"ADHD ei ole neurologinen häiriö"
Tämä teksti sopii kuin nenä päähän siihen, miten "ADHD" tulisi oikeasti nähdä. https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/toukotanskanen/adhd-ei-ole-aivosairaus/…
Jos koiran käytös on ylivilkasta, levotonta, impulsiivista ja keskittymiskyvytöntä, ratkaisuksi tarjotaan nenätyöskentelyä ja muuta aivojumppaa, liikunnan lisäämistä ja rauhoittumisen opettelua. Koiraa ymmärretään sen tarpeista lähtien.
Ihmisen kohdalla tilanne kääntyy niin, että ihminen on sairas. Ihmisten odotetaan sopivan tiettyyn muottiin ja kun näin ei käy, on helpompaa todeta se sairaaksi, kuin alkaa muokkaamaan elinympäristöä sopivaksi. Tällä tavoin meillä on aina vaan enemmän ADHD-diagnooseja, eli mennään sieltä mistä aita on matalin. Mitä tiukemmaksi käsitykset normaalista muuttuvat, sen enemmän on diagnooseja.
Ajatuksen aihetta; loppuvuodesta syntyneet pojat saavat muita lapsia todennäköisemmin diagnoosin. Pojat ovat luonnostaan "rajumpia" ja vilkkaampia ja loppuvuodesta syntyneet ovat usein muita kypsymättömämpiä aloittaessaan koulun. Siitä voi päätellä aika paljon.
Kommentit (53)
Minulla on adhd. Olin rauhallinen ja tunnollinen lapsi, koulussa olen ollut aina luokan parhaimmistoa. En ole käyttänyt päihteitä ja olen hoitanut asiani aina hyvin ja säntillisesti. Eli kasvatus on ollut kohdillaan.
Mutta se työmäärä, mikä edellämainitun ylläpitoon on mennyt.. se on jotain aivan älytöntä. Sain lääkityksen vasta vajaa kolmikymppisenä ja on aivan uskomatonta, miten paljon enemmän sain vuorokauteeni aikaa. Keskittymiskykyni oli niin kertakaikkisen olematon, että vaikka sainkin pakotettua itseni istumaan alas ja tekemään esimerkiksi koulutehtävät, niihin saattoi aivan hyvin kulua 50-70h viikossa kaikkineen.
Saman sivun sai lukea viiteen kertaan läpi kun aina ajatus karkasi tai löysin itseni esimerkiksi pesemästä ikkunoita. Työpaikoilla olen aina ollut arvostettu ja pidetty työntekijä ja muut ovat vain sietäneet sitä, että en kestä olla paikallani niin kauaa ja saatan esimerkiksi käydä perkaamassa konttorin viherkasvit tai pesemässä kahvinkeittimet tai vain haahuilemassa pitkin toimipistettä. Lääkittynä olen sekä tuotteliaampi (vaikken ennenkään ollut mitenkään laiska tai epätuottelias) ja häiritsen muita vähemmän.
Huvittaa puheet nuorten käytösongelmista kun myös oma pappani on adhd. Oireet eivät edes lieventyneet, vaan on lähes 9-kymppisenä edelleenkin impulsiivinen ja levoton häsääjä.
Mielestäni on kauhistuttavaa että lapsille määrätään heppoisesti vahvoja psykostimulantteja.
YK: Lapset syövät liikaa ADHD-lääkkeitä Suomessa (jo vuonna 2011)
Kai ne lääkärit nyt ensimmäisenä tutkivat onko raudanpuuteanemia? Sehän on ensimmäinen mikä tulee mieleen keskittymiskyvyttömyyden syistä. Sitten B12 ja muut B-vitamiinit.
Saako lapsi nukuttua, onko unihäiriöitä? Riidelläänkö kotona? yms. Mahdetaanko oikeasti tutkia vai ehdotetaanko heti adhd:ta.
