En saisi mutta - - - rakastan enemmän terveitä lapsiani kuin erityistä, olen hirveä :'(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidät hänestä kuitenkin huolen. Moni laittaa laitokseen eikä sen koommin tapaa... tai vain pari kertaa vuodessa, jos sitäkään. Karua.

Laitoshoitoon ei noin vain ”laiteta”. Ei laitospaikkaa saa. Kunnille halvempaa hoidattaa vanhemmilla ilmaiseksi. Laitos on 24/7 ja hoitajat kolmessa vuorossa.

Mitä ne vammaiset niissä laitoksissa on ellei niitä, jotka joku on sinne laittanut, kun on saatu paikka? Monia vammaisia niissä on.

Mietin tuossa, että jos haluaisit mennä töihin, niin pitäisihän lapsen/lasten hoito järjestää yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa. Ongelmasi on varmaan ajatus siitä että lasta ei osata hoitaa muiden toimesta yhtä hyvin. Varmaan totta, mutta jos kuitenkin hoidetaan riittävän hyvin, niin voisit sen kai hyväksyä? Tilanne on vaikea, koska on käytettävissä rajalliset resurssit. Käytätkö ne terveisiin, joista voi tulla jotain suurta aikuisena vai erityiseen, josta ei. Mieti asiaa siltä kannalta, että jos ruokaa tai vettä olisi vain yhdelle tai kahdelle lapselle, niin kenelle se kannattaisi antaa. Äitimyytti joutaa romukoppaan. Kaikki vanhemmat rakastavat terveitäkin lapsiaan eri määrin. Se vaan on tabu, josta ei puhuta, vaikka kaikilla on tästä kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tuossa, että jos haluaisit mennä töihin, niin pitäisihän lapsen/lasten hoito järjestää yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa. Ongelmasi on varmaan ajatus siitä että lasta ei osata hoitaa muiden toimesta yhtä hyvin. Varmaan totta, mutta jos kuitenkin hoidetaan riittävän hyvin, niin voisit sen kai hyväksyä? Tilanne on vaikea, koska on käytettävissä rajalliset resurssit. Käytätkö ne terveisiin, joista voi tulla jotain suurta aikuisena vai erityiseen, josta ei. Mieti asiaa siltä kannalta, että jos ruokaa tai vettä olisi vain yhdelle tai kahdelle lapselle, niin kenelle se kannattaisi antaa. Äitimyytti joutaa romukoppaan. Kaikki vanhemmat rakastavat terveitäkin lapsiaan eri määrin. Se vaan on tabu, josta ei puhuta, vaikka kaikilla on tästä kokemusta.

Valitettavasti olen vierestä seurannut, että aina ei toisten toimesta hoideta omaishoidettavaa yhtä hyvin, niinkuin läheinen ihminen hoitaa. Hoidettava ei välttämättä edes anna vieraan ihmisen hoitaa itseään.

Muutenkin omaishoidontukea pitäisi mielestäni maksaa useimmille ihmisille, summat ovat aika pieniä verrattuna työmäärään.

Olen kaksi vuotta hoitanut sairasta omaista niin, että hänellä on ollut 5 x päivässä hoitotoimenpide, 4 tunnin välein. Minun olisi ollut mahdotonta käydä töissä, tai sitten olisi pitänyt etsiä kotona tehtävää työtä. Ystävät tai läheiset eivät ymmärtäneet rasittavuutta. Tottakai meillä kävi kaupungin palvelusta sairaanhoitaja sillon, kun minulla oli menoa. Mutta aina autettava ei antanut tehdä hoitotoimenpiteitä, joten olen useasti joutunut lähtemään opinnoista kotiin sen takia.

Eli en kovin paljon nauraisi omaishoitajille. Sairastuessa tai vanhana sitä olisi kiitollinen, jos joku läheinen kykenisi hoitamaan.

Työkaverini oli miehensä kanssa ”osa-aikaisena” omaishoitajana vammaiselle lapselleen. Hänellä on myös 2 tervettä lasta. Eräänä päivänä nämä terveet lapset, silloin n. 13-15vuotiaat, olivat ottaneet vanhempiensa kanssa puheeksi sen, että vanhemmat olivat vanhempia vain tuolle vammaiselle lapselle. Terveet lapset jäivät omilleen jo tosi nuorena, kun vammainen lapsi vei kaiken energian ja ajan.

