Miltä tuntuu olla karismaattinen?

Ja miten suhtaudutte luonnostaan epäkarismaattisiin, johdettaviin ihmisiin?

Mukavalta

mies51v

Mä olen joskus miettinyt, olenko mä karismaattinen. Mikään johtajatyyppi en ole, mutta tutustun tosi helposti uusiin ihmisiin, vaikka välillä voisin jättää väliinkin. Mutta en osaa lainkaan arvioida, millaisena muut mut näkevät. Joskus nuorempana kuulin ihmisiltä myös sitä, että oon pelottava. Yksi mun ystävä taas sanoi joskus, että kaikki rakastaa mua (en ihan koe samoin).

Joo, ei ole minussakaan enkä osaa kuvitella millaista se olisi. Huomaan, että vähän vierastan karismaa, kun pelkään sen liittyvän narsismiin, vaikka eihän se kaikilla haitalliseen sellaiseen liity. Tosin tuo pauloihin saaminen alkaa jo kuulostaa vähän pelottavalta. 

Kivalta,hyvin saa bongattua pauloja messiin.

Missä menee positiivisen karisman versus patologisen narsismin ad psykopatian raja? Onko siinä jatkumo normaalista sairaaseen?

Kun ei välitä mistään on helppo olla karismaattinen. On ominaisuus jonka saan pois päältä tai käyttööni, miten vain haluan.

Mä aina hämmästyn sitä välillä. En siis pidä itseäni kovinkaan karismaattisena tyyppinä, mutta tämän arvion itsestäni kuulen aika ajoin. Itse näen ennemmin sen sillä tavoin, että oma innostukseni jatkuvasta parantamisesta tarttuu.

Toisaalta se on kiva juttu, kun sen avulla pystyn viemään monenlaisia kehityshankkeita eteenpäin ja ihmiset uskaltautuu sen myötä muutoksen tai uudistumisen tielle. Se on ohan uskomaton fiilis!

Toisaalta se on rasite. Ei aina jaksaisi olla kunnollinen ja esimerkkinä. Lisäksi muutoksessa moni seuraa nimenomaan valintojani ensin ja tekee vasta sitten omat päätöksensä. Esim juuri nyt olemme duuneissa sellaisen muutostilanteen edessä, että olen sitoutunut viemään sen läpi, mutta en ole varma haluanko tämän jälkeen työskentelevän siinä missä minun oletetaan duunaavan. Sen vuoksi yksi huippurekry saattaa jäädä onnistumatta ja pari ihmistä vaihtaa duunipaikkaa. Koen vastuuta omista alaisistani (n 60 henkilöä) ja haluan myös varmistaa, että luottoyhteistyökumppaneilla menee hyvin. Välillä se on aika ... väsyttävää olla vastuussa.

Selviytyjien voittaja täydellinen esimerkki tällaisesta ihmisestä

Vittumaista. Oot koko kylän julkinen syntipukki ihan kaikkeen, vaikka pelkkä pulssi jo tekee sen.

Ihmiset mieluusti targetoi paremman tekemisen puutteessa.

Ja järjen ja omantunnon.

Minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Mä aina hämmästyn sitä välillä. En siis pidä itseäni kovinkaan karismaattisena tyyppinä, mutta tämän arvion itsestäni kuulen aika ajoin. Itse näen ennemmin sen sillä tavoin, että oma innostukseni jatkuvasta parantamisesta tarttuu.

Toisaalta se on kiva juttu, kun sen avulla pystyn viemään monenlaisia kehityshankkeita eteenpäin ja ihmiset uskaltautuu sen myötä muutoksen tai uudistumisen tielle. Se on ohan uskomaton fiilis!

Toisaalta se on rasite. Ei aina jaksaisi olla kunnollinen ja esimerkkinä. Lisäksi muutoksessa moni seuraa nimenomaan valintojani ensin ja tekee vasta sitten omat päätöksensä. Esim juuri nyt olemme duuneissa sellaisen muutostilanteen edessä, että olen sitoutunut viemään sen läpi, mutta en ole varma haluanko tämän jälkeen työskentelevän siinä missä minun oletetaan duunaavan. Sen vuoksi yksi huippurekry saattaa jäädä onnistumatta ja pari ihmistä vaihtaa duunipaikkaa. Koen vastuuta omista alaisistani (n 60 henkilöä) ja haluan myös varmistaa, että luottoyhteistyökumppaneilla menee hyvin. Välillä se on aika ... väsyttävää olla vastuussa.

