Lue keskustelun säännöt.
"ADHD ei ole neurologinen häiriö"
02.01.2020 |
Tämä teksti sopii kuin nenä päähän siihen, miten "ADHD" tulisi oikeasti nähdä. https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/toukotanskanen/adhd-ei-ole-aivosairaus/…
Jos koiran käytös on ylivilkasta, levotonta, impulsiivista ja keskittymiskyvytöntä, ratkaisuksi tarjotaan nenätyöskentelyä ja muuta aivojumppaa, liikunnan lisäämistä ja rauhoittumisen opettelua. Koiraa ymmärretään sen tarpeista lähtien.
Ihmisen kohdalla tilanne kääntyy niin, että ihminen on sairas. Ihmisten odotetaan sopivan tiettyyn muottiin ja kun näin ei käy, on helpompaa todeta se sairaaksi, kuin alkaa muokkaamaan elinympäristöä sopivaksi. Tällä tavoin meillä on aina vaan enemmän ADHD-diagnooseja, eli mennään sieltä mistä aita on matalin. Mitä tiukemmaksi käsitykset normaalista muuttuvat, sen enemmän on diagnooseja.
Ajatuksen aihetta; loppuvuodesta syntyneet pojat saavat muita lapsia todennäköisemmin diagnoosin. Pojat ovat luonnostaan "rajumpia" ja vilkkaampia ja loppuvuodesta syntyneet ovat usein muita kypsymättömämpiä aloittaessaan koulun. Siitä voi päätellä aika paljon.
Kommentit (53)
Ei adhd mikään sairaus olekaan, eikä ole koskaan ollutkaan. Se on neurologinen ominaisuus, josta seuraa tietynlaisia haasteita keskittymisessä ja esimerkiksi opiskelussa. Se ei tarkoita, että kaikki adhd-ihmiset söisivät lääkkeitä, eikä sitä, että diagnoosit olisivat sataprosenttisesti joko tai.
Joka tapauksessa adhd-ihmiset yleensä hyötyvät diagnooseista, koska diagnoosit mahdollistavat tuen saamisen koulussa ja päivähoidossa ja lääkityksen, josta adhd-ihmiset hyötyvät todella paljon. Lääkkeitä ei syödä turhaan tai silloin, jos niistä on haittavaikutuksia. Adhd-lääkkeet ovat lyhytvaikutteisia, niiden vaikutus kestää vain puolisen vuorokautta tai alle. Joten niiden kanssa on helppo reagoida, jos niistä on haittaa - toisin kuin osa mieliala/psyykelääkkeidtä, noiden vaikutus lakkaa nopeasti. Ja jos henkilöllä ei ole adhd, lääkitys ei tehoa.
Masennuskin on aina tulkintakysymys, eikä sekään ole diagnosoitavissa aivokuvista - mutta vain idiootti väittäisi, että sen takia masennusta ei ole olemassa.
Jos joku mututyyppi heittää mediassa, että adhd ei ole neurologinen ominaisuus, niin MIKÄ se sitten muka on? Psyykkinen, kurjien kotiolojen aiheuttamako? No juu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Siis diagnoosi tehdään noin joka 20:lle lapselle, eli voisi ajatella, että jokaista koululuokkaa kohden on 1 erityislapsi tätä lajia. Miten ihmisten aivot ovat näin lyhyessä ajassa menneet jostain mystisestä syystä neurobiologisesti "viallisiksi", että syntyy tällainen määrä diagnooseja, jos syy ei ikinä olisi ympäristön sopimattomuudesta tms. tekijöistä?
Vierailija kirjoitti:
Huh. Siis diagnoosi tehdään noin joka 20:lle lapselle, eli voisi ajatella, että jokaista koululuokkaa kohden on 1 erityislapsi tätä lajia. Miten ihmisten aivot ovat näin lyhyessä ajassa menneet jostain mystisestä syystä neurobiologisesti "viallisiksi", että syntyy tällainen määrä diagnooseja, jos syy ei ikinä olisi ympäristön sopimattomuudesta tms. tekijöistä?
Lyhyessä ajassa? 50v sitten syntyneet ADHD:t on niitä pulsuja ja muita syrjäytyneitä. Onneksi nykyään diagnosoidaan ja hoidetaan ja estetään syrjäytyminen, masennus, itsemurhat tai alkoholisoituminen.
