Miksi en löydä mistään elämänkumppania?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap et halua kaverimiestä, niin miksi sitten käyttäydyt kaverillisesti miesten kanssa? Mitäs jos korostaisit naisellisia piirteitäsi, laittaisit niitä tissipaitoja ja siroja kenkiä, hymyilisit silmiä myöten, opettelisit muutaman miehiä miellyttävän seksitempun sen varalle, että saat laitettua haluamasi miehen kahleisiin.

Oma kokemukseni on, parisuhteesta haetaan vaihtokauppaa. Omassa korissa miehillä on yksinäisyyden poistaminen, sen takia mies on valmis panostamaan naiseen rahaa, aikaa ja osaamistaan. Mutta mies haluaa vastapalveluksena naiselta aina seksiä, ja tämän lisäksi myös muita naisellisia ominaisuuksia, joiden toive riippuu miehestä. Joku haluaa nätin ja näppärän, toinen pehmeän ja kotona viihtyvän, kolmas stressiä lievittävän ja tukea antavan.

Mitä oikein tarkoitat:

Miehellä tavoite yksinäisyyden poistaminen ja vastapalveluksena mies haluaa seksiä? Niin, mietipä kaksi kertaa, miksi emme naisina ryhdy tissipaitoja esille vetämään. Mitäs nainen tuossa mallissa saa?

Nainen saa fiksun ja reilun elämänkumppanin, miehisen miehen. Kaupan päälle hyvää seksiä. Sitä kutsutaan parisuhteeksi.

Tässä haettiin enemmän ehkä rakkautta, kuin tuollaista pinnallista parisuhdetta. Monille parisuhteeseen sisältyy nimittäin rakkaus, inhottavaa, että osalle siihen riittää pelkkä yhdessä olo, omien tarpeiden täyttäminen ja toisen, mutta ei tunnesidettä.

Ei pidä paikkaansa. Miehiä ei isketä seksillä tai ulkonäöllä. Ei todellakaan.

Idiootit isketään ja iskee seksillä ja niin muodostuu paskoja epäterveitä, pinnallisia suhteita, eikä sitä aitoa yhteyttä ja rakkautta.

Itselleni tapa jolla nykynaiset pääosin pukeutuu ja käyttäytyy on massiivinen turnoff, eikä herätä pätkääkään luottamusta.

Suurin osa miehistä haluaa oikeasti asiallisesti pukeutuvan ja käyttäytyvän, lojaalin ja arvokkaan naisen.

Varsinkin ne jotka etsivät elämänkumppania, eikä vaan seksisuhdetta yms.

Toki kaikki varmasti omaan silmään seksikkään ja kauniin haluaa, mutta ei sellaista joka paistattelee sillä kaikille ja kaikkialla.

Kuka voi oikeasti luottaa huomionkipeään kehuja ja katseita janoavaan henkilöön sukupuolesta riippumatta?

Mitä pinnallisemman ja kevytkenkäisemmän fiiliksen saan naisesta, sitä vähemmän kiinnostun.

Luonne ja arvot, persoona, menee aina ulkonäön edelle, mutta toki suhteen pitää toimia yhtälailla makkarissa kuin sen ulkopuolellakin.

Petileikitkään harvoin kauhean intensiivisiä on ilman sitä munaa syvemmälle menevää yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap et halua kaverimiestä, niin miksi sitten käyttäydyt kaverillisesti miesten kanssa? Mitäs jos korostaisit naisellisia piirteitäsi, laittaisit niitä tissipaitoja ja siroja kenkiä, hymyilisit silmiä myöten, opettelisit muutaman miehiä miellyttävän seksitempun sen varalle, että saat laitettua haluamasi miehen kahleisiin.

Oma kokemukseni on, parisuhteesta haetaan vaihtokauppaa. Omassa korissa miehillä on yksinäisyyden poistaminen, sen takia mies on valmis panostamaan naiseen rahaa, aikaa ja osaamistaan. Mutta mies haluaa vastapalveluksena naiselta aina seksiä, ja tämän lisäksi myös muita naisellisia ominaisuuksia, joiden toive riippuu miehestä. Joku haluaa nätin ja näppärän, toinen pehmeän ja kotona viihtyvän, kolmas stressiä lievittävän ja tukea antavan.

Mitä oikein tarkoitat:

Miehellä tavoite yksinäisyyden poistaminen ja vastapalveluksena mies haluaa seksiä? Niin, mietipä kaksi kertaa, miksi emme naisina ryhdy tissipaitoja esille vetämään. Mitäs nainen tuossa mallissa saa?

