Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mustasukkainen anopille
28.12.2019 |
Olen aivan raivon partaalla anoppini ja toisaalta myös mieheni kanssa. Hän on sinänsä mukava ja ystävällinen ihminen, mutta TODELLA kiinni ainoassa lapsessaan eli aviomiehessäni. Olen niin kyllästynyt hänen omivaan käytökseen miestäni kohtaan, että nyt kahdeksan vuoden yhdessäolon jälkeen on tullut jokin saturaatiopiste vastaan. Anoppi haluaa mm. että mieheni vierailisi koko ajan hänen luonaan (asuu yksin ja on yksinäinen eli sinänsä ymmärrän, mutta hänen tulisi ottaa myös omasta elämästään vastuuta), auttaa mielestäni miestäni liikaa hänen omissa asioissaan (esim. haluaa vero-asioita katsoa hänen puolestaan?!?!) ja on marttyyri, jos häntä ei huomioi paljoakaan. Ja kun olemme yhdessä anoppini luona käymässä, puhuu suoraan miehelleni ja katsoo häntä kuin jotain koiranpentua.
Mitä hel* tekisin tämän asian kanssa? Toisaalta olen lapsellinen kun olen anopilleni mustasukkainen, mutta ei tästä vain tule mitään. Vertaistukea kaipaan nyt todella paljon.
Mieheni on tietenkin äitinsä suhteen aika tossu, eli harvemmin sanoo hänelle vastaan mitään.
Olen anoppini kanssa luonteeltani vielä hyvin erilainen. En ole mikään miehen passaaja, anoppini taas tekisi kaiken poikansa puolesta. Kerranhan anoppini sanoi minulle, että minun tulisi muistuttaa miestäni mieheni hammaslääkäriajasta, koska ei se poika muuten sitä muista. Totesin vain, että sitten jättää menemättä jos aikuinen ihminen ei itse osaisi tuollaista asiaa huolehtia.
ps. huippunahan tässä on se, että anoppini on nyt asunut meillä kolmen viikon ajan koska hänen asunnossaan on putkiremontti ja halusi päästä ilmaiseksi jonnekin asumaan (osan ajasta asuu muilla sukulaisilla). Voi ***. Mieheni ei tietenkään tässäkään saanut sanaa suustaan, että meidän pienessä kolmiossa ehkä alkavat seinät kaatua päälle jos kolme aikuista täällä asuu. Nyt tämän yhteiselon aikana on mustasukkaisuus nostanut yhä enemmän päätään, koska tuossa keittiössä tai olohuoneessahan se istuu koko ajan eikä hetkeäkään anna meille omaa aikaa. Luonne-eromme tulevat muutenkin esille - anoppini on todella materialistinen, ei harrasta mitään eikä ole kiinnostunut kuin pinnallisista asioista. Esim. kävelyllä mennessään hän kävelee aina kauppakeskukseen hypistelemään vaatteita, vaikka ympärillä olisi luontoa ja virkistysaluetta vaikka muille jakaa.
Kommentit (13)
Onneksi mulla ei ole anoppia:D ja jos olisi tuollainen anoppi niin ei tultas kyllä yhtään toimeen. Ja vaikka hän onkin sinun miehesi äiti,niin luulisi että hän osaisi sanoa äidilleen vastaan
Itse mä en haluais sellaista miestä joka ei osaa sanoa äidilleen ei tai että nyt riittää. Hyvähän se on että on hyvissä väleissä mutta liika on liikaa.
Anteeksi kun sanon suoraan,toivottavasti en pahoittanut mieltäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettelet nyt vaan suosiolla elämään sen asian kanssa. Ei hän sinulta mitään vie. Hän on miehesi äiti. Painii ihan eri sarjassa.
Hienoa että ymmärrät, että ongelmana on oma mustasukkaisuutesi eikä anoppi henkilönä. Käyttäydy kohteliaasti sovitulle vieraalle ja mene vaikka itse välillä sinne virkistysalueelle / tapaa ystäviä, niin saat hetken hengähtää.
Nyt ei oikein avautunut... Ja kun olemme yhdessä anoppini luona käymässä, puhuu suoraan miehelleni...?
Ei saa puhua pojalleen sinun paikalla ollessasi?
Näinhän se on, on pidettävä vain mölyt mahassa. Ja olen siinä onnistunutkin, mutta mieheni kyllä huomaa, että minulla on pinna kireällä anopin takia..
