Onko pakko sanoa että rakastaa miehen lasta

Minusta riittää että on asiallinen. Kyllähän se poikakin huomaa jos valehtelet rakastavasi. Anna pojan isän sanoa ne rakkausjutut ja keskity sinä olemaan ihan vaan kiltti ja reilu.

Ehkä se neuvolantäti kuitenkin tarkoitti lähinnä miestäsi, että hänen tulee huomioida lastaan nyt enemmän.

No, olet kai kertonut pojalle, että tykkäät ja pidät tästä valtavasti? Lisäksi voit kertoa, että mistä asioista pidät.

Jos et rakasta, niin sano sitten tykkääväsi. Jotenkin osoitat, että lapsi on sinulle tärkeä.

Jos lapsi on mukava, niin miksi et tykkäisi hänestä?

No, ei se lapsesi tuleva äitipuolikaan lastasi tule rakastamaan.

Ei tarvitse sanoa, isänsä tehköön tämän. Sinä voit olla pojan kanssa kuten ennenkin ja käytökselläsi näyttää, ettei pojan tarvitse olla tulevasta sisaruksesta mustasukkainen.

Vierailija kirjoitti:

Jos et rakasta, niin sano sitten tykkääväsi. Jotenkin osoitat, että lapsi on sinulle tärkeä.

Jos lapsi on mukava, niin miksi et tykkäisi hänestä?

Niin, sitäkin vähän tässä kyselen et mitä keinoja siihen sitten olisi kertoa et välittää. Kun tuntui tosi jotenkin ahdistavalta se neuvolan tädin kommentti. Pitäisi kokoajan olla hokemassa että rakastaa. Minusta siinä koko sana kokisi inflaation enkä muutenkaan tykkää puhua tunteista ja ei tuo tykkääminenkää kovin luontevasti tulisi multa. Eikö se riitä jos on vain läsnä ja antaa omaa huomiota ja aikaa?

Ap

Kehu poikaa, kerro mistä asioista pidät hänessä. Tehkää asioita yhdessä ja jatka samaan malliin kuin ennenkin. Pojan isän se rakkaushomma tulisi nyt hoitaa ja ns. tehostaa hellyydenosoituksia. Neuvolassa varmaan tarkoittivat enemmän isän ryhdistäytymistä.

Ei tarvitse käyttää sanaa rakastaa. Sen sijaan voit luetella hänelle asioita, mistä tykkäät ja arvostat hänessä. Esim. että sinusta on hienoa, miten hyvin hän pitää lelunsa järjestyksessä.

Samalla voit todeta, että hän tulee olemaan hieno isoveli vauvalle ja että vauva voi oppia häneltä paljon asioita.

Se, että suhtaudut poikaan ystävällisesti ja lempeästi ja vietät hänen kanssaan aikaa, on jo paljon. Hän selvästikin luottaa sinuun, mikä on erittäin hyvä merkki. Väkisin ei voi rakastaa, eikä sinulla ole mitään "velvollisuutta" rakastaa poikapuoltasi.

Neuvolatäti jakaa samoja vinkkejä kaikille ajattelematta, että perheiden tilanteet voivat olla erilaisia.

Ole kiitollinen jos voit omalla käytökselläsi omaan tahtiin osoittaa jotain välittämistä tai muuta.

Meillä miehen tyttö alkoi tosi aikaisessa vaiheessa TIVAAMAAN multa et rakastanko häntä samallai ku hänen äiti ja oonko hänelle yhtä tärkeä kuin äitille ja kaikkia yhtä vaikeita kysymyksiä joista menin ihan lukkoon. Piti siinä sitten väistellä niitä kysymyksiä ja nätisti yrittää muotoilla et kyllähän minä sinusta välitän mutta mikään ei voita varmasti sitä rakkauden tunnetta mitä se sinun äitisi sinua kohtaan tuntee päläpälä.

Sulla on nyt langat käsissä niin musta riittää ku vaikka käytöksellä ja tuolla huomiolla vain osoitat et hän on sullekin tärkeä.

