Parisuhteen laatu - mitä muutoksia olette huomanneet "läheisyyden" loppuessa?
Joku poistatti / siirrätti tämän keskustelun seksi-osioon, vaikka aihe koskee parisuhteen laatua nimenomaan _muilta osin_ kuin seksin suhteen. Eli uusi yritys.
Mieheni ei siis halua enää kanssani seksiä koska sain fyysisen vaivan, jota kohtaan hänellö on ksmmo. Aluksi minusta tuli todella vihainen ja kiukkuinen ja valitin miehelle kaikenlaisista pikkuasioista.
Nyt olen rauhoittunut, mutta huomaan katsovani miestä uusin silmin. Hän ei näytä silmissäni enää yhtä komealta kuin ennen, huomaan hänen välillä puhuvan tyhmiä. Välillä hänellä näyttää olevan tyhmännäköisiä ilmeitä. Ensimmäistä kertaa koskaan olen tuntenut pientä halveksuntaa häntä kohtaan, mitä ei ole siis tapahtunut koskaan ennen.
Mitä teillä on tapahtunut vastaavassa tilanteessa parisuhteessa henkisellä puolella, kun seksi loppuu?
Pahoittelen, tämäkin siirrettiin nyt meidän pervojen puolelle koska av:ssa ei saa puhua seksistä. :D
Mut juu, voin luetella.
Rakkautta on esimerkiksi hyvin vähän. Meillä on vielä satunnaista seksiä, mutta surkeaa, jotenkin hyvin mekaanista toimintaa vaikka teknisesti ok.
Varmaan riippuu hyvin paljon siitä minkä vuoksi seksi loppuu. Meillä sen vuoksi, että mies asettaa työnsä parisuhteen, perheen, vapaa-ajan ja kaiken edelle. Eikä työstä ole hänelle itselleenkään iloa, ressaa vaan loputtomasti. Elintasomme on heikohko ja hän haluaisi "provide for the family" (on länsimaalainen jos joku uliukko havahtui).
Sivuoirehdintana olen koukussa seksiaiheisiin kuten tähän palstaan. Ihastun joka toiseen vastaantulijaan, joka katsoo vähänkään kiinnostuneesti. Harkitsen pettämistä enkä useinkaan pidä sitä vääränä. En vain haluaisi jäädä kiinni. En näe yhteistä tulevaisuutta. Pohdin eroa. Pidän miestäni kyvyttömänä ja huonona. Olen ärsyyntynyt ja myötätunnoton. Olen vähentänyt hänen huomioimistaan koska en saa vastakaikua milloinkaan. Esim. jouluna en hankkinut hänelle lahjaa. Monia ylläreitä tein, mutta huomasin, että enpä saanut lahjaa itsekään enkä muuta huomiointia. Vain umpisurkean panon, jonka jälkeen mies alkoi taas miettiä töitä töitä toita...
Eikä tuollaista ole kiva jättääkään kun on valmiiksi aivan burn outissa. Elkää siis sanoko itsekkääksi koska sitä en ole edes tarpeeksi. Olen alakuloinen, turhautunut, väsynyt, lähdössä, jäämässä... No tietenkään emme ole niin läheisiä kuin haluaisimme olla. Eilen luin ketjua ja olin aivan varma, että minäkin lähden, mutta sitten näin unta, jossa muistin kuinka rakastin miestä. Kaikki oli niinkuin ennen. Khulla taman tasta...
Ymmärrän kyllä, että miehesi kammo aiheuttaa itselläsi inhon tunteita jos hän ei voi edes harkita sen siedättämistä ja pidä sinua muuten hyvänä, osoita rakkautta. Sano sille, että tuskin saa mistään vuodotonta naista eikä tuollainen mies saa haaremia kasaan... Tai älä sano. Voimia!!!