Tunnen normaalisti toimivan pariskunnan, jossa ei ryypätä, hakata ja molemmat töissä. Kolme lasta, joista yhdelle lapselle tuli ADHD- diagnoosi. Koulunkäynti erittäin vaikeaa tuettunakin. Säälittää tuo perhe ja lapsi. ADHD on aito, aivojen toiminnassa syntymästä asti oleva poikkeavuus ja häiriö.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on kauhistuttavaa että lapsille määrätään heppoisesti vahvoja psykostimulantteja.
YK: Lapset syövät liikaa ADHD-lääkkeitä Suomessa (jo vuonna 2011)
Monet eivät syö ADHD lääkkeitä, vaikka niistä olisi selvää apuakin kovien sivuvaikutusten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on adhd. Olin rauhallinen ja tunnollinen lapsi, koulussa olen ollut aina luokan parhaimmistoa. En ole käyttänyt päihteitä ja olen hoitanut asiani aina hyvin ja säntillisesti. Eli kasvatus on ollut kohdillaan.
Mutta se työmäärä, mikä edellämainitun ylläpitoon on mennyt.. se on jotain aivan älytöntä. Sain lääkityksen vasta vajaa kolmikymppisenä ja on aivan uskomatonta, miten paljon enemmän sain vuorokauteeni aikaa. Keskittymiskykyni oli niin kertakaikkisen olematon, että vaikka sainkin pakotettua itseni istumaan alas ja tekemään esimerkiksi koulutehtävät, niihin saattoi aivan hyvin kulua 50-70h viikossa kaikkineen.
Saman sivun sai lukea viiteen kertaan läpi kun aina ajatus karkasi tai löysin itseni esimerkiksi pesemästä ikkunoita. Työpaikoilla olen aina ollut arvostettu ja pidetty työntekijä ja muut ovat vain sietäneet sitä, että en kestä olla paikallani niin kauaa ja saatan esimerkiksi käydä perkaamassa konttorin viherkasvit tai pesemässä kahvinkeittimet tai vain haahuilemassa pitkin toimipistettä. Lääkittynä olen sekä tuotteliaampi (vaikken ennenkään ollut mitenkään laiska tai epätuottelias) ja häiritsen muita vähemmän.
Huvittaa puheet nuorten käytösongelmista kun myös oma pappani on adhd. Oireet eivät edes lieventyneet, vaan on lähes 9-kymppisenä edelleenkin impulsiivinen ja levoton häsääjä.
Et ole ollut ns.puhdas ADHD, jolle tyypillisin piirre juuri impulsiivisuus ja keskittymiskyvyttömyys lapsesta asti.
ADHD on muotidiagnoosi. Useimmilla on myös muita mentaalipuolen ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on adhd. Olin rauhallinen ja tunnollinen lapsi, koulussa olen ollut aina luokan parhaimmistoa. En ole käyttänyt päihteitä ja olen hoitanut asiani aina hyvin ja säntillisesti. Eli kasvatus on ollut kohdillaan.
Mutta se työmäärä, mikä edellämainitun ylläpitoon on mennyt.. se on jotain aivan älytöntä. Sain lääkityksen vasta vajaa kolmikymppisenä ja on aivan uskomatonta, miten paljon enemmän sain vuorokauteeni aikaa. Keskittymiskykyni oli niin kertakaikkisen olematon, että vaikka sainkin pakotettua itseni istumaan alas ja tekemään esimerkiksi koulutehtävät, niihin saattoi aivan hyvin kulua 50-70h viikossa kaikkineen.
Saman sivun sai lukea viiteen kertaan läpi kun aina ajatus karkasi tai löysin itseni esimerkiksi pesemästä ikkunoita. Työpaikoilla olen aina ollut arvostettu ja pidetty työntekijä ja muut ovat vain sietäneet sitä, että en kestä olla paikallani niin kauaa ja saatan esimerkiksi käydä perkaamassa konttorin viherkasvit tai pesemässä kahvinkeittimet tai vain haahuilemassa pitkin toimipistettä. Lääkittynä olen sekä tuotteliaampi (vaikken ennenkään ollut mitenkään laiska tai epätuottelias) ja häiritsen muita vähemmän.