Nainen saa fiksun ja reilun elämänkumppanin, miehisen miehen. Kaupan päälle hyvää seksiä. Sitä kutsutaan parisuhteeksi.

Tässä haettiin enemmän ehkä rakkautta, kuin tuollaista pinnallista parisuhdetta. Monille parisuhteeseen sisältyy nimittäin rakkaus, inhottavaa, että osalle siihen riittää pelkkä yhdessä olo, omien tarpeiden täyttäminen ja toisen, mutta ei tunnesidettä.

Mitä inhottavaa siinä on?

Jos tuo käy molemmille, niin mitä sitten?

Eivät kaikki ole niin kuin sinä. Se vasta olisi inhottavaa.

Laske tasoa

Muuta neuvoa ei ole, eikä tule.

Miten ap olisi jos kuitenkin tarkastelisit itseäsi ja toimintatapojasi kriittisesti. Kuvauksen perusteella ottaisin sinut heti, ainakin haluisin tutustua paremmin. Olen ihan omasta tahdostani sinkku, mutta olen avoin suhteelle jos sellainen tulee eteen. Kaikki lähtee itsestä, ei muista. Osaatko olla onnellinen yksin, osaatko suhtautua yksineloon intohimoisesti ja tehdä siitä mielekästä. Minä ainakin kavahdan ihmisiä jotka luulevat minun tekevän heistä onnellisia, en osaa.

Minä olen 38-vuotias, ollut yksin jo 8 vuotta. Toki kahdeksaan vuoteen mahtuu muutamia tapailusuhteita, muttei mitään vakavampaa. Olen kokeillut tinderit ja suomi24:n. Nykyään en pääse edes treffeille, juttelu tyrehtyy nopsaan, tai mies poistuu palvelusta. Minulla on kivat, informatiiviset kuvat, en polta, ryyppää tai etsi seksiseuraa baarista. En harrasta irtosuhteita, mutten selibaatissakaan elä,on minulla kokoajan ollut ns. vakipano. Mutta en tietenkään sitä kenellekään mainosta. Olen iloinen,helposti lähestyttävä ja miehet, jotka minut tuntevat, tuntuvat minusta pitävän, ja ihmettelevän, miksi olen sinkku. Olen työssä miehisellä alalla,ja työskentelen siis pääosin miesten kanssa. Töistä en ole kuitenkaan ketään löytänyt. Kaipaan lapsi- ja eläinrakasta miestä, joka viihtyisi luonnossa ja mökillä. En jaksa ylenpalttista alkoholin käyttöä. Minulla on aikaa vievä harrastus ja vuorotyö, mikä pitää miehen ymmärtää. Miehelläkin pitäisi olla ns. Oma elämä, en jaksa sohvalla makaajia.

Ehkä ongelmani on, etten käy missään, jossa voisin kaipaamanilaiseen mieheen törmätä. Haluan suhteelta ystävyyttä, kumppanuutta ja kipinää. En itse ihastu helposti mutta osaan kyllä pian sanoa, onko mies ns, tyypikseni vaiko ei, onko kipinää vai ei jne.

Totta on se, että itseensä tyytyväinen ja hyvän itseluottamuksen omaava henkilö vetää toisia puoleensa. Eli ehdotan, että pidät taukoa kumppanin metsästyksessä ja alat kehittää näitä piirteitä.

Omasta sinkkuajastani muistan sen ,kuinka miehiä tuli kerralla useita. Kun olet iloinen ja tyytyväinen itseesi, etkä etsi kumppania hampaat irvessä, näitä tarjokkaita löytyy kuin itsestään. Epätoivoinen ei kiinnosta ketään. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 38-vuotias, ollut yksin jo 8 vuotta. Toki kahdeksaan vuoteen mahtuu muutamia tapailusuhteita, muttei mitään vakavampaa. Olen kokeillut tinderit ja suomi24:n. Nykyään en pääse edes treffeille, juttelu tyrehtyy nopsaan, tai mies poistuu palvelusta. Minulla on kivat, informatiiviset kuvat, en polta, ryyppää tai etsi seksiseuraa baarista. En harrasta irtosuhteita, mutten selibaatissakaan elä,on minulla kokoajan ollut ns. vakipano. Mutta en tietenkään sitä kenellekään mainosta. Olen iloinen,helposti lähestyttävä ja miehet, jotka minut tuntevat, tuntuvat minusta pitävän, ja ihmettelevän, miksi olen sinkku. Olen työssä miehisellä alalla,ja työskentelen siis pääosin miesten kanssa. Töistä en ole kuitenkaan ketään löytänyt. Kaipaan lapsi- ja eläinrakasta miestä, joka viihtyisi luonnossa ja mökillä. En jaksa ylenpalttista alkoholin käyttöä. Minulla on aikaa vievä harrastus ja vuorotyö, mikä pitää miehen ymmärtää. Miehelläkin pitäisi olla ns. Oma elämä, en jaksa sohvalla makaajia.

