Mitä leikkejä teillä oli lapsena, joiden vaarallisuuden olet tajunnut vasta myöhemmin?

Numero 40 tarkentaa: Lumilinnat olivat siis niin korkeita ja huteria että tulivat niskaan. Siksi vaarallisuus.

Lumiluolat. Autotiellä makaaminen. Vasta puidulla heinäpellolla heinäkasoihin piiloutuminen, kun puimuri liikkui ja teki puintia vielä pellolla.

Lääkärileikki. Kyllähän umpilisäkkeen poistoon pitäisi jokin koulutus olla.

1. Käveltiin junaraiteilla ja junasilloilla.

2. Laskettiin joessa virtaa kesäisin. (Iso ja syvä joki)

3. Etsittiin syvistä ojista sammakoita.

4. Hypättiin katolta trampoliiniin. Yleensä vauhti oli niin kova että siitä lensikin trampoliinista suoraan maahan.

5. Ajettiin pikkuteillä autolla alaikäisenä.

Lasten on hyvä tehdä välillä hieman vaarallisia asioita ja näin oppia itsestähuolehtimista, motoriikkaa, ongelmanratkaisua ja reaktiokykyä. Nykyajan ylisuojellut lapset ovat järjestään tyhmiä ja flegmaattisia läskejä.

Kivisota, puihin kiipeily, lumiluolien kaivaminen, mäenlasku rattikelkoilla ja minareilla läheisellä kivilouhoksella, piiloleikki tehdasalueella ja paljon muuta pöljäilyä. Puista putoiltiin, tuli mustelmia ja nirhaumia, eksyttiin metsiin, melkein hukuttiin louhoksen lammikkoon ja jäätiin rekkojen+kauhakuormaajien jalkoihin tehtaalla eikä mitään kerrottu mistään tapahtuneesta vanhemmille. Oli normaalia jos kakaralla oli polvet ja kämmenet ruvella ja naarmuja otsassa kesäaikaan. Katkenneesta luusta piti antaa selvitys missä tapahtui, ja kenen kanssa oli silloin liikenteessä.

Mä en tajua kuinka vanhemmat pystyi siihen. Olen parhaani tehnyt että poika saa mennä kavereidensa kanssa ja olla vaan, mutta tiukkaa se tekee. Jos hommat olisi sen lapsuudessa hoidettu niin kuin mun vaistot sanoo, se ei olisi päässyt edes markkinoilla possujunaan, ettei vaan satuta itteensä.

Kiipeiltiin jos vaikka minne - puihin katoille, kallioille, navetan ylisille ja hypittiin heinäkasaan/hankeen/veteen. Livahdettiin rehukuorman päälle matkustamaan kun enon silmä vältti. Laskettiin mäkeä tynnyrillä (siis vierittiin ison tynnyrin sisällä). Laskettiin mäkeä mäkiautolla. Leikittiin sonniaitauksessa. Leikittiin ruudilla. Leikittiin tulella. Leikittiin isän sähkötyökaluilla - ja teräaseilla. Leikittiin merirosvoa merihädässä: keikautettiin papan soutuvene ylösalaisin ja yritettiin pelastautua sen päälle, kun toiset kiskoi takaisin veteen.

Näin vanhempana kyllä ihmetyttää, ettei koskaan sattunut mitään vakavampaa.

N54

Saimme kaverin kanssa inspiraation siitä muumi-jaksosta jossa Pikku Myy lenteli sateenvarjolla. Hyppäsimme korkean varastorakennuksen katolta sateenvarjot avonaisina. Minulle ei käynyt mitään, kaverilta murtui nilkka. Suorastaan ihme ettei käynyt pahemmin, kun kierimme vielä pudottuamme kivikkoista rinnettä alas. Läheltä piti etten saanut sateenvarjon piikkiä silmääni. Omaa 5-vuotiastani ripitin sen jakson jälkeen kunnolla, että noin ei sitten saa ikinä tehdä oikeassa elämässä :D 

Vierailija kirjoitti:

Vaarallisinta taisi ola leikit ratapihalla. Seikkailtiin junien seassa, kiipeiltiin vaunuihin ja mentiin niiden ali.

Jostain syystä siellä oli usein kuljetusta odottavia traktoreita ja siihen aikaan tekniikka oli sitä lajia, että ne sai rautanaulasta väännetyllä tiirikalla käyntiin. Nillä sitten ajeltiin, kunnes yksi porukasta ajoi tynnyrikasaan, ei saanut traktoria pysähtymään ja koko härveli kaatui. Poika selvisi mustelmilla.

Samassa yhteydessä oli pitkänlinjan rekkojen huolintaliike, jossa seisovien rekkojen hyttejä ratsattiin ja vietiin tupakat ja raha mitä löytyi. Useimmiten pikkuhiluja ulkomaista valuuttaa.

Ai joo, unohdinkin aikaisemmasta vastauksestani nuo junaleikit. Ratapihalla vaunujen yli, ali, läpi, jne. kiipeilyä. Joskus tuli jättipotti kun juna nytkähti liikkeelle, se voitti joka viimeisenä hyppäsi pois kyydistä, eli siis vauhti oli kovin. Myös raiteille laitettiin kolikoita litistymään. Ja muutenkin sählättiin junaradalla jatkuvasti, en tiedä mikä siinäkin oli muka niin viehättävää. No, ei ollut videopelejä ja Netflixejä 70-luvulla, niin täytyi keksiä itse omat ajanvietteet. :)

Tehtiin hienoja steariinikuvia. Eli palavasta kynttilästä valutettiin steariinia jonkun värikkään kuvan päälle. Annettiin hetken olla, ja irrotettiin steariini paperista. Tuli hieno kuva! Tämä tehtiin siis ihan luvan kanssa. En olisi koskenut tulitikkuihin koskaan ilman lupaa. Tuo kynttilä kädessä ja kuvalehti olisi voinut olla kunnon tulipalon alkusyy. Mutta kai siinä oli sekin pointti, että ainakin meillä koti oli pieni. Aikuinen oli aina aika lähellä. Mutta siltikään

 en ehkä oman lapseni olisi antanut joskus 7-8 -vuotiaana touhuta palava kynttilä kädessä.

Outoa kyllä, että vaikka  olikin ahdasta, lemmikkeinä koira ja kissoja, joulukuusen oikeat kynttilät eivät myöskään koskaan aineuttaneet mitään vaaratilanteita. Sädetikutkin voitiin ripustaa kuuseen roikkumaan.  Mahtoivatko ne olla parempilaatuisia kuin  nyt, koska en muista ennenvanhaan sädetikuista tipahdelleen mitään palavaa. Kunhan ei tikkua tökännyt kiinni palavaan materiaaliin.