Ymmärrän asian molemmat puolet, silti herää vähän kateus. Minullakin olisi hyviä ideoita ja intoa, mutten ole koskaan saanut vedettyä muita mukaan niihin, minusta vain puuttuu se ominaisuus.

Ei johtajuus ja karisma mitenkään erityisen selkeästi liity yhteen.

en tiedä, kuulemma minä olen, on sanottu. en yhtään tiedä mitä osaa siitä tarkottaa. mul on ollu kyl stalkkereita yms, en tiedä onko siks ollut?? niistä tulee ainaki epämiellyttävä ja omituinen fiilis.

Karisman linkittäminen pelkästään työelämään ja ihmisten johtamiseen on vain puoli totuutta.

Itse olen kai jotenkin karismaattinen mutta se ilmenee lähinnä vapaa-ajalla. Ajaudun nimittäin sosiaalisissa tilanteissa helposti huomion keskipisteeksi ja jonkinlaiseksi tilanteiden veturiksi vaikka oikeastaan inhoan sitä. Omassa tapauksessani oletettu karismani johtuu mielestäni siitä, että suhtaudun moniin asioihin intohimoisesti ja tunteeni näkyvät ja kuuluvat kauas, halusin tai en. Se vetää monia ihmisiä puoleensa.

Herkkänä tyyppinä säännöllinen valokeilassa olo on hirveän raskasta ja vaikka tämä karismaattisuus tuo minulle paljon hyvää, kuten merkityksellisiä kohtaamisia, toivoisin että en niin herkästi päätyisi valokeilaan. Se kuluttaa.

Mitä tulee työelämään, niin tästä ominaisuudesta olisi takuuvarmasti hyötyä jos mulla olisi yhtään ambitiota ja häikäilemättömyyttä käyttää sitä hyväkseni.

Vierailija kirjoitti:

Karisman linkittäminen pelkästään työelämään ja ihmisten johtamiseen on vain puoli totuutta.

Itse olen kai jotenkin karismaattinen mutta se ilmenee lähinnä vapaa-ajalla. Ajaudun nimittäin sosiaalisissa tilanteissa helposti huomion keskipisteeksi ja jonkinlaiseksi tilanteiden veturiksi vaikka oikeastaan inhoan sitä. Omassa tapauksessani oletettu karismani johtuu mielestäni siitä, että suhtaudun moniin asioihin intohimoisesti ja tunteeni näkyvät ja kuuluvat kauas, halusin tai en. Se vetää monia ihmisiä puoleensa.

Herkkänä tyyppinä säännöllinen valokeilassa olo on hirveän raskasta ja vaikka tämä karismaattisuus tuo minulle paljon hyvää, kuten merkityksellisiä kohtaamisia, toivoisin että en niin herkästi päätyisi valokeilaan. Se kuluttaa.

Mitä tulee työelämään, niin tästä ominaisuudesta olisi takuuvarmasti hyötyä jos mulla olisi yhtään ambitiota ja häikäilemättömyyttä käyttää sitä hyväkseni.

Kiitos jakamisesta! En tarkoittanutkaan johtajuutta vain työelämään liittyen. Itse olen esim. ollut pari kertaa tilanteessa, jossa vapaa-ajan porukasta lähtee kokonaan joku valovoimainen tyyppi ja jotenkin koko ryhmän magia katoaa siinä samalla. Jäljelle jäävistä kukaan ei ole luontojaan tuollainen "veturi" eikä tiedetä enää miten päin oltaisiin. Jännää jos siihen veturin rooliin voi päätyä myös vastoin tahtoaan. Luulisi että jotkut kuitenkin viihtyvät siinä osassa.

Saisin kenet vain sänkyyn kanssani. Mutta siihen se sitten jäisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei johtajuus ja karisma mitenkään erityisen selkeästi liity yhteen.

Johtajuuteen ei aina liity karisma, mutta eikö karismasta aika usein seuraa johtajuutta? Siis siinä mielessä, että ihmiset lähtevät mukaan karismaattisen ihmisen juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karisman linkittäminen pelkästään työelämään ja ihmisten johtamiseen on vain puoli totuutta.