Ehkä ongelmani on, etten käy missään, jossa voisin kaipaamanilaiseen mieheen törmätä. Haluan suhteelta ystävyyttä, kumppanuutta ja kipinää. En itse ihastu helposti mutta osaan kyllä pian sanoa, onko mies ns, tyypikseni vaiko ei, onko kipinää vai ei jne.

Muuten olisit minulle hyvä, mutta mitä väliä sillä on mitä mies tekee sillä omalla ajallaan? Miksei saisi sohvaperunoida? Teethän sinäkin omalla ajalla omia juttujasi. Miehen oma elämä ei siis saa olla hänen oma, vaan sinä päätät senkin. Eikö olennaisempaa ole se mistä olette molemmat kiinnostuneita ja teette yhdessä? Vaikken sohvis olekaan, niin tuohon minulla tyssäsi kiinnostus.

Tosin minullakin on aikaa vievä työ, elämä ja harrastukset, joten yhteistä aikaa voisi olla hankala järjestää.

Lopuksi vielä tuo pakollinen kipinä. Siihenhän se viimeistään tyssäisi. Ikävää, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin "nuori" niin naisia kyllä riitti kun vain oli fiksu ja asiallinen. Huomasin, että naiset pitivät älykkäästä miehestä vaikka olinkin aika kynäniska ruipelo. Eri asia sitten oli löytää sellainen luotettava nainen, josta kiinnostui tarpeeksi.

Olen monta kertaa myös chatissa esittänyt naista ja täytyy sanoa, että kilpakumppanini ovat kyllä aika säälittäviä pääosin. Keskustelut aloitetaan sanomalla "moi" ja sitten ei mitään. Toinen on sitten se, että halutaan esitellä kikkeliä tms. Ei helvetti. Ei mikään ihme, ettei miehet löydä naista kun suurin osa on 6-vuotiaan tasolla ja alle.

Onko miesten taso tänäkin päivänä vielä noin huono? Täällä jotkut ovat väittäneet, että se olisi noussut viimeisen parin vuoden sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 38-vuotias, ollut yksin jo 8 vuotta. Toki kahdeksaan vuoteen mahtuu muutamia tapailusuhteita, muttei mitään vakavampaa. Olen kokeillut tinderit ja suomi24:n. Nykyään en pääse edes treffeille, juttelu tyrehtyy nopsaan, tai mies poistuu palvelusta. Minulla on kivat, informatiiviset kuvat, en polta, ryyppää tai etsi seksiseuraa baarista. En harrasta irtosuhteita, mutten selibaatissakaan elä,on minulla kokoajan ollut ns. vakipano. Mutta en tietenkään sitä kenellekään mainosta. Olen iloinen,helposti lähestyttävä ja miehet, jotka minut tuntevat, tuntuvat minusta pitävän, ja ihmettelevän, miksi olen sinkku. Olen työssä miehisellä alalla,ja työskentelen siis pääosin miesten kanssa. Töistä en ole kuitenkaan ketään löytänyt. Kaipaan lapsi- ja eläinrakasta miestä, joka viihtyisi luonnossa ja mökillä. En jaksa ylenpalttista alkoholin käyttöä. Minulla on aikaa vievä harrastus ja vuorotyö, mikä pitää miehen ymmärtää. Miehelläkin pitäisi olla ns. Oma elämä, en jaksa sohvalla makaajia.

Ehkä ongelmani on, etten käy missään, jossa voisin kaipaamanilaiseen mieheen törmätä. Haluan suhteelta ystävyyttä, kumppanuutta ja kipinää. En itse ihastu helposti mutta osaan kyllä pian sanoa, onko mies ns, tyypikseni vaiko ei, onko kipinää vai ei jne.

Muuten olisit minulle hyvä, mutta mitä väliä sillä on mitä mies tekee sillä omalla ajallaan? Miksei saisi sohvaperunoida? Teethän sinäkin omalla ajalla omia juttujasi. Miehen oma elämä ei siis saa olla hänen oma, vaan sinä päätät senkin. Eikö olennaisempaa ole se mistä olette molemmat kiinnostuneita ja teette yhdessä? Vaikken sohvis olekaan, niin tuohon minulla tyssäsi kiinnostus.