Meidän perheellä on adhd diagnoosin saannut syntynyt elokuussa, add diagnoosin saannut syyskuussa. Suvussa toinen adhd diagnoosin saannut syntynyt maaliskuussa.
Yhteinen tekiä on sukupuoli, mies.
Vierailija kirjoitti:
Huh. Siis diagnoosi tehdään noin joka 20:lle lapselle, eli voisi ajatella, että jokaista koululuokkaa kohden on 1 erityislapsi tätä lajia. Miten ihmisten aivot ovat näin lyhyessä ajassa menneet jostain mystisestä syystä neurobiologisesti "viallisiksi", että syntyy tällainen määrä diagnooseja, jos syy ei ikinä olisi ympäristön sopimattomuudesta tms. tekijöistä?
Sinulla on kummallinen ajattelutapa. Ei kyse ole "viallisuudesta", vaan erilaisuudesta, johon liittyen opetuksessa tarvitaan lisätukea ja erilaisia oppimismetodeja.
Vai ajatteletko, että masennuksesta kärsivä ihminen on viallinen? Tai vaikkapa likinäköinen on viallinen?
Adhd:ta on ollut aina, sitä ei ole vain ymmärretty ja tunnistettu. Ennen he vain sitten jättivät koulunkäynnin kansakouluun, tekivät fyysisiä hommia ja osa syrjäytyi. Nyt kouluttamattomille on hyvin vähän työpaikkoja, ja adhd:kin pitäisi pystyä edes jonkin vertan käymään kouluja. Lisäksi moni adhd haluaa itsekin opiskella, adhd:than eivät ole sen tyhmempiä kuin normi-ihmisetkään, eikä kaikkia edes kiinnosta joku vähän koulutusta edellyttävä hanttihomma.
Olen samaa mieltä kuin ketjun alkupään kommentoijat. Diagnoosi on hyvä asia, koska sen mahdollistaa tuen ja lääkityksen. Paljon haitallisempaa ja leimaavampaa on, jos adhd:sta kärsivä lapsi ei saa apua ja ymmärrystä, vaan leimaantuu häiriköksi ja tyhmäksi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheellä on adhd diagnoosin saannut syntynyt elokuussa, add diagnoosin saannut syyskuussa. Suvussa toinen adhd diagnoosin saannut syntynyt maaliskuussa.
Yhteinen tekiä on sukupuoli, mies.
Myös sukumme 40 ja 50 luvulla syntyneillä, molemmilla sukupuolilla, samoja haasteita, ongelmia, tosin tietenkään ei mitään diagnooseja.
Diagnooseja ei tehdä eri kriteereillä, mutta tutkimukseen varmaan ohjataan helpommin niitä riehakkaimpia adhd-lapsia. Eli sikäli syntymäaika voi vaikuttaa, mutta en usko minäkään, että diagnoosit olisivat silti vääriä.
Se tilanne ekaluokalla ei nimittäin ratkaise, koska adhd on synnynnäinen neurologinen häiriö. Pitää siis olla vanhemmilta ja vaikkapa päivähoidosta ja harrastuksista evidenssiä siitä, että lapsi on aina ollut ylivilkas ja keskittymiskyvytön.
Noin se on aikuisillakin. 19-vuotias tyttäreni sai juuri joulun alla ADD-diagnoosin, ja kyllä tutkimukset olivat todella tarkat. Syynättiin lapsuutta ja alakoulun todistuksia...
Tytölle diagnoosi oli todella iso helpotus, koska on ihmetellyt ja epäillyt jopa mielenterveyttään, kun keskittyminen on ollut niin haastavaa. Peruskoulun pärjäsi, koska on älykäs ja kuunteli tunneilla. Mutta lukiossa ja jatkossa varsinkin yliopistossa pitää lukea omin päin, ja se on hänelle vaikeaa. Onneksi on diagnoosi, sen avulla panostetaan päivärutiineihin, hankitaan äänikirjoja (kuuntelemiseen hänen on helpompi keskittyä) Cillasta ja etsitään sopivaa lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Siis diagnoosi tehdään noin joka 20:lle lapselle, eli voisi ajatella, että jokaista koululuokkaa kohden on 1 erityislapsi tätä lajia. Miten ihmisten aivot ovat näin lyhyessä ajassa menneet jostain mystisestä syystä neurobiologisesti "viallisiksi", että syntyy tällainen määrä diagnooseja, jos syy ei ikinä olisi ympäristön sopimattomuudesta tms. tekijöistä?
