Kamalin synnytyskokemuksesi? Vaikuttiko se miten sinuun?

Synntytystä käynnistettiin 4vrk. Kokeiltiin cytotecit, kalvojen puhkaisut 3x6h oksitoniinitippaa. Ei inahdustakaan alakerrassa, paitsi, että vedet toki meni kun kalvot puhkaistiin. Lopulta sektio. Sektiohaava tulehtui viikossa, meni kuolioon. Olin kuukauden letkuissa, antibioottitippa kädessä ja sektiohaavassa vac-pumppu. Kuoliota putsattiin leikkauksessa joka kolmas päivä. Kivut oli kovat. Olisin tehnyt toisenkin, mutta en tullut enää raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

9h synnytys, 3. asteen repeämät siihen päälle. Järkyttävä kokemus. 9 h supistuksia oli ihan tarpeeksi+ repeämät siihen päälle.

Huh! Ei mikään lyhyt synnytys ja vielä repeämät päälle. Kovia oot joutunut sinäkin kokemaan tsemppiä paljon!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Synntytystä käynnistettiin 4vrk. Kokeiltiin cytotecit, kalvojen puhkaisut 3x6h oksitoniinitippaa. Ei inahdustakaan alakerrassa, paitsi, että vedet toki meni kun kalvot puhkaistiin. Lopulta sektio. Sektiohaava tulehtui viikossa, meni kuolioon. Olin kuukauden letkuissa, antibioottitippa kädessä ja sektiohaavassa vac-pumppu. Kuoliota putsattiin leikkauksessa joka kolmas päivä. Kivut oli kovat. Olisin tehnyt toisenkin, mutta en tullut enää raskaaksi.

Ai kamala! Hirveitä oot kokenut. Aivan valtavasti voimia ja tsemppiä!

Ap

Synnytys kesti vuorokauden. En tuntenut ollenkaan supistuksia ponnistusvaiheessa. Kokoajan mitattiin vauvan veriarvoja sydänkäyrän takia, jouduin olemaan reilun vuorokauden syömättä ja juomatta leikkausuhkan vuoksi. Näytöltä joudun katsoa milloin ponnistaa. Kätilö sanoi minulle, kun pelkäsin tytön jäävän jumiin, että ei se ole mahdollista. No, jäi jumiin jo päästä. Imukupilla kiskoi kolme hoitajaa, yksi lääkäri, toinen lääkäri " pomppi" käsillään vatsan päällä. Olkapää niin pahassa jumissa, että yksi lääkäri siirtyi hakemaan välineitä välilihan leikkaamista varten, samalla toinen hoitaja siirtyi hänen tilalleen ja mieheni hoitajan tilalle. Onneksi en itse nähnyt ollenkaan vauvaa tässä tilanteessa. Napanuorakin oli kaulan ympärillä. Ponnistusvaihe kesti 1h 42min, supistuksien välit olivat kauhean pitkät, nuorempi lääkäri oli ihan hädissään, vanha kätilö suuttui ja totesi muille, että ihan turhaan komensivat hoitajat minua väkisin ponnistamaan, jos ei ollut supistusta, vetämisen myös kielsi supistusten välissä. Tyttö saatiin elottoman ulos, heti elvytykseen, en nähnyt vilaustakaan lapsesta. Elvytys kesti reilun kymmenen minuuttia, ennen kuin mitään tapahtui. Siitä seurasi kylmä hoito ja erbinhalvaus todettiin teho-osasto jaksolla, minä näin jo heti, että tytön kädessä on jotain vialla, joudun useaan kertaan vaatimaan lääkäriä katsomaan käytä. Sieltä oli 4/5 hermosta irti.. huoh, en todellakaan aio tehdä enempää lapsia. Kävin keskustelemassa ennen synnytystä synnytyspelosta, kaikki kävi, mitä pelkäsin. Oma iso iso äitini kuoli tälläisessä synnytyksessä, sekä pappani sisko, ja melkein äitini siskokin

Vierailija kirjoitti:

Synnytys kesti vuorokauden. En tuntenut ollenkaan supistuksia ponnistusvaiheessa. Kokoajan mitattiin vauvan veriarvoja sydänkäyrän takia, jouduin olemaan reilun vuorokauden syömättä ja juomatta leikkausuhkan vuoksi. Näytöltä joudun katsoa milloin ponnistaa. Kätilö sanoi minulle, kun pelkäsin tytön jäävän jumiin, että ei se ole mahdollista. No, jäi jumiin jo päästä. Imukupilla kiskoi kolme hoitajaa, yksi lääkäri, toinen lääkäri " pomppi" käsillään vatsan päällä. Olkapää niin pahassa jumissa, että yksi lääkäri siirtyi hakemaan välineitä välilihan leikkaamista varten, samalla toinen hoitaja siirtyi hänen tilalleen ja mieheni hoitajan tilalle. Onneksi en itse nähnyt ollenkaan vauvaa tässä tilanteessa. Napanuorakin oli kaulan ympärillä. Ponnistusvaihe kesti 1h 42min, supistuksien välit olivat kauhean pitkät, nuorempi lääkäri oli ihan hädissään, vanha kätilö suuttui ja totesi muille, että ihan turhaan komensivat hoitajat minua väkisin ponnistamaan, jos ei ollut supistusta, vetämisen myös kielsi supistusten välissä. Tyttö saatiin elottoman ulos, heti elvytykseen, en nähnyt vilaustakaan lapsesta. Elvytys kesti reilun kymmenen minuuttia, ennen kuin mitään tapahtui. Siitä seurasi kylmä hoito ja erbinhalvaus todettiin teho-osasto jaksolla, minä näin jo heti, että tytön kädessä on jotain vialla, joudun useaan kertaan vaatimaan lääkäriä katsomaan käytä. Sieltä oli 4/5 hermosta irti.. huoh, en todellakaan aio tehdä enempää lapsia. Kävin keskustelemassa ennen synnytystä synnytyspelosta, kaikki kävi, mitä pelkäsin. Oma iso iso äitini kuoli tälläisessä synnytyksessä, sekä pappani sisko, ja melkein äitini siskokin

Huhuh! Järkyttävää. Niiin väärin, että oot joutunut sinäkin kokemaan tällaista. Voimia!

Ap

Mm. hengenvaarallinen raskausmyrkytys ja verenvuoto, imukupin käyttö, istukan irrottaminen leikkurissa ja synnytyksen jälkeinen komplikaatio joka vei eroon vauvasta viikoksi ja vaikuttaa äitiyteeni edelleen.

23 h puukoniskuja selkään. Siunattu epiduraali hellitti tuskia aina siihen saakka, kunnes ponnistaessa 4200 g vauvaa häntäluu murtui. Toipuminen kesti viikkoja, en istunut ilman uimarengasta kahteen kuukauteen. Vielä 19 v myöhemmin kolealla kelillä särkee.

Menin synnyttämään kuolevaa lastani (niin huonot mahdollisuudet selvitä syntymästä) . Kaikki meni siihen asti epätodellisessa olossa, ja kun oli aika ponnistaa, silloin totuus iski.. En koskaan unohda sitä olotilaa, pelkoa, surua ja kaikkea muuta mitä tunteita mieli heitteli. Lapsemme syntyi, suukotin häntä ja hänet vietiin pois. Hän selvisi ihmeen kaupalla, vaikka onkin sairas. Ihana lapseni <3