"ADHD ei ole neurologinen häiriö"

Näin adhd aikuisena pakko sanoa, että diagnoosi on lisännyt itseymmärrystä, toimintaterapia auttanut arjen haasteissa, ja lääkkeet vähentäneet ahdistusta ja kuormittumista. En tajua mitä pahaa diagnoosista on.

Vierailija kirjoitti:

Näin adhd aikuisena pakko sanoa, että diagnoosi on lisännyt itseymmärrystä, toimintaterapia auttanut arjen haasteissa, ja lääkkeet vähentäneet ahdistusta ja kuormittumista. En tajua mitä pahaa diagnoosista on.

Ärsyttää että lehdessä julkaistaan että pitää vaan kyetä keskittymään idearikkauteen. En selviä vanhemmuudesta ja töistäni näillä aivoilla ilman lääkitystä ja terapiaa, vaikka kuinka ajattelisin idearikkauden olevan kiva asia.

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen. Myöskään masentunut ihminen ei ole viallinen, vaan reagoi ympäristöön. Masennuksen aiheuttaa aivan muut asiat, kuin aivojen poikkeava serotoniinipitoisuus. Silti siitäkin yritetään vääntää jotain aivosairautta. 

Jos aivoilla on poikkeava serotoniinitaso ja siitä seuraa pahoinvointia, jopa itsemurha, niin millä helv.tin logiikalla se EI ole silloin asia, joka vaatii hoitoa?!

Ihan samalla lailla adhd ja add voivat johtaa syrjäytymiseen elämässä, itsemurhaan ja rikollisuuteen. Enemmistöllä vangeista on muuten adhd. Mieti sitä. Se ei ole mikään "pikkainen luonteenpiirre, evvk".

Se ei ole myöskään reaktio nyky-yhteiskunnan hektisyyteen, koska sitä esiintyy pienillä, kotihoidossa kaikessa rauhassa olevilla lapsillakin. Synnynnäinen neurologinen häiriö kun on. Ja keskittyminen on heikkoa tai olematonta, vaikka istuisiti autiosaarella tyhjässä mökissä täysin ilman modernin elämän häiriötekijöitä!

Se toki on totta, että modernin yhteiskunnan hektisyyden takia tarve kyetä keskittymään on aiempaa isompi. Mutta sen puute ei JOHDU hälinästä, se on synnynnäinen ja siksi adhd:tä usein esiintyy suvussa, alttius periytyy.

Kuka helvetti vielä vuonna 2020 uskoo serotoniiniteoriaan, joka on kumottu jo ajat sitte puhumattakaan muista aivojen välittäjäaineet sekaisin löpinästä. Fakta on se, että nämä lääkkeet on kuin huumeita ja huumeethan tunnetusti helpottaa aluksi poistaa ahdistusta yms ja ongelmia tulee, kun ainetta nautitaan pidempään. Vieroitus on aivan verrattavissa huume vieroitukseen. En ymmärrä kuka pitää näitä lääkkeitä turvallisina. On niin paljon ihmisiä, jotka kärsii lääkkeiden takia ja saa niistä kaikenlaisia sairauksia mukanaan, kun käyttöä jatketaan pidempään. Valoja päälle nyt. Sairaampaa tästä tekee vielä se, että lapsetkin on sotkettu tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia sitten pieneen osaan ihmisistä stimulantit toimivat niin että ne rauhoittavat sisäistä ja ulkoistakin levottomuutta?

Jos et vielä tiennyt, niin "ihan normaalit" ihmiset hankkivat stimulantteja suoriutuakseen paremmin esim. opiskelusta. -AP

Tuo ei vaan liity tähän mitenkään.

Liittyy siten, jos väitetään, että vain pieni osa kokee hyötyä. Ns. hyötyä kokee monet muutkin ja miksi ei kokisi. Onhan kyseessä, kuin heikkoa amfetamiinia.  -AP

Yleisimmin adhd:n hoitoon käytetään metyylifenidaattihydrokloridia, joka ei siis ole amfetamiini, vaan estää dopamiinin poistumista aivojen synapseista.

