Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yrittäjyyttä ei voi opettaa, eli mistä se kyky tulee?
27.12.2019 |
Onhan niitä koulutuksia ja kursseja näön vuoksi olemassa, mutta ei niistä todella opi sitä oikeaa ydintä. Tuleeko se vain syntymälahjana. Että osaa esim vaan maagisesti laittaa hinnan niin että se liian matala ei leikkaa voittoa liikaa mutta ei ole liian korkea niin että liian moni jättäisi ostamatta. Ei siihen mitään kaavaa ole. Jos olisi, sehän olisi kerrottu. Ja tuhat muuta samankaltaista asiaa. Joku sanoo että olen kateellinen, no entäs jos olenkin. Kyllä minäkin haluaisin osata. Kateutta on monenlaista, siitä huolimatta arvostan yrittäjyyttä suuresti.
Kommentit (75)
Suvussani on yrittäjiä. Ovat olleet kovia tekemään töitä ja tavallaan liian ”hyviä” palkkatöihin. Jos osaamista on kolmen edestä, niin miksi ei hyödyntäisi sitä.
Lisäksi ovat sitkeitä. Eteentulevat ongelmat ratkaistaan, vaikka olisi mikä.
Luontainen kiinnostus lapsesta asti kyseistä alaa kohtaan. Eli käytännössä tietävät kaiken, mitä alalla on tiedettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjyys on ilmeisesti voimakasta itsekkyyttä.
Onko se sitten synnynnäistä tai lapsuuden perheessä opittua. Halu aina voittaa kaikessa muut.Lisäksi tarvitaan hyvää pelisilmää ja psykopatiakin voi auttaa. (Ei kärsi, vaikka myisi vähän huonoakin. Pystyy olemaan röyhkeä ja kova.)
Seurustelin erään yrittäjän kanssa, joka jatkoi perheyritystä. (pienehkö, 5 työntekijää)
Hänen isänsä sanoi kahdesta pojastaan, että toisella ei ole yrittäjäluonne, mutta tällä toisella on.Tämä hänen yrittäjäluonteensa varmaan oli suurin syy, miksen lopulta uskaltanut hänen kanssaan avioitua. Halusin itselleni pehmeämmän ja kiltimmän puolison.
Tuo nyt on täysin vainoharhaista horinaa.
Huoh. Kiusaaja Vaasasta selittää piirteitään noormaleiksi.
Naurettavaa mystifisointia.
Jos heillä on jokin erityinen kyky niin kyllä se ehdottomasti liittyy tuonne ihmismielen vähemmän hyvälle puolelle.
Toki he ovat tärkeitä jos saavat aikaan työpaikkoja tai työllistävät edes itsensä, mutta onko nykyaikainen yrittäjä edes yrittäjän nimen arvoinen, aika suojattua, tuettua, touhuahan tuo on ja veronmaksajien kukkaroilla jatkuvasti ja erityisesti maatalousyrittäjät ovat surullinen esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa opetetaan matematiikkaa. Yhteen-, vähennys- kerto- ja jakolaskuja. Niillä pääsee jo pitkälle. Netistä löytyy tietoa verotuksesta. YEListä, kirjanpidosta sekä muista yrittäjyyteen liittyvistä asioista. Jos sulla on jokin asia, mitä osaat tehdä ja mistä arveet jonkun toisen haluavan maksaa, tiedät jo, paljonko sulla menee sen asian tekemiseen aikaa ja paljonko siihen tarvitaan esim materiaalikuluja. Ihan peruslaskutoimituksilla osaat laskea, miten paljon sun pitäisi tuosta asiasta saada ostajalta, jotta saat katettua materiaalikulut, verot sekä jotain palkkiota itsellesi tekemästäsi työstä. Myös yrityksen perustamista varten tiedät, mitä tarvitset. Eli tarvitsetko liiketiloja, työkoneita, mainostilaa yms. Ja osaat selvittää, paljonko nämä maksavat. Lisäksi ennen yrittäjäksi ryhtymistä tietenkin seuraat, miten kilpailevilla yrityksillä menee ja millaisia hintoja he pyytävät.
