Lue keskustelun säännöt.
"Mies ei saa olla liian välittävä" - onko totta?
22.12.2019 |
Nanosekunnissa poistetussa ketjussa esitettiin teoria joka hullunkurisuudessaan vaikuttaa yllättävän järjelliseltä. Yritän referoida tässä:
Siis käytös joka demonstroi välittämistä, saa miehen tuntumaan vähemmän kyvykkäältä. Ja toisin päin. Eli käytös joka demonstroi kyvykkyyttä, saa miehen tuntumaan vähemmän välittävältä.
Esimerkiksi jos mies ilmoittaa että riidasta keskustellaan myöhemmin koska nyt hänellä on muuta tekemistä, osoittaa että miehellä on muutakin pääomaa kuin nainen eikä hän pelkää naisen menettämistä vaan uskaltaa jättää tunteista puhumisen tuonnemmaksi. Toisaalta mies vaikuttaa siltä ettei välitä.
Jos taas mies jää keskustelemaan tunteista naisen sitä halutessa, hän osoittaa että välittää. Mutta toisaalta mies käyttäytyy takertuvasti, ehkä peläten menettävänsä naisen jos lähtee puhumatta asioita selviksi, ja osoittaen ettei hänellä ole muuta pääomaa.
Vertauksena esitettiin "biologisessa kontekstissa" mies joka lähte metsästysretkelle ja tuo ehkä riistaa vs mies joka poimii kukkia ja sovittelee mutta ei kaada isoa saalista. Eli mies joka kykenee muttei kenties välitä vs mies joka välittää muttei kenties kykene.
Eli miehen elämä on - kirjoittajan mielestä - tasapainoilua näiden välillä.
Samaan kategoriaan ehkä kuuluu se jos mies on liian tasainen eikä "osaa riidellä", vaikka osaakin keskustella.
Mitä mieltä?
Kommentit (28)
Mä olen avioitunut kahdesti. Ensimmäisen kerran epäempaattisen ja toisen kerran empaattisen miehen kanssa. Sitä ensimmäistä jaksoin, ihme kyllä, kuusi vuotta. Tätä toista ajattelin jaksaa lopun ikää, nyt on takana 15 v yhteistä matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa että ketju poistettiin. Melkeinpä jokainen kirjoittaja sai 90% yläpeukkuja, jopa 121212 jonka teoriasta ap:n juttu taitaa olla peräisin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen avioitunut kahdesti. Ensimmäisen kerran epäempaattisen ja toisen kerran empaattisen miehen kanssa. Sitä ensimmäistä jaksoin, ihme kyllä, kuusi vuotta. Tätä toista ajattelin jaksaa lopun ikää, nyt on takana 15 v yhteistä matkaa.
Minua kiinnostaisi tietää mikä epäempaattisessa miehessä sytytti kun valitsit nuorempana hänet?
Vanhanaikaista ajattelua minusta.
Tai ihan sama minkälaisen kumppanin muut valitsee, minä valitsin taitavan ja välittävän keskustelijan, ja hyvin mennyt kohta 22 aviovuotta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveää bullshitiä. Se, että mieheni ja minä huomaamme molemmat heti jos toinen on alamaissa ja haluamme selvittää mikä on hätänä on yksi suhteemme arvokkaimmista asioista.
Miehekäs hän osaa olla niillä positiivisilla tavoilla, eli kertoo mielipiteensä rehellisesti mutta kohteliaasti, käy salilla sen verran että ei näytä riutuneelta mutta se ei myöskään hallitse elämää ja osaa sängyssä näyttää halunsa olematta kuitenkaan itsekeskeinen.
Missään tapauksessa hän ei loukkaa minua enkä minä häntä sillä, että torjuisimme toisen yritykset keskustella jostain asiasta. Emme myöskään näe toisiamme vihollisina/vastustajina jossain ihmeen pelissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulle vain kevyesti ilmoitetaan, että riidasta keskustellaan myöhemmin, kun itse ylhäisyydellä on muutakin tekemistä, niin suhde on kyllä hyvin pian ohi. Molemminpuolinen kunnioitus on hieno asia eikä nämä ihme pelit mitä jotkut pelaavat.
Mielenkiintoinen kysymys. Miehenä olen kyllä huomannut, että korskea ja muista juurikaan piittaamaton mies saa naiset haikailemaan, kun taas tarvitsevuutensa esille tuovan miehen naiset leimaavat helposti hyljettäväksi vässykäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärräthän ap että naisia on hirveästi erilaisia, kuten miehiäkin. Kaikki eivät halua samanlaista kumppania ei miehet eikä naiset.
Itse en kaivannut jänniä miehiä, jotka olivat kiertäneet koko kylän naiset läpi.