Huvittaa puheet nuorten käytösongelmista kun myös oma pappani on adhd. Oireet eivät edes lieventyneet, vaan on lähes 9-kymppisenä edelleenkin impulsiivinen ja levoton häsääjä.
Sama täällä. Aina luokan paras ja kuuden ällän ylioppilas, mutta melkoisella työmäärällä näin jälkikäteen ajatellen. Ehkä näkömuisti hiukan auttoi.
Puuhakkuus on tiettyyn rajaan asti hyvä ominaisuus. Mutta kun toistamiseen havaitsee sohlaavansa sitä sun tätä niin tajuaa, että vähän hukkaan menee hyvää energiaa.
"11 928 lasta (6–12-vuotiaat) ja 8 239 nuorta (13–17-vuotiaat) sai sairausvakuutuskorvausta ADHD-lääkkeistä vuonna 2018, osoittaa Turun yliopiston ja Kelan tuore tutkimus. ADHD-lääkkeitä käytti pojista 4,4 % (lapset) ja 4,2 % (nuoret) sekä tytöistä 1,0 % (lapset) ja 1,3 % (nuoret)."
https://aamuset.fi/artikkeli/4854305/Lasten+ja+nuorten+ADHDn+laakehoito…
Määrä tuntuu poikien kohdalla todella isolta.
Miten muutat esim. työntekijänä jonkun avokonttorin toiseksi? Tai muut työskentelyolosuhteet.
Jos lääkkeet toimii, niin ne toimii.
Vierailija kirjoitti:
"11 928 lasta (6–12-vuotiaat) ja 8 239 nuorta (13–17-vuotiaat) sai sairausvakuutuskorvausta ADHD-lääkkeistä vuonna 2018, osoittaa Turun yliopiston ja Kelan tuore tutkimus. ADHD-lääkkeitä käytti pojista 4,4 % (lapset) ja 4,2 % (nuoret) sekä tytöistä 1,0 % (lapset) ja 1,3 % (nuoret)."
https://aamuset.fi/artikkeli/4854305/Lasten+ja+nuorten+ADHDn+laakehoito…
Määrä tuntuu poikien kohdalla todella isolta.
Onhan tuo tilastollisesti liian iso määrä poikia. Johtuu siitä että ADHDnä lääkitään pojille tyypillisiä luonteenpiirteitä ja hitaampaa kypsymistä.
Vierailija kirjoitti:
Miten muutat esim. työntekijänä jonkun avokonttorin toiseksi? Tai muut työskentelyolosuhteet.
Jos lääkkeet toimii, niin ne toimii.
Kaikki on nykyään yhtä isoa suurta tilaa, omaa huonetta ei saisi enää ollakaan. Kodeissakin olohuoneet avokeittiöin. Milläs keskityt?
Minua ärsyttää, kun pojallamme on aivan selvästi add ja silti diagnoosia ei voi saada, koska mm. koululta tulleessa vastauksessa lapsen suoriutuminen on ”liian normaalia” (oma lainaukseni).
Erikoissairaanhoito siis tutkijatahona ja lääkärinä lastenpsykiatri. Lapsesta todettiin aspergerpiirteitä, mutta nekään eivät ole diagnoosi.
Eli huvittaa tämä alidiagnosointivalitus.
Eikö ennemmin ole niin, ettei diagnoosia läheskään aina saa, vaikka olisi miten selvä tapaus tahansa?
Lapsemme add ei ole syvintä laatua, mutta kaikki neuroepätyypilliset piirteet lievinä lapselta löytyy. huono nukahtamiskyky, pidätyskyvyn (uloste) myöhäinen kypsyminen, ”omissa ajatuksissa haaveileminen”, matemaattisesti taitava, puheen viivästyminen, omien viittomien kehittelminen, tic-oire, lihasvoiman heikkous, hitaus, SI-ongelma, monologien pito, vahva kiinnostus johonkin kapeaan aiheeseen, ”hajamielinen professori”, ymmärtää aioita kirjaimellisesti yms yms.
Ja ei minkään alan nepsydiagnoosia. Diagnosoituna ”vain” masennus.