Mies, joka sanoo, ettei tiedä, mitä rakkaus on?

Ei tuo, josta kysyin, ole puolisoni tms. Hänellä ei ole mitään motiivia valehdella minulle menneisyydestään. Ihmettelen vain, voiko olla olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan rakastu tai rakasta.

Minusta on hyvin outoa, jos näin on.

Hyvin kummallista myös, että asiaa tarvitsee niin kovin miettiä - ettei tiedä mitä se on, niin ei voi koskaan kellekään myöskään niin sanoa.

Olen sanonut hänelle, että rakkaus on syvää kiintymystä ja kysynyt, haluaako hän viettää paljon aikaa jonkun ihmisen kanssa, kaipaa kun ei näe, ym.

On kuulemma joskus sanonut, että "rakastaa omalla tavallaan" ja nainen on sitten suuttunut. Ihme....

Ehken osaa selittää tyhjentävästi, mitä rakkaus on, mutta tiedän tuntevani sitä.

Mietin, voiko kyseessä olla, ettei tunnista tunnetta, vai ettei keski-ikään mennessä ole tosiaan koskaan rakastunut eikä rakastanut ketään.

Entä voiko miehissä olla sellaisia, jotka vain tyytyvät ja ovat suhteessa ajatellen, ettei muuta edes ole olemassa??

Ap

No jos ei ole koskaan tavannut sellaista henkilöä, joka olisi herättänyt rakkauden tunteita, niin eihän sitä silloin ole rakastunut. Enemmänkin kupla- kuin tunnekysymys.

Olen nainen ja rakastuin ekan kerran 31-vuotiaana, koska vasta tuolloin kohtasin ihmisen, joka herätti tarvittavaa kiinnostusta. Kärsin noihin päiviin asti ihan hirveästä identiteettikriisistä, mietin olinko tunnevammainen vai narsisti, kun kukaan ei liikauttanut mitään missään. Vasta kun tuo yksi vei jalat alta, tajusin, että olin vain liikkunut itselleni ihan vääränlaisten ihmisten parissa siihen asti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset nyt vaan on niin erilaisia ja minä en ymmärrä miksi aikuiselle ihmiselle on yhä yllätys että kaikki eivät ole kuin minä itse. Oma mies oli 25v kun aloimme seurustella ja hän itsekin ihan hämmästyi kun sanoi rakastavansa minua. Kun sanoi sen vahingossa niin tajusi että se on totta. Olemme molemmat enemmän järki-ihmisiä emmekä ole kovin romanttisia. Ei tarvitse hokea että rakastan sinua sillä niin se on kunnes toinen ilmoittaa että ei rakasta enää. Olemme olleet nyt yhdessä melkein 30 vuotta ja ne sanat ei merkkaa mitään vaan teot.

Uskoni naisiin palasi jälleen, kunnes taas se katoaa. En tiedä mikä minussa on vikana kun en ainuttakaan tuollaista naista ole löytänyt. Aina pitää toitottaa että rakastaa ja on sitä ja on tätä. Ihan normaali, toisen huomioonottaminen ei koskaan riitä. Plääh. En taida enää edes etsiä.

Tätäkin palstaa monesti lukiessa tulee mieleen että moni ei tiedä mitä se todellinen rakkaus on. Olen elämässäni rakastanut vain kahta ihmistä, pyyteettömästi. Kummankin osalla olisin ollut vaikka kuolemaan toisen puolesta. Luultavasti suuriosa vanhemmista ovat kokeneet tuon, mutta ei ole itsestään selvyys edes että pitkissä parisuhteissa päästään sellaiseen rakkauteen kumppaneiden välillä.

Mietin onko tunne-elämässä vammoja, vai eikö vain ole tavannut naista, joka ne tunteet herättää? Ap

Olen kuullut tuon saman. En sitä sen kummemmin jäänyt pohtimaan. Ajattelin, että jatkan suhteessa koska siinä on hyvä olla ja arvostan miestä. Meni noin vuosi, kun mies sanoi "mua vähän pelottaa sanoa tää iso sana, mutta rakastan sua". Mulle rakkaus on vapautta, vapautta olla se joka on ja rakentaa kumppanuussuhde, jossa toinen hybäksyy toisen ilman ehtoja. Rakkautta voi olla erilaista, se mitä se on toiselle, ei välttämättä ole toiselle.

On myös hybä erottaa rakkaus joka perustuu vapauteen ja "rakkaus" joka perustuu riippuvuuteen.

Olipa ihana tuo kommentoija nro 26:n tarina! Ap

Laita Frozen pyörimään. Jos ei tajua, heivaa se!

Tyhmä mies. Loota menisi kiinni niin että napsahtaisi nenän edessä. Oppisi tietämään.