Seuraavana päivänä vanhemmat alkoivat selvittää laitospaikkaa vammaiselle lapselle. Hän pääsikin muutamassa kuukaudessa asumaan laitokseen ja viihtyy siellä hyvin. Työkaverini on herännyt eloon, hän on iloinen, jaksava ja innostunut. Välit vanhempiin lapsiin, nyt jo nuoriin aikuisiin, ovat erinomaiset. Näin ulkopuolisena tuo oli minusta todella järkevä ratkaisu ja samoin tuntuu ajattelevan jokainen, joka asiasta tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus olen pohtinut tätä nykymenoa noiden erityis-ihmisten osalta; heistä ei tule koskaan tuottavaa ihmiskunnan jäsentä, jos ovat liian erityisiä... Osa heistä on vaaraksi muille, kun on aikuisen ihmisen voimat, mutta 3 vuotiaan "aivot". Heistä ei oikeasti ole kuin haittaa omaisille, yhteiskunnalle, hoitajille jne. 

Mutta nykyään kun kaikki ovat kuitenkin saman arvoisia mukamas, niin minkäs teet. Masentavaahan se varmasti on, kun tietää, että joutuu loppuelämän raahaaman tuota riippakiveä, auttamaan ja hoitamaan, kun se ei sitä itse koskaan pysty tekemään. Ymmärrän täysin. Ennen muinoin erityiset lapset huuhdottiin pois yhteiskunnasta, koska ei ollut varaa (resursseja, ruokaa jne) hoivata "turhia" jäseniä heimossa, ja olivat lisäksi vaarallista muille käytöksellään. 

Joskus hamassa tulevaisuudessa, kun maapallon resurssit on tyhjennetty ja elämme erittäin rajoitetusti, uskon että tuosta ihmisyyden irvikuvasta "kaikki samanarvoisia" luovutaan, ja breivikin tapaiset massamurhaajat teloitetaan, eikä hoivata heitä elinikäisesti, ja resursseja tuhlaavat tuottamattomat yhteiskunnan jäsenet poistetaan yhteiskunnasta tavalla tai toisella. Mutta nykyaikana ollaan niin sinisilmäisiä (tai puna-vihreitä) että autetaan terroristejakin, niin miksei sitten kaikkia muitakin. Raakaa, mutta valitettavan realistista.

Olen ilmoittanut viestisi nettipoliisille.

Ihan mielenkiinnosta; minkä laitoit rikosnimikkeeksi? Eriävä mielipide?

Eihän tuo ole tietty kaunista luettavaa, mutta ei siinä sinällään mitään väärinkään ole, historialliset faktat on faktoja (lapsia on hylätty ihmisen historiassa hyvin pitkään) ja jokaisella saa olla sellainen tulevaisuuden kuva kun on, vaikka se olisi kuinka omituinen ja nykynäkemyksen mukaan väärä. Älä haaskaa nettipoliisin aikaa tällaisiin, vaan ota palkokasvi pois nenästä ja mene eteenpäin. 

MURTUNYTOMAISHOITAJA kirjoitti:

Kiitos. Niin todella on. Erittäin vähäistä, koska esim. tukiperhe on meille aivan poissuljettu vaihtiehto sillä vanmista lasta hoitavan pitää todella tietää mitä tekee ja tuntea hyvin juuri tämän eritylapsen oireet. Yh olen, eikä lähes ketään auttavaa sukulaistakaan. Äitini auttaisi mutta asuu täysin toisella puolella Suomea ja hänellä on paljon taas omia velvollisuuksia, jotka suostuu jättämään ihan liian harvoin tullakseen meille.....

Suren valtavasti sitä miten paljon sisaruksen vamma vaikuttaa terveisiin lapsiini. Silmäpussit sylissä yritän vammaisen lapsen nukkuessa piirrellä toisen lapsen kanssa ja huomata hetken päästä kolmannen lapsen luovuuksia, kehua niitä. Mut silti olen ihan p-ska äiti. En jaksa olla tarpeeksi hyvä. Jaksankohan oikeesti tätä sirkusta loppuun asti joutumatta pehmeeseen koppiin?!

Aika ikävää, että syyllistät omaa äitiäsi.