Sitä voi tosiaan käyttää väärin, melkein mitä tahansa lääkettä voi. Se ei silti tarkoita, että se toimisi SAMALLA tavalla normi-ihmisellä. Yliaktiivisella ja keskittymiskyvyttömällä aivojen dopamiinitasoa lisäävä stimulantti yllättäen vähentää vauhtia ja auttaa keskittymään, koska "ADHD-potilaiden aivojen aktiivisuustaso on tavallista matalampi. Potilaat hakevat automaattisesti (tahtomattaan) stimulaatiota nostaakseen aivojen aktiivisuustasoa. Stimulantit nostavat aivojen aktiivisuustason lähemmäs normaalia" (lähde: https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Metyylifenidaatti)

Väärinkäyttäjät sen sijaan saavat siitä piristävän vaikutuksen, suurilla riskeillä tosin (väärinkäyttäjät käyttävät sitä usein suonensisäisesti, mikä pitkittää ja voimistaa vaikutusta)

https://paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=1&t=6351&start=135

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin ADHD:tä hoidettiin remmillä.

Ja se oli ihan oikein. Tuollaisia pelleilysairauksia ei irroiteta ihmisistä kuin ruoskalla.

On koiralle hyvää,että luu on kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka helvetti vielä vuonna 2020 uskoo serotoniiniteoriaan, joka on kumottu jo ajat sitte puhumattakaan muista aivojen välittäjäaineet sekaisin löpinästä. Fakta on se, että nämä lääkkeet on kuin huumeita ja huumeethan tunnetusti helpottaa aluksi poistaa ahdistusta yms ja ongelmia tulee, kun ainetta nautitaan pidempään. Vieroitus on aivan verrattavissa huume vieroitukseen. En ymmärrä kuka pitää näitä lääkkeitä turvallisina. On niin paljon ihmisiä, jotka kärsii lääkkeiden takia ja saa niistä kaikenlaisia sairauksia mukanaan, kun käyttöä jatketaan pidempään. Valoja päälle nyt. Sairaampaa tästä tekee vielä se, että lapsetkin on sotkettu tähän.

Älä melskaa. Kaikki eivät hyödy lääkityksestä, osa taas hyötyy.

Oma lapseni käytti 15-vuotiaana Seronilia vuoden, hoitona ahdistukseen ja keskivaikeaan masennukseen. Kuuli siinä vaiheessa ääniä yms. Parani pitkälti lääkityksen ansiosta, viikottaisesta tapaamisesta hoitajan kanssa ei ainakaan hänen mielestään juurikaan ollut iloa. Mene ja tiedä, mutta et sä siis voi niinkään sanoa, ettei lääkityksestä kenellekään ole apua! Ihan muuten sen kummemmitta vierotusoireitta sujui lääkkeen lopetuskin.

Emma K. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin ADHD:tä hoidettiin remmillä.

Ja se oli ihan oikein. Tuollaisia pelleilysairauksia ei irroiteta ihmisistä kuin ruoskalla.

On koiralle hyvää,että luu on kovaa.

Menepäs nyt jo iltapalalle ja nukkumaan. Vaikka sulla on koulusta joululoma, ei ole terveellistä valvoa myöhään kiukuttelemassa somessa. Äitiskin tulee kohta sulle sanomaan sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh. Siis diagnoosi tehdään noin joka 20:lle lapselle, eli voisi ajatella, että jokaista koululuokkaa kohden on 1 erityislapsi tätä lajia. Miten ihmisten aivot ovat näin lyhyessä ajassa menneet jostain mystisestä syystä neurobiologisesti "viallisiksi", että syntyy tällainen määrä diagnooseja, jos syy ei ikinä olisi ympäristön sopimattomuudesta tms. tekijöistä? 

Sinulla on kummallinen ajattelutapa. Ei kyse ole "viallisuudesta", vaan erilaisuudesta, johon liittyen opetuksessa tarvitaan lisätukea ja erilaisia oppimismetodeja.

Vai ajatteletko, että masennuksesta kärsivä ihminen on viallinen? Tai vaikkapa likinäköinen on viallinen?

Adhd:ta on ollut aina, sitä ei ole vain ymmärretty ja tunnistettu. Ennen he vain sitten jättivät koulunkäynnin kansakouluun, tekivät fyysisiä hommia ja osa syrjäytyi. Nyt kouluttamattomille on hyvin vähän työpaikkoja, ja adhd:kin pitäisi pystyä edes jonkin vertan käymään kouluja. Lisäksi moni adhd haluaa itsekin opiskella, adhd:than eivät ole sen tyhmempiä kuin normi-ihmisetkään, eikä kaikkia edes kiinnosta joku vähän koulutusta edellyttävä hanttihomma.

