Lue keskustelun säännöt.
Vuodesta toiseen yksinäisiä eikä ole koskaan mitään tapahtumaa.
31.12.2019 |
Tuntuu että minä ja mieheni olemme kovin syrjäytyneitä nykyään. Ikä meillä 29v.
Kaikki juhannukset, uudenvuoden aatot menevät tyhjyydessä kotona sohvalla. Jouluna sentään on vanhemmat kenelle pidetään seuraa.
Kun elämässä ei tapahdu tasan tarkkalleen mitään. Minä kärsin tästä kauheasti, mies ei välitä kun on introvertti. Minulla tulee pakokauhua nykyään kun en kirjammellisesti tiedä mihin kävelisin eikä ole ihmisiä ympärillä.
Asutaan Helsingissä, entistä enemmän tuntee ittensä yksinäiseksi. Keskustaan masentaa mennä ylipäätän kun kaikilla on kiirettä ja menoa.
Kommentit (17)
No käy vaikka konserteissa, museoissa, ilmaistapahtumissa tai aloita joku harrastus! Anna miehen möllöttää kotona. Se on sinun elämäsi, aina voi valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta on se, että kukaan ei tule teitä kotoa hakemaan, paitsi jalat edellä.
Puhutko ihmisille koskaan? Käytkö töissä? Eikö ole mitään sosiaalisia kontakteja? Miten tilanne on tuollaiseksi mennyt? Minun on vaikea ymmärtää miten tuohon ajautuu, kun aina on sosiaalinen ähky ollut, koko elämän ajan.
Monissa paikoissa on esim. kaupunginosakohtaisia yksinäisten fb-ryhmiä, joissa tavataan vaikka kahviloissa. Uskaltaudu mukaan niihin keskusteluihin ja mene tapaamisiin. Tai vielä parempi ajatus tuli, aloita hyväntekeväisyystyö! SPR ja seurakunta esim. organisoivat ystävätoimintaa. Lähde ystäväksi jollekin. Omat vanhempani ovat jo 75 ja hekin harrastavat tuota. Käyvät ilahduttamassa viikottain vanhuksia (kun eivät itse koe olevansa vanhuksia :) ).
Tai mene johonkin konkreettiseen apujärjestöön, Hurstille tai muuhun vastaavaan? Niissä on yleensä hyväsydämisiä aitoja ihmisiä, ja helppo tutustua ja saada sisältöä elämään.
Kaikki käyty läpi jo moneen kertaan. Helsingissä jos et ole vahva uraihminen ja jo jossain ryhmässä on mahdotonta tutustua. Minäkin haluaisin joskus kokeilla minkalaista on mennä porukalla ravintolaan ja laittautua.
Minulta puuttuu täysin sellaista elämä mitä muilla on normaalia arkipäivää.
Olen jo mukana 2 järjestössä, ollut jo 3 vuotta mutta ei sieltä mitään saa. Olen aina yksin ja juttelen ohjaajien kanssa tai sitten paikalle tulee teinejä. Kaipaan aikuista seuraa.
En kaipaa ystäviä vaan yhteisö johon kuuluisin ja työpaikka. Haluan herätä aamulla niin että olisi jotain innostavaa mitä odottaa. Paikka jossa voin näyttää mitä osaan ja on hyvä ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän tilanteeseen ajatuu niin että oot vaa se peruskiva tyyppi jolla ei ole mitään annettavaa. Helppo nakki unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
No käy vaikka konserteissa, museoissa, ilmaistapahtumissa tai aloita joku harrastus! Anna miehen möllöttää kotona. Se on sinun elämäsi, aina voi valita.
Joo osta museokortti, onko se 69e ja pääset aina ilmaiseksi museoihin tuosta vain kävelemällä. Pääkaupunkiseudulla niitä muuten piisaa niin paljon, että meneekin se vuosi melkein käydessä kaikki läpi jos vaikka viikossa yhden tai pari käy.
Näin pääsee enemmän ulos lähes kuin automaattisesti. Aina on joku paikka, johon pääsee ilmaiseksi.
Paras investointi mitä voi tehdä. Google museokortti ja osta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki käyty läpi jo moneen kertaan. Helsingissä jos et ole vahva uraihminen ja jo jossain ryhmässä on mahdotonta tutustua. Minäkin haluaisin joskus kokeilla minkalaista on mennä porukalla ravintolaan ja laittautua.