Huh, kiitos tähän asti tulleista kommenteista. Aikalailla noin olen tähänkin asti käyttäytynyt, niin tuntuu helpottavalta että olen tehnyt "oikein". Olen vain päässäni kehittänyt tästä mörön.. kokenut että rakkaus-sanan puuttuminen pilaa kaiken ja saa tämän koko paletin epäonnistumaan..

Ap

Just tän takia kannattais ottaa lapseton mies. Joku siinä vaan näyttää olevan mahdoton yhtälö, kun päiväkodin lapsiakin on helpompi rakastaa kuin miehen exänsä kanssa saamaa lasta.

Se, mitä voit tehdä on osoittaa välittämistä niin paljon ja siten kuin pystyt.

Joku tuolla sanoi, ettei ole velvollisuutta rakastaa miehen lasta. Ehkä ei aivan rakastaa, mutta kyllä on velvollisuus tykätä ja osoittaa se. Lapsen omaavaa miestä kun ei voi valita ilman lasta, vaan on otettava koko paketti. Enemmän pitää voida antaa, kuin vain sietää.

Riittää, että kertoo pitävänsä ja välittävänsä toisesta. Ja että kyllä hänen kanssa edelleen tehdään myös samoja yhteisiä juttuja kuin ennen vaikka perheeseen tulee uusi jäsen. Rakkaudesta ei tarvitse puhua.

Oli mustakin outoa kun perheneuvolassa miehen tytön ollessa vauvasta mustasukkainen kehotettiin meitä sanottamaan tytölle et hän on meille tärkein.

No eihän se pitänyt ensinnäkään paikkaansa mulle kun hän ei ollut mun lapsi ja oma lapseni kyllä oli ja varmasti kaikille oma lapsi on silti kaikkein tärkein. Ja oli se väärin sanottu minusta miehellekin, miksi hänen pitäisi sanoa että hänen esikoisensa on hänelle tärkeämpi kuin kuopus? :o jätettiin se neuvo omaan arvoonsa mut mieleen on kyllä jäänyt elävästi, siinä oli neuvolassa täti pihalla ku lumiukko.

Voi ne neuvolassakin puhua ihan höpöjuttuja, tai sanoa jotain ajattelemattomasti. Ja harva tajuaa et uusperheessä ne asiat ei me iihan niinkuin ydinperheissä kuitenkaan. Eihän kukaan voi olettaa että äitipuoli rakastaisi vuoden kaksi tuntemaansa lasta yhtä paljon saatika enemmän kuin omaa lasta?

Kyllä päiväkodissa johonkin tai joihinkin lapseen saattaa ihan rakastua. Minullakin on kerran pari urallani ollut kertakaikkiaan vain sellaisia tapauksia että jos olisi voinut adoptoida, olisin tehnyt sen, varsinkin kun lapsia ei itsellä ollut ja pidän paljon lapsista. Siis sellaisia lapsia, et ne tuntuu jo alusta asti ihan ku sun omilta, ja kaikki vaa synkkaa.

Lapsia ei mulla ole edelleenkään, mutta kyllä joihinkin lapsiin vain luontaisesti voi syntyä ihan erilainen side kuin toisiin. Miksi pelkästään se fakta, että lapsi sattuu olemaan rakastamasi miehen, saisi rakastumaan myös lapseen? Onhan sekin tosi kiven alla et löytää miehen jota rakastaa! Eihän sitä jokaiseen mieheenkään kadulla rakastu vaikka miten yrittäisi sitä itselleen päähän takoa! Ja jotkut sanoo että sanovat miehelle rakastavansa vasta vuosien jälkeen! Uskon et enemmän haittaa olisi siitä että hätäilisit ja alkaisit viljellä rakkaussanaa silloin kun et tarkoita.

Täysin luonnollista ap, että et (vielä) rakasta. Ehkä kymmenen tai 20v päästä huomaat et piru, kyllä toi on mulle nii tärkeä et tekisin sen eteen mitä vaan ja kyllä mä sitä rakastan.