Sinulla on kummallinen ajattelutapa. Ei kyse ole "viallisuudesta", vaan erilaisuudesta, johon liittyen opetuksessa tarvitaan lisätukea ja erilaisia oppimismetodeja.
Vai ajatteletko, että masennuksesta kärsivä ihminen on viallinen? Tai vaikkapa likinäköinen on viallinen?
Adhd:ta on ollut aina, sitä ei ole vain ymmärretty ja tunnistettu. Ennen he vain sitten jättivät koulunkäynnin kansakouluun, tekivät fyysisiä hommia ja osa syrjäytyi. Nyt kouluttamattomille on hyvin vähän työpaikkoja, ja adhd:kin pitäisi pystyä edes jonkin vertan käymään kouluja. Lisäksi moni adhd haluaa itsekin opiskella, adhd:than eivät ole sen tyhmempiä kuin normi-ihmisetkään, eikä kaikkia edes kiinnosta joku vähän koulutusta edellyttävä hanttihomma.
Olen samaa mieltä kuin ketjun alkupään kommentoijat. Diagnoosi on hyvä asia, koska sen mahdollistaa tuen ja lääkityksen. Paljon haitallisempaa ja leimaavampaa on, jos adhd:sta kärsivä lapsi ei saa apua ja ymmärrystä, vaan leimaantuu häiriköksi ja tyhmäksi!!
Ilmaisin hassusti. Siis itse näen, että kysymyksessä on normaali reaktio nykyiseen ympäristöön ja jotkut ihmiset ovat erilaisia. Yhteiskunnan on kova tarve tehdä heistä sairaita, sillä nykyisessä sairaassa yhteiskunnassa käsitys normaalista on kaventunut. Elämme aina vaan epänormaalimmassa maailmassa ja kyydistä pudonneet todetaan sairaiksi, vaikka vika on tässä maailmassa. Ihmisen pitäisi pystyä keskittymään todella kauan ja pitkäkestoisesti samalla, kun ympäristö on koko ajan hektisempi. Eli siis lapsi täytyy diagnosoida sairaaksi, jotta se voisi elää tässä maailmassa, jota pitäisi itsessään muuttaa. Lääketeollisuus myös kannustaa ajatukseen aivoista johtuvasta sairaudesta, koska se tietää myyntiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Siis diagnoosi tehdään noin joka 20:lle lapselle, eli voisi ajatella, että jokaista koululuokkaa kohden on 1 erityislapsi tätä lajia. Miten ihmisten aivot ovat näin lyhyessä ajassa menneet jostain mystisestä syystä neurobiologisesti "viallisiksi", että syntyy tällainen määrä diagnooseja, jos syy ei ikinä olisi ympäristön sopimattomuudesta tms. tekijöistä?
Sinulla on kummallinen ajattelutapa. Ei kyse ole "viallisuudesta", vaan erilaisuudesta, johon liittyen opetuksessa tarvitaan lisätukea ja erilaisia oppimismetodeja.
Vai ajatteletko, että masennuksesta kärsivä ihminen on viallinen? Tai vaikkapa likinäköinen on viallinen?
Adhd:ta on ollut aina, sitä ei ole vain ymmärretty ja tunnistettu. Ennen he vain sitten jättivät koulunkäynnin kansakouluun, tekivät fyysisiä hommia ja osa syrjäytyi. Nyt kouluttamattomille on hyvin vähän työpaikkoja, ja adhd:kin pitäisi pystyä edes jonkin vertan käymään kouluja. Lisäksi moni adhd haluaa itsekin opiskella, adhd:than eivät ole sen tyhmempiä kuin normi-ihmisetkään, eikä kaikkia edes kiinnosta joku vähän koulutusta edellyttävä hanttihomma.
Olen samaa mieltä kuin ketjun alkupään kommentoijat. Diagnoosi on hyvä asia, koska sen mahdollistaa tuen ja lääkityksen. Paljon haitallisempaa ja leimaavampaa on, jos adhd:sta kärsivä lapsi ei saa apua ja ymmärrystä, vaan leimaantuu häiriköksi ja tyhmäksi!!
