Vanhempani eivät tapaa lastani ja inhoavat aviomiestäni

Meillä vanhempani eivät suostu olemaan missään tekemisissä mieheni kanssa, eivätkä myöskään tapaa lapsenlastaan. Olen siitä hirveän surullinen, mutta en viitsi matkustaa pitkää matkaa ilman miestä isovanhempien luokse, enkä uskalla jättää lasta sinne, koska tapaavat puhua pahaa lapsen isästä. Sen lisäksi paheksuvat lastamme isänsä takia. Lasten isällä oli aikoinaan alkoholiongelma, jonka aikana vaivasi paljon vanhempiani sähköpostein (pari vuotta). Vanhemmat eivät anna anteeksi, vaikka tästä aikaa jo usea vuosi ja mies ollut selvänä neljä vuotta. Ei ole väkivaltainen (eikä koskaan ollut), ei juo, ei polta, tekee töitä, hoitaa raha-asiat (minun ei tarvitse huolehtia, mutta näen kaikki laskut jos haluan), tekee kotitöitä, hoitaa lasta ja jopa lukee ruokapöydässä ruokarukouksen. Minulla on salasanat hänen kaikkiin sometileihinsä ja puhelimeensa (laitan hänen puolestaan joskus jonkun viestin tai tarkistan jotain) ja meillä äärimmäisen avoin ilmapiiri. Minulle maailman parhain mies, jonka voisin itselleni kuvitella ja parhain isi lapsellemme. Sydäntä särkee, kun vanhempani ovat käytännössä katkaisseet välit ja kääntäneet lähes koko suvun miestäni vastaan. Milloin mitäkin on narsisti ja alkoholisti heidän silmissään. Mieheni on yrittänyt sopia heidän kanssaan jo monta vuotta. Tilanne suruttaa etenkin pienen lapsemme puolesta. Lähetän silloin tällöin vanhemmilleni kuvia lapsestamme ja ylipäänsä meidän perhearjesta lepyttääkseni heitä. Mitä voin enää tehdä?