Olen samaa mieltä kuin ketjun alkupään kommentoijat. Diagnoosi on hyvä asia, koska sen mahdollistaa tuen ja lääkityksen. Paljon haitallisempaa ja leimaavampaa on, jos adhd:sta kärsivä lapsi ei saa apua ja ymmärrystä, vaan leimaantuu häiriköksi ja tyhmäksi!!

Ilmaisin hassusti. Siis itse näen, että kysymyksessä on normaali reaktio nykyiseen ympäristöön ja jotkut ihmiset ovat erilaisia. Yhteiskunnan on kova tarve tehdä heistä sairaita, sillä nykyisessä sairaassa yhteiskunnassa käsitys normaalista on kaventunut. Elämme aina vaan epänormaalimmassa maailmassa ja kyydistä pudonneet todetaan sairaiksi, vaikka vika on tässä maailmassa. Ihmisen pitäisi pystyä keskittymään todella kauan ja pitkäkestoisesti samalla, kun ympäristö on koko ajan hektisempi. Eli siis lapsi täytyy diagnosoida sairaaksi, jotta se voisi elää tässä maailmassa, jota pitäisi itsessään muuttaa. Lääketeollisuus myös kannustaa ajatukseen aivoista johtuvasta sairaudesta, koska se tietää myyntiä. 

Aloitin itse koulun vuonna -77 ja meillä oli luokassa poika, jonka nyt aikuisena ymmärrän olleen ADHD-lapsi. Hän oli ihan kaikin puolin kiva poika, mutta hän ei vain saanut mitään yksinkertaisintakaan asiaa tehtyä asiallisesti. Hän oli kuin Touho Ankka. Kaikki mihin hän koski muuttui pyörremyrskyksi ja levisi käsiin. En tiedä mitä hänestä aikanaan tuli, mutta muistan, että koulunkäynti oli hänelle lähes mahdotonta, sillä hänen kykynsä keskittyä mihinkään oli täysin olematonta. Normaali luokka oli hänelle ihan toivottoman väärä paikka ja hän olisi kyllä tarvinnut aika paljon muutakin apua kuin lisää liikuntaa, kuten vilkas koira.

Ei sellaista lääkitystä taida ollakaan, jota ei joku käyttäisi väärin tai joka kaikille toimisi ja tehoaisi samalla lailla. Idioottimaista edes luullakaan. Edes asperiini tai ibuprofeeni - ehkä maailman käytetyimpiä lääkkeitä - ei toimi kaikilla hyvin ja osalle tulee niistäkin haittavaikutuksia.

Koska ennen ADHD ihmisten ominaisuudet oli hyviä. He olivat rohkeita, riskinottajia, fyysisiä ja nopeita toimissaan. Nyt pitää istua ja kuunnella. Harkita hitaasti ja fyysinen toimi tai on poissa. Siksi he eivät enää sopeudu, eikä heitä arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh. Siis diagnoosi tehdään noin joka 20:lle lapselle, eli voisi ajatella, että jokaista koululuokkaa kohden on 1 erityislapsi tätä lajia. Miten ihmisten aivot ovat näin lyhyessä ajassa menneet jostain mystisestä syystä neurobiologisesti "viallisiksi", että syntyy tällainen määrä diagnooseja, jos syy ei ikinä olisi ympäristön sopimattomuudesta tms. tekijöistä? 

Sinulla on kummallinen ajattelutapa. Ei kyse ole "viallisuudesta", vaan erilaisuudesta, johon liittyen opetuksessa tarvitaan lisätukea ja erilaisia oppimismetodeja.

Vai ajatteletko, että masennuksesta kärsivä ihminen on viallinen? Tai vaikkapa likinäköinen on viallinen?

Adhd:ta on ollut aina, sitä ei ole vain ymmärretty ja tunnistettu. Ennen he vain sitten jättivät koulunkäynnin kansakouluun, tekivät fyysisiä hommia ja osa syrjäytyi. Nyt kouluttamattomille on hyvin vähän työpaikkoja, ja adhd:kin pitäisi pystyä edes jonkin vertan käymään kouluja. Lisäksi moni adhd haluaa itsekin opiskella, adhd:than eivät ole sen tyhmempiä kuin normi-ihmisetkään, eikä kaikkia edes kiinnosta joku vähän koulutusta edellyttävä hanttihomma.