Hän ei ilkeyttään sano mitään, mutta ajattelemattomuuttaan kyllä - ja tällöin hän on joskus ilkeä sekä töykeä. Yksi pahimmista möläytyksistä hänellä kävi loppusyksystä, kun miehelläni meni pikkujouluissa (klassinen, onneksi eka kerta) ns. överiksi ja hain hänet sitten kotiin, kun mies sentään pystyi soittamaan ja pyysi keskellä yötä hakemaan. Anoppini mukaan jos MINÄ olisin pitänyt kännykkäni äänet päällä ja hakenut mieheni aiemmin kotiin, ei mieheni ehkä olisi juonut itseään niin pahaan kuntoon. Voi **** :D.
Hän on myös täällä asuessaan möläyttänyt esimerkiksi niin, että "tämä SINUN sohvasi" sanoen näin miehelleni joka seisoi vieressäni kun olimme olohuoneessa. Siihen mieheni sentään sanoi, että tämä on kyllä hänen sekä minun koti ja tavarat yhteisiä. Kuulostaa näin kirjoitettuna idiootilta, mutta se tapahtuma itsessään meni kyllä tunteisiin - olen nyt niin herkällä päällä tämän tyypin kanssa.
Samaten kun olimme eräässä kaupassa, hän kysyi jatkuvasti vain mieheni mielipidettä - "Pekka, mitä mieltä sinä olet" - miksi edes lähdin heidän kanssaan ko kauppaan mukaan. Huoh.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin ap:n tilannetta. Nyt jo edesmennyt anoppiin soitti ainoalle lapselleen eli miehelleni joka päivä, jopa useamman kerran. Olipa asiaa tai ei, halusi aina kuulla yksityiskohtia elämästämme, esim mitä olemme syöneet. Hyvä, ettei mies kertonut äidilleen, milloin minä käyn vessassa. Mitä enemmän yksityiskohtia mies äidilleen kertoi, sitä vähemmän minä halusin kertoa yhtään mitään.
Kun käytiin koko perhe anoppilassa, mies jutteli aina vain äitinsä kanssa, ei isänsä. Lähtiessä anoppi sanoi lähes joka kerta pojalleen, että kävisit joskus yksin, niin saataisiin jutella! No, kävikin sitten yksin, kun miniä ja lapset eivät kokeneet olevansa tervetulleita (käytiin me kuitenkin myös, appea tapaamassa ainakin). Eivät kuulemma sen kummemmasta asioista puhuneet.
Minä en ole ollut mustasukkainen, mutta minua on hämmästyttänyt kuinka anoppi syrjäytti mieheni isä-poika-suhteen.
Ja oli anoppilassakin putkiremontti ja tietenkin anoppi oli meillä evakossa, kun suihkussa olisi pitänyt käydä taloyhtiön saunalla. Minä olin juuri jäänyt äitiyslomalle, joten en edes päässyt töihin pakoon päiviksi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei oikein avautunut... Ja kun olemme yhdessä anoppini luona käymässä, puhuu suoraan miehelleni...?
Ei saa puhua pojalleen sinun paikalla ollessasi?
Kieltämättä näin tunnekuohuissa tulee kirjoitettua epäselvästi.
Hän siis käyttäytyy välillä kyläillessämme kuin olisin ilmaa. Puhuu ja kyselee asioita vain mieheltäni eikä katsokaan minuun päin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap:n tilannetta. Nyt jo edesmennyt anoppiin soitti ainoalle lapselleen eli miehelleni joka päivä, jopa useamman kerran. Olipa asiaa tai ei, halusi aina kuulla yksityiskohtia elämästämme, esim mitä olemme syöneet. Hyvä, ettei mies kertonut äidilleen, milloin minä käyn vessassa. Mitä enemmän yksityiskohtia mies äidilleen kertoi, sitä vähemmän minä halusin kertoa yhtään mitään.
Kun käytiin koko perhe anoppilassa, mies jutteli aina vain äitinsä kanssa, ei isänsä. Lähtiessä anoppi sanoi lähes joka kerta pojalleen, että kävisit joskus yksin, niin saataisiin jutella! No, kävikin sitten yksin, kun miniä ja lapset eivät kokeneet olevansa tervetulleita (käytiin me kuitenkin myös, appea tapaamassa ainakin). Eivät kuulemma sen kummemmasta asioista puhuneet.
Minä en ole ollut mustasukkainen, mutta minua on hämmästyttänyt kuinka anoppi syrjäytti mieheni isä-poika-suhteen.