Minulta puuttuu täysin sellaista elämä mitä muilla on normaalia arkipäivää.
Mistä päättelet niin, että se on muilla normaalia arkipäivää? Muiden some ja ig on niiden "highlight reel", ei arkipäiväiset asiat.
Monen ihmisen instassa näkee vuosia putkeen kuvia siltä yhdeltä lomalta jossa he kävivät kenties vuosi sitten, siitä sitten tulee muille vaikutelma että he ovat jatkuvasti lomalla vaikka postaavat vain siltä yhdeltä samalta reissulta kuvia.
Ihan hekin ovat sohvalla yksin istumassa himassaan, ei ihmisten elämä ole oikeasti niin siistiä kuin siellä IG:ssa näyttää.
Tee jotain! Sinä voit tehdä ihan itse jos miestäsi ei tuo kiinnosta. En ymmärrä alkuunkaan kuinka avuttomia ihmiset ovat. Minulla ei ole koskaan tylsää, vaikka muista ihmisistä en niin välitäkkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole some. Kyllä muilla ihan aikuisten oikeasti ja oikeassa elämässä on vaikka mitä työpaikka pippaloita, tapaamisia ja matkoja.
Itse olin ihan no-life, mutta sitten liityin Spr ensiapuryhmään. On tapaamisia, koulutuksia, pikkujoulua ja kevätretkiä. Kaikkeen muuhunkin tarjotaan koulutusta, esim henkisen tuen kurssia ja ystävätoimintaa. Porukka tulee tutuksi ja pääsee auttamaan ihmisiä. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla se avuton ihminen joka tarvitsee apua. Kaikki muut on ihan itse onnistuneet rakentaa OMA elämä, omat piirit ja omat urat. Miksi minä olen epäonnistunut?
Uudet vuodet ja juhannukset ovat kaikkein hankalimpia. Kun sinulta nyt puoliso kuitenkin löytyy niin voisit ehkä ajatella kärvistellä nämä ajankohdat kahden. Jos teet pätkätöitä, tutustut koko ajan uusiin ihmisiin. Pyydä heitä kahville tms, harrasta jne. Minun on ollut aina helppo saada kevytkaveruuksia, yleensä itse alan himmailla, kun kaipaan seuraa vain satunnaisesti. Sitten jos ei ole mitään vahvoja kaveruussuhteita tai ystäväporukoita, parhaiden ystävien kanssa vietettävät juhlat on yleensä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi vuosi on vain yksi päivä muiden joukossa. Seuraavana päivänä aloitat uuden vuoden motivoituneena tekemään asioita vähän eri tavalla, pyrkien kehittymään.
Esimerkiksi selaa vähemmän vauvapalstaa ja lukee oikeita kirjoja tai ulkoilee ennemmin.
Kuntosali on myös hyvä harrastus, vahvat lihakset tulee kiittäämään sinua vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa ystäviä vaan yhteisö johon kuuluisin ja työpaikka. Haluan herätä aamulla niin että olisi jotain innostavaa mitä odottaa. Paikka jossa voin näyttää mitä osaan ja on hyvä ilmapiiri.
Vapaaehtoistyö?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki käyty läpi jo moneen kertaan. Helsingissä jos et ole vahva uraihminen ja jo jossain ryhmässä on mahdotonta tutustua. Minäkin haluaisin joskus kokeilla minkalaista on mennä porukalla ravintolaan ja laittautua.
Minulta puuttuu täysin sellaista elämä mitä muilla on normaalia arkipäivää.
Olet ilmeisesti aika nuori, jos oletat porukalla ravintolaan menemisen (tai yleensäkään porukalla tekemisen) olevan muille normaalia arkipäivää. On ihan tavallista, että opiskeluaikojen jälkeen porukalla tapaamiset harvenevat. Ei ole enää samalla tavalla aikaa ja lisäksi osa porukasta muuttaa todennäköisesti jonnekin kauemmas. Elämään tulee muita ihmisiä ja muita asioita. Aikataulujen sovittaminen yhteen ei enää onnistu kuin harvoin. Ja vaikka joskus onnistuukin, osalle porukasta tulee kuitenkin jokin este eikä pääsekään tulemaan.
Kertokaa miten saisin tilanteen kohoamaan? En ole edes koskaan kulunut mihinkään yhteisöön joten ei ole jäänyt ihmiskontakteja mistään. Keikka ja pätkätöitä tehnyt vain.