Kuivuukohan tämäkin juttu kasaan, kun

mietin sitä, että jos toista osapuolta pystyy tapaamaan vain kerran kuukaudessa viikonlopun verran?

Kolme muuta viikonloppua lapseni ovat täällä ja toinen osapuoli on sanonut, että haluaa nähdä minut aluksi ilman lapsia. Niin se pitääkin olla.

Arki-iltojen tapaamisiakin olen miettinyt. Mutta tuntuu, että niihin pitäisi ainakin 5 tuntia varata aikaa. En voi ketään lastenhoitajaa velvoittaa lastani hoitamaan täällä koko iltaa.

Tuo toinen, kun asuu tunnin matkan päässä täältä. Mutta pitää laskea tuohon aikaan mukaan matka rautatie-asemalle (noin 30 min.), juna-matka (50 min.), sitten parisen tuntia voisi olla yhdessä, taas takaisin päin 50 min. junalla ja noin 30 min. bussilla kotiin. Kello on jo lähempänä puolta yhdeksää illalla. Liian myöhään minusta.

Helpompi tietty itseni kannalta olisi, jos tuo toinen tulisi junalla tänne. Vaan onko se oikein, että hän joutuisi tänne aina reissaamaan?

Mukavaa hänen kanssaan on kirjoitella ja kivan tuntuiselta muutenkin vaikuttaa. Mutta kyllä silti näitä etä-suhteita jokseenkin haastavina pidän. Juurikin näiden tapaamisten takia ja miten saada ne rullaamaan?