Miksi kirkossa käyminen on niin harvinaista?
Siellä on niin upea ilosanoma tarjolla, että luulisi kaikkien onnettomien ja yksinäisten saavan siitå lohtua. Olen itse käynyt kirkossa ja hyvin vaivihkaa olen vihjaissut siitä vanhemmilleni ja parhaalle ystävälleni. Kaikilta tuli nounouta vain vastaukseksi ja heittivät perinteiset ennakkoluuloiset argumenttinsa kehiin. Mutta kukaan heistä ei ollut käynyt kertaakaan omin päin vapaa-ajallaan kirkossa. Kirkossahan on aivan ihanaa. Sieltä on viikon onnellisin hetki elämässäni. ❤
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Minä kävisin useammin, mutta aina tulee liikaa huomiota ja kehuja lauluäänestä...olen ammattilaulaja, mutta kirkossa haluaisin olla vain ihan tavis.
Ammattilaulajana osaat varmaankin laulaa myös hiljaa.
Kun Ap kysyit miksi kaikki yksinäiset ja onnettomat eivät mene kirkkoon, niin kaikki eivät ole uskonnollisia. Voi olla, että jo monelle yksinäiselle kynnys lähteä jonnekin yksin on liian korkea, vaikka vain kirkkoon.
Sitten on erikseen ne ihmiset, joilla on huonoja kokemuksia uskonnollisista yhteisöistä. Minä esim. kasvoin lapsena lestadiolaisessa yhteisössä ja koin siellä paljon sekä henkistä että hengellistä väkivaltaa. Nyt aikuisena ei kiinnosta edes kirkossa käynti vaikka ymmärränkin sen, että kaikki kristityt ja yhteisöt eivät ole samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävisin useammin, mutta aina tulee liikaa huomiota ja kehuja lauluäänestä...olen ammattilaulaja, mutta kirkossa haluaisin olla vain ihan tavis.
En tiedä onko tästä tiedosta mitään iloa, mutta ei todellakaan tarvi olla ammattilaulaja saadakseen kehuja lauluäänestä kirkossa. Ihan tällainen semitasokkaan kuoron rivialtto oon ja tietyissä kirkoissa saan tosi paljon kommentteja äänestä, toisissa kirkoissa taas en koskaan mitään. Voit olla tavis ja silti tulla huomatuksi, ei se oikeasti niin paljoa vaadi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kävisin useammin, mutta aina tulee liikaa huomiota ja kehuja lauluäänestä...olen ammattilaulaja, mutta kirkossa haluaisin olla vain ihan tavis.
Ammattilaulajana osaat varmaankin laulaa myös hiljaa.
Tottakai, mutta kun kirkossa on 10 ihmistä, niin ääneni puskee väkisin läpi, vaikka laulaisin pianissimo (kaikki eivät edes laula).
Käyn tosi harvoin jumalanpalveluksessa, en vain tiedä miksi. Sen sijaan käyn joka toinen viikko kirkon sakastissa pidettävässä laulu- ja rukousillassa. Siellä tutustuu ihmisiin. Sitä vetää pappi, josta leipäpappeus on kaukana.
Asun katolisen kirkon vieressä ja se näyttää olevan todella suosittu. Kauheasti aina väkeä joka tapahtumassa ja paljon lapsiperheitä ja nuoria ihmisiä. Tekevät selvästi jotain erillä tapaa kuin normikirkko.
Älä laula, liikuta vain huulia. Ongelma ratkaistu.
Olen uskovainen, mutta en käy koska tyhjiä puhuva pappi ja ylös alas harjoitukset sekä maukuva musiikki ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen.
Matt. 7: 13-14
Itsekin ihmetellyt tuota asiaa, mutta tuossahan se vastaus taitaa olla. Itse olen 27-vuotias kristitty eikä kukaan kaveripiirissäni usko.
Siinä on välillä vähän vaikeassa tilanteessa, kun en halua vaikuttaa rasittavalta/käännyttäjältä/hihhulilta ym. Mutta kun siis omat vanhempani ja paras ystäväni eivät vain ymmärrä sitä, miten paljon se auttaisi heitä. Mulla on sellainen olo, että haluaisin tyyliin "käännyttää" kaikki (jos pystyisin), kun tiedän, miten onnelliseksi uskon kautta voi tulla. Mutta se halu pitää tulla ihmisestä itsestään.
