Vakava sairastuminen ja kavereiden reagointi

Komppaan muita ketjuun kommentoineita. Sairastuin ensin kahteen krooniseen sairauteen muutama vuosi takaperin. Sitten sain siihen päälle rajun infektion. Ihmisten reaktiot olivat ehkä se kaikista raskain asia sairastamisessa. Läheisistä osa etääntyi, osa reagoi vihalla, osa vähätteli ja osa oli onneksi ihan entisellään.

Kaikista hirveimpiä olivat kuitenkin valtaosa hoitajista ja pari lääkäriä, joiden kanssa joutui tekemisiin. Toki tuli vastaan ihan asiallisia, mukavia ja empaattisiakin ihmisiä, mutta välillä ne hoitajat ja lääkärit joiden kanssa joutui tekemisiin olivat ihan hirveitä. Kamalinta ja pelottavinta sairaana oli olla ns. avuttomassa tilassa näiden ihmisten armoilla. Sain osakseni mm. ivailua, tylytystä, vähättelyä, välinpitämättömyyttä, hoitovirheitä ja huolimattomuutta. Teki mieli monta kertaa sanoa, että "kuule, vaikka olen sairas ja puolitajuissani tässä, minä en ole typerä tai laiska vaan tarvitsen apua nyt koska olen sairas." Ai niin, ja minua myös syyllistettiin sairastumisestani. En ole ylipainoinen, en tupakoi, en käytä alkoa tai päihteitä, vaan sairauteni oli osaksi geenejä ja osaksi sattumaa. Silti ainakin yksi lääkäri yritti tehdä siitä jotenkin minun syytäni.