Itse olen kai jotenkin karismaattinen mutta se ilmenee lähinnä vapaa-ajalla. Ajaudun nimittäin sosiaalisissa tilanteissa helposti huomion keskipisteeksi ja jonkinlaiseksi tilanteiden veturiksi vaikka oikeastaan inhoan sitä. Omassa tapauksessani oletettu karismani johtuu mielestäni siitä, että suhtaudun moniin asioihin intohimoisesti ja tunteeni näkyvät ja kuuluvat kauas, halusin tai en. Se vetää monia ihmisiä puoleensa.

Herkkänä tyyppinä säännöllinen valokeilassa olo on hirveän raskasta ja vaikka tämä karismaattisuus tuo minulle paljon hyvää, kuten merkityksellisiä kohtaamisia, toivoisin että en niin herkästi päätyisi valokeilaan. Se kuluttaa.

Mitä tulee työelämään, niin tästä ominaisuudesta olisi takuuvarmasti hyötyä jos mulla olisi yhtään ambitiota ja häikäilemättömyyttä käyttää sitä hyväkseni.

Kiitos jakamisesta! En tarkoittanutkaan johtajuutta vain työelämään liittyen. Itse olen esim. ollut pari kertaa tilanteessa, jossa vapaa-ajan porukasta lähtee kokonaan joku valovoimainen tyyppi ja jotenkin koko ryhmän magia katoaa siinä samalla. Jäljelle jäävistä kukaan ei ole luontojaan tuollainen "veturi" eikä tiedetä enää miten päin oltaisiin. Jännää jos siihen veturin rooliin voi päätyä myös vastoin tahtoaan. Luulisi että jotkut kuitenkin viihtyvät siinä osassa.

Tämä voisi liittyä luontaiseen auktoriteettiin. Sehän joskus liitetään karismaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karisman linkittäminen pelkästään työelämään ja ihmisten johtamiseen on vain puoli totuutta.

Itse olen kai jotenkin karismaattinen mutta se ilmenee lähinnä vapaa-ajalla. Ajaudun nimittäin sosiaalisissa tilanteissa helposti huomion keskipisteeksi ja jonkinlaiseksi tilanteiden veturiksi vaikka oikeastaan inhoan sitä. Omassa tapauksessani oletettu karismani johtuu mielestäni siitä, että suhtaudun moniin asioihin intohimoisesti ja tunteeni näkyvät ja kuuluvat kauas, halusin tai en. Se vetää monia ihmisiä puoleensa.

Herkkänä tyyppinä säännöllinen valokeilassa olo on hirveän raskasta ja vaikka tämä karismaattisuus tuo minulle paljon hyvää, kuten merkityksellisiä kohtaamisia, toivoisin että en niin herkästi päätyisi valokeilaan. Se kuluttaa.

Mitä tulee työelämään, niin tästä ominaisuudesta olisi takuuvarmasti hyötyä jos mulla olisi yhtään ambitiota ja häikäilemättömyyttä käyttää sitä hyväkseni.

Kiitos jakamisesta! En tarkoittanutkaan johtajuutta vain työelämään liittyen. Itse olen esim. ollut pari kertaa tilanteessa, jossa vapaa-ajan porukasta lähtee kokonaan joku valovoimainen tyyppi ja jotenkin koko ryhmän magia katoaa siinä samalla. Jäljelle jäävistä kukaan ei ole luontojaan tuollainen "veturi" eikä tiedetä enää miten päin oltaisiin. Jännää jos siihen veturin rooliin voi päätyä myös vastoin tahtoaan. Luulisi että jotkut kuitenkin viihtyvät siinä osassa.

Tämä voisi liittyä luontaiseen auktoriteettiin. Sehän joskus liitetään karismaan.

Mitä eroa niillä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei johtajuus ja karisma mitenkään erityisen selkeästi liity yhteen.

Johtajuuteen ei aina liity karisma, mutta eikö karismasta aika usein seuraa johtajuutta? Siis siinä mielessä, että ihmiset lähtevät mukaan karismaattisen ihmisen juttuihin.

Joo, ja sitä voi myös käyttää väärin tai typeriin asioihin. Karismaattinen ei ole aina oikeassa tai mikään älykkö. (olen itse taas sellainen seinäruusu, joka lähtee muiden kelkkaan)