T. Ap
Ei se halu kyllä tule ihmisestä itsestään. Meissä ei ole mitään hyvää, ei edes halua kääntyä Jumalan puoleen. Kaikki hyvä tulee armosta ja lahjana Kristukselta.
Älä siis stressaa läheistesi asioista, rukoile vain heidän puolestaan ja kerro Jeesuksesta vain kysyttäessä. Mutta elä niin lähellä Jeesusta että sinulta kysytään.
[/quote] Missä käyt? Jotenkin en uskalla mennä yksin... Vaikka haluaisin. Pelkään jääväni ulkopuoliseksi.[/quote]
Löysin alunperin lasten pyhäkoulun kautta tieni sinne. Ensin tunsin oloni (pitkän aikaa) kauhean ulkopuoliseksi ja ajattelin, että kaikki ovat jotenkin ”parempia tosiuskovaisia”. Ihan turhaan murehdin sellaisia. Lähinnä jutellaan ihan normaaleja niitä näitä toisten vanhempien kanssa. Ajattelen myös, että täytyy olla aika mukava ihminen, jolla on normaalit elämänarvot (rehellisyys, vilpittömyys), joka nykypäivänä edes käy kirkon tilaisuuksissa.
Rupesin käymään myös jumalanpalveluksissa silloin tällöin. Saarnat alkoivat puhutella, kun ne käsittelivät normaaleja eettisiä asioita. Meidän seurakunnassa on myös siitä kiva tapa, että aina joku seurakuntalainen jakaa ovella virsikirjoja ja toivottaa samalla kaikki tulijat tervetulleeksi. Joku voisi kokea sen ahdistavana, mutta musta sillä lailla on matalampi kynnys mennä kirkkokahveille ja tutustua ihmisiin. Pian ihmiset rupesivat tuleen tutuiksi ja suuri vaikutus on tietysti papilla, joka tuli iloisesti (mutta ei tungettelevasti) tervehtimään.
Hiljattain uskaltauduin seurakunnan perheleirille ja siellä oli niin mukava tunnelma, että odotamme jo seuraavaa leiriä.
Mä suosittelisin, että tutkailet oman seurakuntasi tarjontaa ja menet vaan katsomaan. Ulkopuolisuuden tunne on luonnollinen tunne aluksi, kun ei tunne ketään, mutta se hälvenee ajan myötä, kun vaan uskaltaa itse mennä hommaan mukaan.
Mun kokemuksen mukaan seurakuntalaiset ovat iloisia jokaisesta uudesta aktiivisesta jäsenestä.
Vierailija kirjoitti:
Asun katolisen kirkon vieressä ja se näyttää olevan todella suosittu. Kauheasti aina väkeä joka tapahtumassa ja paljon lapsiperheitä ja nuoria ihmisiä. Tekevät selvästi jotain erillä tapaa kuin normikirkko.
Olisiko se, että katolilaiset eivät kaikin keinoin yritä vesittää sanomaansa ja mukautua tämän maailman mukaisesti?
Sanotaan että jos olisin Kirkon toimitusjohtaja Jeesus, antaisin potkut kaikille Suomen Ev.lut. piispoille ja suurelle joukolle pappeja, koska heidän toimintansa on Kirkon mission statementin kanssa ristiriidassa ja sataa suoraan kilpailijan laariin. Suorastaan rikollista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Asun katolisen kirkon vieressä ja se näyttää olevan todella suosittu. Kauheasti aina väkeä joka tapahtumassa ja paljon lapsiperheitä ja nuoria ihmisiä. Tekevät selvästi jotain erillä tapaa kuin normikirkko.
Eivät kerää veroja vaan ihmiset tukevat omin päin kaikenlaisten tempausten kautta, se koukuttaa. Helvetin tulella pelottelu voi olla todella tehokasta. Ja katoliset lienevät hiukan eri kulttuuritaustasta tulleita täällä Suomessa, joten tuo on yksi tapa pitää yhteyttä siihen "omaan" kulttuuriin.
Mihin kirkkoon?