella päällä luen noita juttuja ja mietin joka kerta, kuinka tylsiä ja kliseisiä nuo jutut on. Usein noi voimaantumisjutut ja selvitytmiset pohjautuvat siihen kuinka löysi rikkaan miehen, meni isipapan firmaan töihin, sai periönnön jonks turvin lähti kiertämäön maailnaa jne. Eli lopulta omaa selviytymistä pohjalta ei ollutkaan. Milloin saa lukea köyhästä pienipalkkaisesta yh-äidistä, joka omilla ansioilla nousi ja rakensi elämän hyväksi.
Tämäkin on täysin totta. Ne lehtien jutut monesti yksinkertaistavat todellisuutta liikaa ja ikäänkuin myyvät tiettyä ideologiaa, myyttiä siitä, millainen naisen tulisi olla. Maailma on siinä mielessä moniarvoistunut, että kyseiset artikkelit tuntuvat naiiveilta ja ärsyttäviltäkin. Monesti noita lehtiä selaillessa tulee sellainen olo kuin palaisi menneisiin aikoihin. Joskus 90-luvullahan maailma oli vielä paljon suljetumpi jotenkin (ainakin Suomessa). Oli vain tietyt yhdenmukaiset totuudet ja konsensus jylläsi.
Syy on varmaan se, että noita viikkoaviiseja pitää saada hyvin myydyksi hömppäpömppäjulkkiksilla ja kohukansiteksteillä. Kuukausilehdet ovat jotenkin arvokkaampia.
Vierailija kirjoitti:
Minä luen. Tilaan itse joskus tarjousjakson, mutta useimmiten saan kierrätyslehtiä. Pidän henkilöhaastatteluista ja sisustusjutuista. Reseptejä ja muotijuttuja luen sen mukaan onko aihe kiinnostava.
Ymmärrän kyllä, mutta niissä muotijutuissa on aina samantyyppiset vaatteet ja sisustusjutuissa ne tietyt oman aikakauden trendihuonekalunsa. Ja ne ovat aina samanlaisia, samat kliseet toistuvat yhä uudelleen. Niissä ei ole koskaan mitään todella erikoista/persoonallista ja siten myös kiinnostavaa. Henkilöhaastattelut eivät koskaan ole liian kohahduttavia, vaan ne noudattelevat tiettyä turvallista kaavaansa. Ja sama on toistunut jo vuosikymmenten ajan.
Yltiötyhjänpäiväisiä ovat. Samaa oon ihmetellyt että kuka nuota lukee, saatikka tilaa?? No, mä kyllä selaan jossain odotushuoneessa odotellesani Me Naiset-lehden suoraan sinne "Epäolennaiset" sivulle. Se on hupaisa, joskus kihitän niille pikkujutuille ja oivalluksille ääneen. Muuta lukemista siinä (eikä muissa akkain lehdissä) sitten ookkaan.
Vierailija kirjoitti:
Unohdit "voimaannuin erosta" ja "löysin sisäisen vahvuuteni" ja "burnout teki minusta vahvan" jutut. Joskus kun olen masokistisella päällä luen noita juttuja ja mietin joka kerta, kuinka tylsiä ja kliseisiä nuo jutut on. Usein noi voimaantumisjutut ja selvitytmiset pohjautuvat siihen kuinka löysi rikkaan miehen, meni isipapan firmaan töihin, sai periönnön jonks turvin lähti kiertämäön maailnaa jne. Eli lopulta omaa selviytymistä pohjalta ei ollutkaan. Milloin saa lukea köyhästä pienipalkkaisesta yh-äidistä, joka omilla ansioilla nousi ja rakensi elämän hyväksi.
Rikkailla on helppo voimaantua.
Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat. Lähes kaikki nuorempien lehdet on lopetettu, Olivia, Costume, viimeisimpinä Elle ja Cosmopolitan. Trendi vielä porskuttaa. Itse ostan MeNaiset ja Annan pari kertaa kesässä mökkilukemiseksi, siihen se sitten jääkin.
N40
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisista lehdistä pystyn lukemaan Eevaa, Kodin kuvalehteä ja Kotiliettä (? taipuuko kotiliesi muuten noin 🤔). Ja olen vasta kolmekymppinen.
Kyllä taipuu :)
Tykkäsin teininä ET-lehdestä :D
Mulle tulee Kodin kuvalehti. Tykkään siitä tosi paljon! Mielenkiintoisia henkilöhaastatteluja, hyviä ruokaohjeita. Lisukkeena saan Sanoman digilehdet. Selailen ne melkein kaikki, mutta en saa kovin paljoa irti. Ennen ostin irtonumeroita eri lehdistä, enää en viitsi.
Lue digilehtenä. Tosin sisältö ei siitä muutu...