Ilmaisin hassusti. Siis itse näen, että kysymyksessä on normaali reaktio nykyiseen ympäristöön ja jotkut ihmiset ovat erilaisia. Yhteiskunnan on kova tarve tehdä heistä sairaita, sillä nykyisessä sairaassa yhteiskunnassa käsitys normaalista on kaventunut. Elämme aina vaan epänormaalimmassa maailmassa ja kyydistä pudonneet todetaan sairaiksi, vaikka vika on tässä maailmassa. Ihmisen pitäisi pystyä keskittymään todella kauan ja pitkäkestoisesti samalla, kun ympäristö on koko ajan hektisempi. Eli siis lapsi täytyy diagnosoida sairaaksi, jotta se voisi elää tässä maailmassa, jota pitäisi itsessään muuttaa. Lääketeollisuus myös kannustaa ajatukseen aivoista johtuvasta sairaudesta, koska se tietää myyntiä.
Silti tuosta puhutaan aivojen poikkeavuutena ja sen takia käytin sanaa "vika", joka on kyllä huonosti ilmaistu. Mutta mistä se johtuu, jos aivot aivan todella ovat enenevässä määrin poikkeavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaan ole mikään neurologinen häiriö.
On vain tämän ajan "Minä, Minä, Minä" - yhteiskunnan tuottamia lapsia, jotka eivät lakkaa kerjäämästä huomiota vielä aikuisenakaan.
Jatkoa edelliseen. Myöskään masentunut ihminen ei ole viallinen, vaan reagoi ympäristöön. Masennuksen aiheuttaa aivan muut asiat, kuin aivojen poikkeava serotoniinipitoisuus. Silti siitäkin yritetään vääntää jotain aivosairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkähän takia sitten pieneen osaan ihmisistä stimulantit toimivat niin että ne rauhoittavat sisäistä ja ulkoistakin levottomuutta?
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia sitten pieneen osaan ihmisistä stimulantit toimivat niin että ne rauhoittavat sisäistä ja ulkoistakin levottomuutta?
Jos et vielä tiennyt, niin "ihan normaalit" ihmiset hankkivat stimulantteja suoriutuakseen paremmin esim. opiskelusta. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
adhd on luova tila. On harvinaista päästä tuohon suunnattoman haluttuun luovaan tilaan. Vain harvat nerot ja taiteilijat saavat adhd-tilan päälle viikkojen juopottelulla tai epäsäännöllisillä unilla ja syömisillä.
Vaatii pitkää uuvuttavaa lähes psykoosille ilkkuvaa riekkumista kunnes tila saavutetaan. Tällöin ihminen yleensä menestyy jos osaa valjastaa adhd-tilan hyötykäyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia sitten pieneen osaan ihmisistä stimulantit toimivat niin että ne rauhoittavat sisäistä ja ulkoistakin levottomuutta?
Jos et vielä tiennyt, niin "ihan normaalit" ihmiset hankkivat stimulantteja suoriutuakseen paremmin esim. opiskelusta. -AP
Amerikassa varsinkin. Aiheesta on ihan dokumentti, miten niitä voi myös saada lääkäriltä valittamalla ADHD-oireita, joten ei tarvitse alapeukutella. -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia sitten pieneen osaan ihmisistä stimulantit toimivat niin että ne rauhoittavat sisäistä ja ulkoistakin levottomuutta?
Jos et vielä tiennyt, niin "ihan normaalit" ihmiset hankkivat stimulantteja suoriutuakseen paremmin esim. opiskelusta. -AP
Tuo ei vaan liity tähän mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Siis diagnoosi tehdään noin joka 20:lle lapselle, eli voisi ajatella, että jokaista koululuokkaa kohden on 1 erityislapsi tätä lajia. Miten ihmisten aivot ovat näin lyhyessä ajassa menneet jostain mystisestä syystä neurobiologisesti "viallisiksi", että syntyy tällainen määrä diagnooseja, jos syy ei ikinä olisi ympäristön sopimattomuudesta tms. tekijöistä?
Sinulla on kummallinen ajattelutapa. Ei kyse ole "viallisuudesta", vaan erilaisuudesta, johon liittyen opetuksessa tarvitaan lisätukea ja erilaisia oppimismetodeja.
Vai ajatteletko, että masennuksesta kärsivä ihminen on viallinen? Tai vaikkapa likinäköinen on viallinen?