Moni yrittäjäksi ryhtynyt on ensin tehnyt samaa hommaa jonkun toisen palveluksessa. Osaavat siis hommansa ja ainoa, mihin pitää hankkia tietoa on varsinainen yrittäjyys.
JOOOOOOOOOOOO. Verotusta, kirjanpitoa, katelaskentaa ja muita selkeitä asioita voi opetella mutta kun se ei vaan riitä. Pitää olla jotain, mitä ei ilmeisesti voi pukea sanoiksi.
Yrittäjä tarvitsee ainakin seuraavia:
- Liikeidea, luultavasti vaikein
- Alkupääoma, joka usein kymmeniä tuhansia euroja
- Viestintäkanava, miten tavoittaa asiakkaat (= suhteet)
- Asiakassegmentti ja sen (tarpeiden) tunnistus
- Erikoisosaamista/erottautumista
- Lainsäädännön tuntemus ja erilaiset
Kuten edellisistä huomataan, kukaan ei yritä tyhjästä. Pitää olla koulutusta ja tietämystä alasta ja markkinoista, minne pyrkii jalkansa saamaan väliin. Työtön ei esimerkiksi mene minnekään, koska hän on juuri siksi työtön, koska hänen osaamistaan ei markkinoilla tarvita. Rahastakin on puutetta. Tämän vuoksi työttömien yrittäjyyskurssit ovat ihan höpsö idea.
Näistä tulee enintään jotain "kipsanpitäjiä". Kaipa siellä pärjää, jos oikein nuukasti elää, tietää, missä ihmiset liikkuu, ja osaa halvimmat tuotteet tukusta ostella. Torikauppias ei nyt kovin hääviä yrittämistä ole.
Yli puolet yrityksistä kaatuu muuten heti alkuunsa. Jossain tapauksissa alalle pääsy voi olla helppoa, mutta toiminnan lopettaminen hyvinkin kallista. Pitää siis tuntea markkinat, joille on pyrkimässä. Asiakkaiden tarpeet ovat usein suomalaisilla ihan hukassa eikä edes tiedetä, missä niitä asiakkaita tapaisi. Keksitään päästä jokin "kreisi" ihmeidea, jota sitten yritetään tarjota ja kokeillaan toimiiko. Yleensä ei toimi.
Niin totta. Olen käynyt kolme työkkärin yrittäjäkurssia ja koittanut tsempata itseäni yrittäjyyteen. Jos ei saa töitä tai pärjää työelämässä, luultavammin yrittäjyys ei ole se oikea juttu.
Toisaalta ei ole kohta muuta vaihtoehtoa, kuin ihmisten pitää työllistää itse itsensä, kun työpaikkoja ei ole ja tuet ei riitä.
Minun mielestäni yrittäminen on onnistunutta, jos elättää yrittäjän. Eli ei väliä, onko torikauppias vai mitä tekee.
Aina ei tarvitse paljon alkupääomaa, jos tekee töitä kotoa käsin ja on mahdollisesti tarvittavaa kalustoa ostettuna aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa mystifisointia.
Jos heillä on jokin erityinen kyky niin kyllä se ehdottomasti liittyy tuonne ihmismielen vähemmän hyvälle puolelle.
Toki he ovat tärkeitä jos saavat aikaan työpaikkoja tai työllistävät edes itsensä, mutta onko nykyaikainen yrittäjä edes yrittäjän nimen arvoinen, aika suojattua, tuettua, touhuahan tuo on ja veronmaksajien kukkaroilla jatkuvasti ja erityisesti maatalousyrittäjät ovat surullinen esimerkki.