Olen samaa mieltä kuin ketjun alkupään kommentoijat. Diagnoosi on hyvä asia, koska sen mahdollistaa tuen ja lääkityksen. Paljon haitallisempaa ja leimaavampaa on, jos adhd:sta kärsivä lapsi ei saa apua ja ymmärrystä, vaan leimaantuu häiriköksi ja tyhmäksi!!

Ilmaisin hassusti. Siis itse näen, että kysymyksessä on normaali reaktio nykyiseen ympäristöön ja jotkut ihmiset ovat erilaisia. Yhteiskunnan on kova tarve tehdä heistä sairaita, sillä nykyisessä sairaassa yhteiskunnassa käsitys normaalista on kaventunut. Elämme aina vaan epänormaalimmassa maailmassa ja kyydistä pudonneet todetaan sairaiksi, vaikka vika on tässä maailmassa. Ihmisen pitäisi pystyä keskittymään todella kauan ja pitkäkestoisesti samalla, kun ympäristö on koko ajan hektisempi. Eli siis lapsi täytyy diagnosoida sairaaksi, jotta se voisi elää tässä maailmassa, jota pitäisi itsessään muuttaa. Lääketeollisuus myös kannustaa ajatukseen aivoista johtuvasta sairaudesta, koska se tietää myyntiä. 

Aloitin itse koulun vuonna -77 ja meillä oli luokassa poika, jonka nyt aikuisena ymmärrän olleen ADHD-lapsi. Hän oli ihan kaikin puolin kiva poika, mutta hän ei vain saanut mitään yksinkertaisintakaan asiaa tehtyä asiallisesti. Hän oli kuin Touho Ankka. Kaikki mihin hän koski muuttui pyörremyrskyksi ja levisi käsiin. En tiedä mitä hänestä aikanaan tuli, mutta muistan, että koulunkäynti oli hänelle lähes mahdotonta, sillä hänen kykynsä keskittyä mihinkään oli täysin olematonta. Normaali luokka oli hänelle ihan toivottoman väärä paikka ja hän olisi kyllä tarvinnut aika paljon muutakin apua kuin lisää liikuntaa, kuten vilkas koira.

Niitä ylivilkkaita vilpereitä on ollut aina. Sama juttu mun luokilla, olen aloittanut koulun 1973. Pari kolme selkeän ylivilkasta remeltäjää oli mullakin luokalla. Tarkkikselle siirrettiin yläasteen alkuvuosina kaikki, ja tuskin heillä on mennyt kovin hyvin elämässä.

Siihen aikaan kun kaikki, jotka eivät kyenneet keskittymään ja istumaan hiljaa, leimattiin vaan pahoiksi lapsiksi, tyhmiksi ja häiriköiksi. Ei heistäkään ainakaan kaikki tyhmiä silti olleet, mutta kokeista tietysti tuli nelosia, kun ei jaksanut keskittyä tunnilla eikä tehdä läksyjä.

Ei adhd tai add tietystikään mikään kehitysvammaisuus ole ja monella addilla on tosiaan muita, kompensoivia kykyjä. Mun 19-vuotiaani on luova ja taiteellinen ja hyvämuistinen. Mutta pelkästään niillä ei elämässä kamalasti etene, jos kykyä keskittyä vaikkapa työtehtävään ei ole. Se keskittyminen kun ei välttämättä onnistu edes mieluisassa tekemisessä. Joskus taas hän ylikeskittyy eli uppoaa tuntikausiksi johonkin tekemiseen ja havahtuu aamuseitsemältä, että mitä, kello on jo noin paljon, unohdin mennä nukkumaan!

Kyllä siinä on varmasti iso apu lääkityksestä, jahka siihen asti päästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia sitten pieneen osaan ihmisistä stimulantit toimivat niin että ne rauhoittavat sisäistä ja ulkoistakin levottomuutta?

Jos et vielä tiennyt, niin "ihan normaalit" ihmiset hankkivat stimulantteja suoriutuakseen paremmin esim. opiskelusta. -AP

Tuo ei vaan liity tähän mitenkään.

Liittyy siten, jos väitetään, että vain pieni osa kokee hyötyä. Ns. hyötyä kokee monet muutkin ja miksi ei kokisi. Onhan kyseessä, kuin heikkoa amfetamiinia.  -AP

Kyllähän nämä piristeet piristävät, paitsi sitten tuota pientä joukkoa joka rauhoittuu niistä. ADHD:t eivät lue yön läpi tenttiin noilla lääkkeillä vaan nukkuvat paremmin kuin koskaan.