Yritä päästä eroon turhista paineista. Kuulostat hyvältä ja välittävältä aikuiselta lapsen elämässä. On paljon tärkeämpää mitä teet, kuin jotkut ”tyhjät” sanat. Sanat ilman tekoja eivät puolestaan merkitse mitään.

Minulla on itsellä kolme lasta ja miesystävälläni kaksi. Tykkään hänen lapsistaan, vietämme yhdessä aikaa ja teemme asioita. En koe lapsia rakastavani samoin kuin omia lapsiani. Enkä varmasti koskaan tule rakastamaankaan. Mutta koen, että tärkeintä on se, että meillä on hyvät välit, enkä hankaloita heidän yhteydenpitoaan isäänsä. Enkä koe esim. mustasukkaisuutta. Samoin miesystäväni ja lasteni suhde, se on mutkaton ja lämmin. En odota, että miesystäväni kertoo rakastavansa lapsiani, sen sijaan kyllä odotan, että hän ymmärtää lasten aseman elämässäni. Ja yhdessä pyrimme siihen, että lasten asema on tasavertainen, silloin kun olemme kaikki yhdessä. Emme asu yhdessä, eli se tietenkin helpottaa tilannetta, emmekä ole arjessa niin paljoa yhdessä. Mutta silloin kun olemme, pyrimme lasten tasa-arvoiseen kohteluun.

Päiväkotitäti kirjoitti:

Kyllä päiväkodissa johonkin tai joihinkin lapseen saattaa ihan rakastua. Minullakin on kerran pari urallani ollut kertakaikkiaan vain sellaisia tapauksia että jos olisi voinut adoptoida, olisin tehnyt sen, varsinkin kun lapsia ei itsellä ollut ja pidän paljon lapsista. Siis sellaisia lapsia, et ne tuntuu jo alusta asti ihan ku sun omilta, ja kaikki vaa synkkaa.

Lapsia ei mulla ole edelleenkään, mutta kyllä joihinkin lapsiin vain luontaisesti voi syntyä ihan erilainen side kuin toisiin. Miksi pelkästään se fakta, että lapsi sattuu olemaan rakastamasi miehen, saisi rakastumaan myös lapseen? Onhan sekin tosi kiven alla et löytää miehen jota rakastaa! Eihän sitä jokaiseen mieheenkään kadulla rakastu vaikka miten yrittäisi sitä itselleen päähän takoa! Ja jotkut sanoo että sanovat miehelle rakastavansa vasta vuosien jälkeen! Uskon et enemmän haittaa olisi siitä että hätäilisit ja alkaisit viljellä rakkaussanaa silloin kun et tarkoita.

Täysin luonnollista ap, että et (vielä) rakasta. Ehkä kymmenen tai 20v päästä huomaat et piru, kyllä toi on mulle nii tärkeä et tekisin sen eteen mitä vaan ja kyllä mä sitä rakastan.

Ei tämä juttu tule niin kauan kestämään. Ei kestänyt edellinenkään suhde miehellä.

Aika hirveä tilanne pojan kannalta, jos rakastat uutta lasta mutta et häntä

Minusta tuntui oma lapsi aivan erityiseltä jo odotusaikana, enkä edes miestäni tietenkään ole rakastanut niin paljon mitä sitten sitä pientä omaa kääröä joka syntyi <3 en voisi parhaalla tahdollanikaan sanoa, että rakastaisin miehen kahta hyvin etäistä teiniä yhtä paljon kuin omaani!! Sehän on jo biologiassa että omia lapsia rakastaa eniten.

Turha tällaisesta edes keskustelua pistää pystyyn, kerää vain trolleja. Ei ketään ole pakko rakastaa, mutta jos ei rakasta lasta joka on omaa lihaa ja verta, silloin ehkä kannattaa hakea apua.

Olet ap ihan normaali, turhaan ruoskit itseäsi.

Kiitos tsempeistä, ehkä pitää laskea vähän rimaa ja olla niinkuin ennenkin :)

Ap