Suhteet. On ehkä jonkin alan koulutus/tietämys saatu perheyrityksessä, mutta sen ei tarvitse todellakaan olla mitään ruudinkeksijätasoa. Sen jälkeen peritty asiakaskunta. Vanhemmat ovat perehdyttäneet siihen, mitä asiakkaat haluavat. Usein samat asiakkaat pyörivät samojen yrittäjien ympärillä, ja usein nämä vakkarit ovat sen vaurauden lähde. Valmiiseen pöytään pääsee myös istumaan, jos on ollut pitkään alan yrityksessä johtopaikalla ja lähtee haastamaan sen perustamalla oman yrityksen. Konsulttifirmat ovat yksi esimerkki.
Ota jonkin duunariperheen vesa, joka tekee suorittavan tason hommia, ja laita samaan tilanteeseen, eikä tule koskaan muuttumaan menestyväksi yrittäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän joka kodissa ole nykyään napilla toimiva WC:n huuhtelu. Ei kai kukaan sitä oikeasti vedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjyys on ilmeisesti voimakasta itsekkyyttä.
Onko se sitten synnynnäistä tai lapsuuden perheessä opittua. Halu aina voittaa kaikessa muut.Lisäksi tarvitaan hyvää pelisilmää ja psykopatiakin voi auttaa. (Ei kärsi, vaikka myisi vähän huonoakin. Pystyy olemaan röyhkeä ja kova.)
Seurustelin erään yrittäjän kanssa, joka jatkoi perheyritystä. (pienehkö, 5 työntekijää)
Hänen isänsä sanoi kahdesta pojastaan, että toisella ei ole yrittäjäluonne, mutta tällä toisella on.Tämä hänen yrittäjäluonteensa varmaan oli suurin syy, miksen lopulta uskaltanut hänen kanssaan avioitua. Halusin itselleni pehmeämmän ja kiltimmän puolison.
Minulla samat ajatukset yrittäjistä. Tunnen itse monia eri alojen yrittäjiä ja kaikkia yhdistää melko samat luonteenpiirteet jotka voi olla hyvinkin piilossa ennenkuin jokin tapahtuma näyttää todellisen luonteen. Itsekkyys näkyy jokaisessa ja tietynlainen kylmyys. Toki heissä on paljon hyvääkin ja ilman noita piirteitä eivät menestyisi yrittäjinä. Kaikki yrittäjän eivät kuitenkaan ole hyviä tekijöitä mutta luonne puskee silti läpi että työt sujuu.
Muutama lähipiirin yrittäjä ei missään nimessä pysyisi olemaan kenenkään alainen.
Itse avioiduin yrittäjän kanssa ja kivinen tie on ollut. Se luonne mikä on välttämätön yrittäjyydessä on myrkkyä parisuhteelle ja lapsille.Monella yrittäjällä on jokin ihmeellinen käsitys ettei tavalliset asiat kuulu heille, tämä otanta ei käsitä pelkästään omaa puolisoa. Se itsekkyys ja jalustalla seisominen näkyy lähipiirille ja työntekijöille selvästi. Tunnolliset ja empaattiset ihmiset ei pysty olemaan yrittäjiä, se vastuu ja paine musertaisi hetkessä.
Ihan täyttä paskaa. Olen empaattinen ja herkkä ja töissä pidetty ja autoin kaikkia. Sairastuin siitä vaan itse burn outiin.
Yrittäjänä asiakkaani ovat toisia yrittäjiä ja suurin osa tosi kivoja ihmisiä, kuten muissakin populaatioissa. Ahdistavat tapaukset olen irtisanonut, suurin osa on asiakkaana vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistista paskasak_kia. Hyväksikäyttäjiä.
Ei se niin mystistä ole.
Yrittäjä usein osaa jonkun ammatin, jolle on tilausta. Korjaa, tai rakentaa, tai suunnittelee jotain. Tällaisia minun tuntemat yrittäjät ovat. Sen sijaan, että olisivat toiselle töissä tekemässä sitä, myyvät työnsä itse.