Ja oli anoppilassakin putkiremontti ja tietenkin anoppi oli meillä evakossa, kun suihkussa olisi pitänyt käydä taloyhtiön saunalla. Minä olin juuri jäänyt äitiyslomalle, joten en edes päässyt töihin pakoon päiviksi.
Kiitos viestistäsi - ihanan vertaistuellinen viesti! Ymmärrän tilanteesi täysin. Anoppini soittelee myös miehelleni päivittäin ja lähettelee viestejä useasti. Hän ei ole tosin meidän asioistamme kiinnostunut, vaan pelkästään mieheni sekä tietysti haluaa juoruta omat asiansa.
Mieheni isä on kuollut mieheni ollessa aivan pieni lapsi, joten heillä ei vastaavaa isä-poika-suhdetta koskaan ollut ja toisaalta taas äidin ja pojan suhde on senkin edestä lujittunut...
AP
Oletpa ap hassu. Ei noin epävarma tarvitse olla, että on mustasukkainen miehen äidille!
Siis haloo!
Tietysti äiti on aina äiti. Pitää ottaakin vaimon rooli! Sinä olet miehesi vaimo.
Äidit usein hössöttää lastensa ympärillä, eikä kaikki lopeta sitä koskaan mutta ei se ole vaarallista. Saa kai miehellä olla muitakin ihmissuhteita kuin vain vaimo?
Relaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on, on pidettävä vain mölyt mahassa. Ja olen siinä onnistunutkin, mutta mieheni kyllä huomaa, että minulla on pinna kireällä anopin takia..
Hän ei ilkeyttään sano mitään, mutta ajattelemattomuuttaan kyllä - ja tällöin hän on joskus ilkeä sekä töykeä. Yksi pahimmista möläytyksistä hänellä kävi loppusyksystä, kun miehelläni meni pikkujouluissa (klassinen, onneksi eka kerta) ns. överiksi ja hain hänet sitten kotiin, kun mies sentään pystyi soittamaan ja pyysi keskellä yötä hakemaan. Anoppini mukaan jos MINÄ olisin pitänyt kännykkäni äänet päällä ja hakenut mieheni aiemmin kotiin, ei mieheni ehkä olisi juonut itseään niin pahaan kuntoon. Voi **** :D.
Hän on myös täällä asuessaan möläyttänyt esimerkiksi niin, että "tämä SINUN sohvasi" sanoen näin miehelleni joka seisoi vieressäni kun olimme olohuoneessa. Siihen mieheni sentään sanoi, että tämä on kyllä hänen sekä minun koti ja tavarat yhteisiä. Kuulostaa näin kirjoitettuna idiootilta, mutta se tapahtuma itsessään meni kyllä tunteisiin - olen nyt niin herkällä päällä tämän tyypin kanssa.
Samaten kun olimme eräässä kaupassa, hän kysyi jatkuvasti vain mieheni mielipidettä - "Pekka, mitä mieltä sinä olet" - miksi edes lähdin heidän kanssaan ko kauppaan mukaan. Huoh.
AP
Miten äiti tietää aikuisen muualla asuvan pikkujouluöverit?
Vierailija kirjoitti:
Oletpa ap hassu. Ei noin epävarma tarvitse olla, että on mustasukkainen miehen äidille!
Siis haloo!
Tietysti äiti on aina äiti. Pitää ottaakin vaimon rooli! Sinä olet miehesi vaimo.
Äidit usein hössöttää lastensa ympärillä, eikä kaikki lopeta sitä koskaan mutta ei se ole vaarallista. Saa kai miehellä olla muitakin ihmissuhteita kuin vain vaimo?
Relaa!
No totta kai saa ja pitää olla muitakin ihmissuhteita miehellä kuin vain vaimo - ja myös äideillä pitäisi olla muita ihmissuhteita kuin vain lapsensa ettei olisi tuollaisia takertujia kuin anoppini.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you. Olen ollut myös mustasukkainen anopille. Enää en viitsi, olen ylempänä. Tyyppi on jämähtänyt 1930-luvulle, vaikka on syntynyt 1950-luvulla. Tuollaiset äidit tekevät lapsilleen sellaisen karhunpalveluksen, että ei tosikaan. Harkitsin joskus jopa avioeroa, kun pojan lisäksi sain niin pihalla olevan anopin. Olen ratkaissut tilanteen niin, että näen häntä noin 3-4 kertaa vuodessa. Istun kiltisti hiljaa paikallani, enkä kerro itsestäni mitään.
Alue: Aihe vapaa
Jos mitään varsinaista ilkeyttä ei ole, kannattaa pitää mölyt mahassa. Muuten kääntyy vain sinua vastaan ap.