Adhd:ta on ollut aina, sitä ei ole vain ymmärretty ja tunnistettu. Ennen he vain sitten jättivät koulunkäynnin kansakouluun, tekivät fyysisiä hommia ja osa syrjäytyi. Nyt kouluttamattomille on hyvin vähän työpaikkoja, ja adhd:kin pitäisi pystyä edes jonkin vertan käymään kouluja. Lisäksi moni adhd haluaa itsekin opiskella, adhd:than eivät ole sen tyhmempiä kuin normi-ihmisetkään, eikä kaikkia edes kiinnosta joku vähän koulutusta edellyttävä hanttihomma.
Olen samaa mieltä kuin ketjun alkupään kommentoijat. Diagnoosi on hyvä asia, koska sen mahdollistaa tuen ja lääkityksen. Paljon haitallisempaa ja leimaavampaa on, jos adhd:sta kärsivä lapsi ei saa apua ja ymmärrystä, vaan leimaantuu häiriköksi ja tyhmäksi!!
Ilmaisin hassusti. Siis itse näen, että kysymyksessä on normaali reaktio nykyiseen ympäristöön ja jotkut ihmiset ovat erilaisia. Yhteiskunnan on kova tarve tehdä heistä sairaita, sillä nykyisessä sairaassa yhteiskunnassa käsitys normaalista on kaventunut. Elämme aina vaan epänormaalimmassa maailmassa ja kyydistä pudonneet todetaan sairaiksi, vaikka vika on tässä maailmassa. Ihmisen pitäisi pystyä keskittymään todella kauan ja pitkäkestoisesti samalla, kun ympäristö on koko ajan hektisempi. Eli siis lapsi täytyy diagnosoida sairaaksi, jotta se voisi elää tässä maailmassa, jota pitäisi itsessään muuttaa. Lääketeollisuus myös kannustaa ajatukseen aivoista johtuvasta sairaudesta, koska se tietää myyntiä.
Maailman muuttuminen on aivan normaalia. Toisenlainen maailma toki saattaisi suosia ADHD-lapsia, ja ehkä sitten tarvittaisiin diagnooseja toisenlaisille lapsille. Miten se olisi sen parempi tai huonompi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia sitten pieneen osaan ihmisistä stimulantit toimivat niin että ne rauhoittavat sisäistä ja ulkoistakin levottomuutta?
Jos et vielä tiennyt, niin "ihan normaalit" ihmiset hankkivat stimulantteja suoriutuakseen paremmin esim. opiskelusta. -AP
Tuo ei vaan liity tähän mitenkään.
Liittyy siten, jos väitetään, että vain pieni osa kokee hyötyä. Ns. hyötyä kokee monet muutkin ja miksi ei kokisi. Onhan kyseessä, kuin heikkoa amfetamiinia. -AP
Aiemmin ADHD:tä hoidettiin remmillä.
Kyllä koirillakin on synnynnäisiä temperamenttiongelmia. Niitä vain on vaikeampi tutkia kuin puhumiskykyisiä ihmisiä, siksi aletaan helpoimmasta päästä eli sopeutetaan koiran perheen toimintaa.
Add ja adhd - lastenkin kanssa kyllä pyritään ensin vaikuttamaan päivärytmiin, uneen, ruokaan ja ärsyketulvaan. Harkitaan lapsen laittamista 2-3 lapsen paikalla päivähoidossa, koulussa annetaan tukea ja erityisopetuspäätös/pienryhmäpaikka tulevat harkintaan.
Joten ei se mene ap noin, että pelkkä diagnoosi lätkäkstään ja that's it! Adhd-lapsilla lääkitystä harkitaan huolella, samoin lääkityksen sopivuutta.
Loppuvuonna syntyneiden todennäköisyys saada adhd-diagnoosi on tosiaan suurempi. Se ei silti tarkoita, etteivätkö ko. lapset välttämättä tarvitsisi diagnoosia tai se olisi väärä. Adhd ja varsinkin add eli keskittymiskyvyn ongelma ILMAN ylivilkkautta (tytöillä yleisempi kuin adhd) ovat pahasti alidiagnosoituja.
Ylipäänsä diagnoosi on tarpeen ja hyväksi siksi, että sen avulla vanhemmat ja opettajat voivat kokeilla muitakin kasvatuskeinoja kuin klassista jankutusta ja nalkutusta ja rankaisemista. Jos tajutaan, että lapsi ei tee läksyjään siksi, ettei kykene keskittymään, siihen tehoaa toisenlaiset konstit kuin jos lapsi slarvaa laiskuuttaan ja koska vanhemmat eivät valvo hommia.