Kuinka yleistä sellainen on, että aikuinen hakemalla hakee itselleen adhd-diagnoosia saadakseen lääkeamfetamiinia reseptillä? Tiedän parikin tapausta, jossa tämä vaikuttaisi olevan perimmäinen motiivi asialle.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka yleistä sellainen on, että aikuinen hakemalla hakee itselleen adhd-diagnoosia saadakseen lääkeamfetamiinia reseptillä? Tiedän parikin tapausta, jossa tämä vaikuttaisi olevan perimmäinen motiivi asialle.

Julkisella tutkimukset ovat ainakin niin perinpohjaiset ettei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka yleistä sellainen on, että aikuinen hakemalla hakee itselleen adhd-diagnoosia saadakseen lääkeamfetamiinia reseptillä? Tiedän parikin tapausta, jossa tämä vaikuttaisi olevan perimmäinen motiivi asialle.

Julkisella tutkimukset ovat ainakin niin perinpohjaiset ettei onnistu.

Ok, no hyvä. Tiedän tapauksen, joka yritti ruinata kannabista reseptille keksimällä, että hällä on hirveä migreeni ja siihen ei auta muu kuin kannabis. Ei mennyt läpi.

Isoisällä (syntynyt 40 luvulla), mieheni veljellä (syntynyt 70 luvulla) ja pojallamme (syntynyt 90 luvulla) on adhd. Kahdella viimisellä diagnoosit. Ensimmäinen myöntänyt vaimolleen, anopilleni, että hänellä ollut samoja ongelmia, mitkä jälleen vanhetessa ovatkin selvästi huomattavissa.

Tämä hänelle joka kirjotti minä, minä sukupolvesta.

Vierailija kirjoitti:

Kuka helvetti vielä vuonna 2020 uskoo serotoniiniteoriaan, joka on kumottu jo ajat sitte puhumattakaan muista aivojen välittäjäaineet sekaisin löpinästä. Fakta on se, että nämä lääkkeet on kuin huumeita ja huumeethan tunnetusti helpottaa aluksi poistaa ahdistusta yms ja ongelmia tulee, kun ainetta nautitaan pidempään. Vieroitus on aivan verrattavissa huume vieroitukseen. En ymmärrä kuka pitää näitä lääkkeitä turvallisina. On niin paljon ihmisiä, jotka kärsii lääkkeiden takia ja saa niistä kaikenlaisia sairauksia mukanaan, kun käyttöä jatketaan pidempään. Valoja päälle nyt. Sairaampaa tästä tekee vielä se, että lapsetkin on sotkettu tähän.

Serotoniiniteoria on tosiaan kumottu ja jollekin määrättiin serotoniinin määrää LASKEVAA lääkettä masennukseen. Myös ei-masentuneilta on löydetty matalaa serotoniinipitoisuutta, samoin masentuneelta korkeaa serotoniipitoisuutta. Ei todellakaan täsmää tuo teoria serotoniinivajeesta. 

Huumeita ne eivät sillä tavalla ole, että aiheuttaisivat välitöntä hyvää oloa jne. Mutta ihmisen elimistö voi kehittää niihin voimakkaan fyysisisen riippuvuuden, jolloin vieroittautuminen on hankalaa, joillekin jopa mahdotonta. Sama koskee myös muita psyykenlääkkeitä, esim. neurolepteja. Eräällä henkilöllä on kokemusta huumeista vieroittautumisesta ja psyykenlääkkeistä eroon pääsy oli fyysisesti ihan samanlainen työmaa, vaikka psyykkisesti ei tehnytkään mieli palata lääkitykseen. 

Se on jännä kun ei uskota näiden lääkkeiden olevan huumaavia aineita ihan terpeuttisellakin annoksella, ei uskota vaikka kolmiot sun muut purkeista löytyy ja kolmiolääkkeet (pkv lääkkeet) luokitellaan aina huumausaineeksi. Jännä on myös se, että täällä pohjolassa näitä aineita kutsutaan lääkkeiksi, kun muualla maailmassa niitä kutsutaan psykiatrisiksi huumeiksi (psychiatric drugs). Täytyy kyllä myöntää, että lääketehtaiden propaganda on toiminut ihmisiin ihan naurettavan hyvin, kun vielä tänäkin päivänä oikeasti uskotaan serotoniiniteoriaan ja muihin välittäjäaineteorioihin.