Yleensä ovat ensin olleet jollain toisella töissä, että ovat oppineet hinnoittelemaan työnsä, ja markkinoimaan itsensä asiakkaille. Sitten lähtevät sieltä, ja laittavat oman toiminimen pystyyn. Toimisto kotona, ja välttämättömät ohjelmat tai koneet.
Eivät he mitään rikkaita ole, mutta itsenäisiä. Minun nähdäkseni ihan perheestään huolehtivia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjyys on ilmeisesti voimakasta itsekkyyttä.
Onko se sitten synnynnäistä tai lapsuuden perheessä opittua. Halu aina voittaa kaikessa muut.Lisäksi tarvitaan hyvää pelisilmää ja psykopatiakin voi auttaa. (Ei kärsi, vaikka myisi vähän huonoakin. Pystyy olemaan röyhkeä ja kova.)
Seurustelin erään yrittäjän kanssa, joka jatkoi perheyritystä. (pienehkö, 5 työntekijää)
Hänen isänsä sanoi kahdesta pojastaan, että toisella ei ole yrittäjäluonne, mutta tällä toisella on.Tämä hänen yrittäjäluonteensa varmaan oli suurin syy, miksen lopulta uskaltanut hänen kanssaan avioitua. Halusin itselleni pehmeämmän ja kiltimmän puolison.
Jos haluaa maksaa työntekijöiden palkat, on pakko pystyä myymään heidän tekemiään tuotteita. Vaihtoehtona on irtisanoa tekijät. Ilman yrittäjiä meillä olisi aika iso määrä työttömiä.
Jos meillä ei olisi yrittäjiä, jokainen joutuisi myymään ja hinnoittelemaan oman työpanoksensa joka kerta uudestaan tyyliin ”hakkaa motti halkoja, niin saat syödäksesi”.
Toisin sanoen tuossa tilanteessa paradoksaalisesti kaikki olisivat yrittäjiä.
Yrittäjölle tärkein ominaisuus on tiedonhankkimisen innokkuus. Jos he eivät tiedä miten joku asia tehdään, he hakevat tietoa ja opettelevat kunnes osaavaat tai palkkaavat jonkun henkilön jolla on kokemusta asiasta. Toinen tärkeä ominaisuus on uskaltaminen. Ei kukaan yrittäjä tiedä kaikkea yrittäjyydestä aloittaessaan, mutta harkittujen riskien ottaminen ja virheistäkin oppiminen on osa yrittäjyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän joka kodissa ole nykyään napilla toimiva WC:n huuhtelu. Ei kai kukaan sitä oikeasti vedä.
Ei ole. Seuraava kysymys.
Yrittäjä ei ole sanana oikein onnistunut. ”Tässä nyt vähän yritetään ammattia ja liiketoimintaa harjoittaa. Parhaani yritän ja katsotaan, mihin se riittää”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kyky tulee intohimosta ja mielenkiinnosta johkin asiaan. Esim on erityisen taitava jossain. Silloin yrittäminen sujuu helposti.
Itsellä se ongelma ettei ole intohimoja joilla voisi pistää rahaksi.
Mä itse olen yrittäjä mutta nyt olen etsimässä palkkatyötä koska yrittäjyys vie kaikki voimat. No, kuulun Suomen Yrittäjiin ja eräässä aamukahvitilaisuudessa kerroin aikeistani parille naisyrittäjätutulle. Haukkuivat minua luuseriksi: "Palkkatyö on laiskoja surkimuksia varten jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan eivätkä uhraudu".
Joo, kyllä yrittäjät ihan itse ovat maineensa arvoisia. Yrittäjänä pärjää vain häikäilemätön narsisti, ja minä en ole sellainen.
