Mitä olisit mieltä, jos miehesi sanoisi ettei aio ostaa sinulle joululahjaa kun ei ole mitään syytä?

Aika tylyltä kuulostaa.

Se ei tykkää susta. Kyllä jouluksi pitää lahja ostaa, vaikka kuinka pieni tai rahallisesti vähäarvoinen.

Ajattelisin, että alamäkeä mennään.

En ostaisi miehelle lahjaa ja jos olisin ehtinyt ostaa sen, antaisin sen jollekin toiselle. Sitten ostaisin itselle just ne lahjat, joita haluan.

No onhan se nyt syy, että olette puolisoita, toisillenne rakkaimpia maailmassa! Ja sekin on syy, jos sinä haluat saada lahjan =) Minun mies ei niin perusta lahjoista, ei halua itse mutta ostaa minulle, koska olen sanonut et se ilahduttaa.

Sitähän ne narsut tekee. Kuin myös mun ex. Tuollainen aloituksessa mainittu sanailu oli yksi syy siihen, että on ex.

Mitäpä jos pyydät lahjaksi pariterapiaa? Tai ostat hänelle? Tsemppiä, paljon saadaan hyvää noilla kursseilla ja muilla, jos vaan tahtoa löytyy!

Kiitos vastauksista. Taidan olla jo liian tottunut kaikkeen huonoon, etten tiedä edes miten tuohon suhtautua.

Olisin huolestunein siitä, että menee huonosti. Lahja-asiahan on vain seurausta ja oire. Tsemppiä välienselvittelyn ja parempaa huomista!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Taidan olla jo liian tottunut kaikkeen huonoon, etten tiedä edes miten tuohon suhtautua.

Mitä kaikkea muuta huonoa?

Minä suhtaudun tyynesti. En ole koskaan saanut mieheltä joulu- tai syntymäpäivälahjoja. Hänestä aikuisille lahjojen ostaminen on typerää.

No, minun mieheni ei ole koskaan ostanut minulle joululahjaa ilman kiukuttelua siitä, että lahjoissa ei ole mitään järkeä. Tänä jouluna ilmoitti, että ei aio ostaa mitään, koska se on kuitenkin jotain turhaa krääsää.

Minulla on asiasta paha mieli ja tunnen itseni jotenkin arvottomaksi, mutta minkäs tälle voi, kun toista ei voi pakottaa lahjan ostamiseen.

Minä en tykkää antaa enkä saada lahjoja. Tänä vuonna saatiin vihdoin sovittua että ostetaan toisillemme vain jotain hyvin pientä. Ehkä teidän pitää keskustella asiasta. Olisiko niin, että mieskään ei halua lahjoja?

Tämä ollut itselleni myös yllättävän vaikea asia keski-iän ns. uudessa parisuhteessa. Kaikki on suhteessa ollut nämä alun vuodet vielä niin hyvin, erinomaisestikin, mutta mies ei osta minulle lahjoja, koska hän ei pidä lahjojen ostamisesta.

Lapsilleen, vanhemmilleen ja sisaruksilleen hän aina mukisematta ostaa ja vieläpä hyvät lahjat. Rahasta asia ei ole kiinni. Mutta niin on että minä, kuulemma elämänsä nainen, en saa mitään. En jouluna, en syntymäpäivänäni. (Voin kertoa että ensimmäinen joulu kanssaan oli shokki kun hän ei varoittanut ennakkoon...)

Tämän kanssa pitää vain elää, koska rakastan häntä ja hän minua - eikä liene reilua saati rakkautta vaatia toista muuttumaan.

Ongelman ydin on, että oli syynsä mikä tahansa, se loukkaa minua. Tunnen itseni (vain) tämän asian ja noiden juhlapäivien kohdalla sekä arvottomaksi että myös tyhmäksi ja pinnalliseksi (koska loukkaannun tämän materiaalisen asian vuoksi eikä minulta edes puutu mitään).

Edes vilpitön, vain toisen ymmärtämiseen pyrkivä keskustelu ei ole auttanut. Ei hän osaa sanoa muuta kuin että hän ei vain halua ostaa lahjoja koska ei.pidä siitä...

En tiedä saisiko se harmittaa että hän ei näy haluavan ilahduttaa minua tällä tavoin, vaikka tietää että asia olisi tärkeä, sillä muuten on kyllä niin minulle sopiva, rakastava, huomaavainen, avulias ja hellä miesystävä. Mutta kyllä se mielessä käy monesti.

Yritän tänä jouluna ajatella sitä kautta, että moni mies tämänkin joulun ryyppää... Ja olen nyt sitten edeltävistä vuosista oppineena ihan hyvähenkisesti sopinut jo aiemmin, että annetaan tämän joulun mennä ohi lahjatta, niin kummankaan ei tarvitse miettiä asiaa.

Olen yrittänyt sanoa, että rakas, ihan joku euron hyasintti riittäisi, ele olisi se tärkein, että ajattelit minuakin vaikkapa kun olit jmuutenkin ouluostoksilla, mutta siitä hän loukkaantui, koska kyllä hänellä rahaa on eikä hän mikään pihi ole...

En tiedä, tämä on varmaan niitä ongelmia, jonka vain me naiset teemme ja ymmärrämme.

Se ja sama. En ole kiinnostunut lahjonnasta.

Kertoisin rakastajalleni. Ehkä hän ostaisi.

Melko tylyä ja karua.

Kysyisin suoraan onko sitä mieltä että meidän liitto oli tässä. Antaisin aikaa joulun yli miettiä asiaa, mitään yhteistä joulua ei tietenkään olisi/tulisi. Jos tilanteessa olisi lapsia pinnistelisin pyhien yli koska lasten ei pidä tilanteessa kärsiä, mutta äijä saisi olla omillaan. 

Oletko joku lapsi? Osta kuule ihan itse romusi. Joka ikinen ämmänkuvatus on joka tapauksessa tyytymätön lahjoihinsa. Se on nähty. 

Ei minunkaan mies aikoinaan ostanut. Syy se, että aikuisille ei osteta lahjoja. No pienet lapsethan olisi siinä ihmetelleet, että onko äiti ollut tuhmana kun ei saa yhtään lahjaa. Laitoin sitten kaapista tavaraa itselleni muka lahjaksi. Ja miehellekin joku ruislippu lahjaksi, muut miehelle ostamani lahjat deletoin. Ärsyttävä sun mies. Onko teillä lapsia kotona jouluna? Vois riidellä jonain muuta iltana kuin jouluna. Sinuna ostaisin itselleni jotain tosi isoa ja ihanaa, ja miehelle tuossa tilanteessa ei mitään (tai ehkä kaappiin jemmaan varalta kuitenkin). 

Enkai minäkään ole ostanut vaimolle lahjaa, mitä me tarvitaan lahjaksi, ei mitään. Itelle on molemmat ostanut jonku lahjan että on lapsilla parempi mieli jos isä ja äitikin jotakin saa. On mulla karkkirasia jos sen tuolle paketois.