Oman puolisoni löysin jo 30 vuotta sitten, tapasimme yhteisessä opiskelupaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen avioitunut kahdesti. Ensimmäisen kerran epäempaattisen ja toisen kerran empaattisen miehen kanssa. Sitä ensimmäistä jaksoin, ihme kyllä, kuusi vuotta. Tätä toista ajattelin jaksaa lopun ikää, nyt on takana 15 v yhteistä matkaa.
Minua kiinnostaisi tietää mikä epäempaattisessa miehessä sytytti kun valitsit nuorempana hänet?
Ensimmäinen varsinainen poikaystävä. Olin saanut kotoa hirveän huonon parisuhteen mallin, en yksinkertaisesti tiennyt paremmasta (meillä oli siis myös eri arvomaailma, asia jota en nykytiedoilla edes yrittäisi sovitella).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys. Miehenä olen kyllä huomannut, että korskea ja muista juurikaan piittaamaton mies saa naiset haikailemaan, kun taas tarvitsevuutensa esille tuovan miehen naiset leimaavat helposti hyljettäväksi vässykäksi.
Tarvitsevuutta? Vaimosta äiti tyyppinen mies? Tuohon välimaatoon mahtuu sitten ihan normaalit itsenäiset miehet.
Po. hyljeksittäväksi ei hyljettäväksi (ks.ed.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena ei tiedä, mitä kaikkia vaikeuksia elämä tuo tullessaan eikä osaa ehkä arvostaa niin paljon sitä, että mies on kiltti. Ei tajua, että miehet voivat pettää/hakata yms. Nuorena myös mennään monessq asiassa enemmän ns lauman mukana, eikä ajatella selkeästi omilla aivoilla. Siinä 30 kieppeillä suurin osa naisista lienee jo tajunnut, että minkälainen mies on oikeasti arvokas. Eli huolehtiva, empaattinen ja kiltti. Mutta nuo ominaisuudet eivät ole minusta mitenkään ristiriidassa seksuaalisen haluttavuuden kanssa.ainakin oma mieheni on sekä etä.
Ei mies voi olla liian välittävä.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää bullshitiä. Se, että mieheni ja minä huomaamme molemmat heti jos toinen on alamaissa ja haluamme selvittää mikä on hätänä on yksi suhteemme arvokkaimmista asioista.
Miehekäs hän osaa olla niillä positiivisilla tavoilla, eli kertoo mielipiteensä rehellisesti mutta kohteliaasti, käy salilla sen verran että ei näytä riutuneelta mutta se ei myöskään hallitse elämää ja osaa sängyssä näyttää halunsa olematta kuitenkaan itsekeskeinen.
Missään tapauksessa hän ei loukkaa minua enkä minä häntä sillä, että torjuisimme toisen yritykset keskustella jostain asiasta. Emme myöskään näe toisiamme vihollisina/vastustajina jossain ihmeen pelissä.
Mutta hetkinen.
Sanot ap:n teorian olevan bullshittiä, mutta minusta tuo kirjoittamasi on juuri sitä mitä ap ajoi takaa?
Eli haluat miehen käyvän salilla, mutta ei liiaksi. Sängyssä haluat miehen olevan halukas "ottaja" mutta ei liian itsekeskeisellä tavalla. Tuossahan toteutuu mainittu tasapainottelu.
Kyse on vain siitä että totta kai jokainen yksilö kaipaa erilaista balanssia. Vastauksissa on nyt liiaksi keskitytty ääriesimerkkiin miehestä joka ei vaivaudu keskustelemaan ollenkaan vaan lähtee esim. kaljalle.
Minä ainakin saan naisia kun olen kohtelias, mutta välinpitämätön. Jos taas yritän auttaa naista ja tehdä niin kuin he pyytävät, en saa naista, saan kaverin joka käyttää hyväksi. Taiteilua on ainakin minun elämäni.
Kauheaa jos mies määräilisi. Ja kamalaa myös, jos nainen määräilisi.
Minusta hyvän suhteen yksi merkki on se, että ollaan tasaveroisia eikä kumpikaan määräile toista. Jos haluaa jutella ja selvittää riidan myöhemmin jostain syystä sanotaan: voitaisko /sopisiko sulle puhua tästä myöhemmin, vaikka illalla?
En ole koskaan ymmärtänyt mitään roolipeliä. Että miehen pitäisi jotenkin korskua miehisyyttään äkeydellä ym. Joskus tällaisia näyttelijöitä tavannut ja samantie mielenkiinto lakkaa, kierrän epävarmat esittäjät kaukaa.
Hyvä mies on mm. sellainen, joka on yhteydessä sekä maskuliiniseen että feminiiniseen puoleen itsessään. Uskaltaa olla mitä on, eikä pelaile.
Kiistatta totta.
Erityisesti nuorena. Nuoret naiset selkeämmin hakevat "voittajaominaisuuksia", myöhemmin välittämisen painoarvo kasvaa lasten takia.
Liian kiltti/tasainen mies on epämiehekäs.