Sivustaseuraajasta näyttää siltä, että yrittäjän arki vaatii tietotaitoa, jota tarjoaa koulutus ja joskus yrittäjänä toiminut vanhempi, tai jopa kaveri, joka on yrittäjä. Yrittäjän arjen pyörittäminen on usein hyvinkin työlästä, kuten monen yrittäjän työtunneista voi helposti päätellä.
Tuon lisäksi tarvitaan aiemmin mainittua kykyä sietää epävarmuutta, ja miksei myös usein peräänkuulutettua hullunrohkeuttakin.
Eniten kuitenkin vaaditaan tuuria. Moni menestystarina on alkanut siitä, että on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hyvät kontaktit parantavat mahdollisuuksia löytää itsensä tuollaisesta tilanteesta.
Tämän takia joidenkin yrittäjien taipumus pitää itseään yli-ihmisinä alkaa nopeasti jurppia, varsinkin kun yrittäjän taloudelliset realiteetit pakottavat (tai antavat kivan tekosyyn) törkeään käytökseen.
Lähtökohta on ikään kuin se, että "olisithan sinäkin voinut alkaa menestyväksi yrittäjäksi", eli aika pitkälti amerikkalainen unelma pähkinänkuoressa. Tuossa kuitenkin unohdetaan se, etteivät kaikki voi olla sen enempää menestyviä yrittäjiä kuin lottovoittajiakaan.
Itsekkyys ja kylmyys ja röyhkeys ja kilpailuhenkisyys on se yrittäjäluonne.
Ei kiltti pärjää yrittäjänä. (korkeintaan itsensä työllistäjänä voi pärjätä, vaikka kampaajana)
Aika suuri osa on ihan puhdasta uskallusta ja uskoa siihen että pystyy pärjäämään omillaan, ilman ylhäältä annettua roolia ja taattua kuukausipalkkaa. Sitten pitää tietenkin ymmärtää markkinaa sen verran, että tietää mitä ihmiset haluavat ja mihin hintaan ovat valmiita sitä ostamaan. Byrokratiakuviot opitaan tekemällä, kuten oikeastaan koko kuviokin. Sitten pitää vain tuottaa riittävän laadukkaasti.
Alue: Aihe vapaa
Yrittäjä tarvitsee ainakin seuraavia:
- Liikeidea, luultavasti vaikein
- Alkupääoma, joka usein kymmeniä tuhansia euroja
- Viestintäkanava, miten tavoittaa asiakkaat (= suhteet)
- Asiakassegmentti ja sen (tarpeiden) tunnistus
- Erikoisosaamista/erottautumista
- Lainsäädännön tuntemus ja erilaiset
Kuten edellisistä huomataan, kukaan ei yritä tyhjästä. Pitää olla koulutusta ja tietämystä alasta ja markkinoista, minne pyrkii jalkansa saamaan väliin. Työtön ei esimerkiksi mene minnekään, koska hän on juuri siksi työtön, koska hänen osaamistaan ei markkinoilla tarvita. Rahastakin on puutetta. Tämän vuoksi työttömien yrittäjyyskurssit ovat ihan höpsö idea.
Näistä tulee enintään jotain "kipsanpitäjiä". Kaipa siellä pärjää, jos oikein nuukasti elää, tietää, missä ihmiset liikkuu, ja osaa halvimmat tuotteet tukusta ostella. Torikauppias ei nyt kovin hääviä yrittämistä ole.
Yli puolet yrityksistä kaatuu muuten heti alkuunsa. Jossain tapauksissa alalle pääsy voi olla helppoa, mutta toiminnan lopettaminen hyvinkin kallista. Pitää siis tuntea markkinat, joille on pyrkimässä. Asiakkaiden tarpeet ovat usein suomalaisilla ihan hukassa eikä edes tiedetä, missä niitä asiakkaita tapaisi. Keksitään päästä jokin "kreisi" ihmeidea, jota sitten yritetään tarjota ja kokeillaan toimiiko. Yleensä ei toimi.