Tosin minullakin on aikaa vievä työ, elämä ja harrastukset, joten yhteistä aikaa voisi olla hankala järjestää.

Lopuksi vielä tuo pakollinen kipinä. Siihenhän se viimeistään tyssäisi. Ikävää, mutta totta.

Ei minua kiinnosta, mitä mies tekee omalla ajallaan, mutta kokemukseni on, että se ns. Sohvalla makaama sain kitisee ja odottaa, että tulen hänen seurakseen makaamaan. Ennemmin teen sen miehen kanssa jotain yhdessä, kuten itsekkin sanoit. En minä halua olla kenenkään ihmisen elämäntarkoitus tai sisältö,eikä kenenkään tarvitse olla sitä minulle, kaipaanihmkstä, jonka kanssa voi yhdessä olla onnellinen, ja elää yhdessä, rinnakkain. Takertuvat ovat raskasta seuraa, en kaipaa sellaista. Kyllä minä järjestän aikaa ihmiselle, jonka kanssa haluan olla, ja odotan toisenkin tekevä niin.

En tiedä, mikä vastauksissani sai sinut noin passiivis-agressiivinen raivonvaltaan. Kannattaa varmaan etsiä ihmistä, joka ei saa sinua vihaiseksi, pahalle mielelle, Tai tuntemaan itseäsi epäselviksi tai hylätyksi. Niin minäkin etsin ihmistä, jonka kanssa minulla on hyvä olla. Siinä ei ole ulkonäöllä tms. Merkitystä, ainoastaan kemialla. Ihan samallalailla,kuin jonkun ihmisen kanssa vaikkapa ystävystyy. Sitä minä parisuhteelta odotan. Ystävystynkin kyllä hitaasti.

Nro 50 pahoittelee kirjoitusvirheitään.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulisin, että tilanne, jossa ihmisellä ei ole toivomaansa parisuhdetta (vuosiin) johtuu jostain haavasta sielussa tai sisällämme. Itse ainakin tunnistan, että olen tosi arka, minua ahdistaa se, että miehiä saattaa kiinnostaa seksi enemmän kuin persoonani, olen muutenkin narsistisen vanhemman haavoittama ja se tarkoittaa, että käyttäydyn itsekin joskus epämiellyttävästi vaikka en tarkoita pahaa. Niin etsipä siinä sitten nyt kumppania. Eikä noille haavoille voi yhtään mitään, terapioista ei ainakaan ole ollut niihin apua. (Olen mennyt terapiaan tosin muista syistä kuin kumppanin puute!)

Tavallaan uskon, että jossain on joku, joka olisi se oikea minulle, joka kykenisi minua puutteistani huolimatta rakastamaan ja joka rakastuisi persoonaani, ei siihen, ettei enää tarvitse tumputtaa, mutta arkijärjen valossa taas en järjellä usko, että minuun rakastuisi yhtään kukaan.

En etsi ketään, tiedän, ettei se etsimällä löydy. Olen sen sijaan ajatellut tehdä elämästäni enemmän itseni näköistä ja viettää enemmän aikaa asioiden, joista olen todellisesti kiinnostunut, parissa ja odottelen, että josko tämä toiveitteni ihmemies sitäkin kautta löytäisi minut. Ja minä hänet.

Jos ei niin.... muistelen lopun elämääni sitä miestä, jonka olisin halunnut, mutta joka ei halunnut minua tai ei uskaltanut avautua suhteeseen minun kanssani. Ei edes lyhyeen. (Jolloin olisin saanut hänet pois päästäni kummittelemasta).

Jäipäs jotenkin creepy fiilis tuosta lopusta. M

No näinhän se on, ettei liikaa pidä yrittää. En vain ymmärrä kun joko tilanne on tämä tai sitten vastaavasti sanotaan että on liikaa kriteerejä ja pitäisi laskea rimaa.

Joskus mietin ettei minulle vain ole ketään. Paljon niitäkin on jotka eivät vain ole löytäneet ja elävät sitten yksin. Vaikeammaksi se muuttuu kun ympäriltä ihmiset perustavat perheitä ja ikää tulee.

Ap

Pahaltahan tää yksin oleminen tuntuu, etenkin kun kaverit nysvää ja tekee juttuja vaan sen oman kultamussukkansa kanssa. Oishan mustakin kiva käydä leffassa, syömässä, viikonloppureissuissa jonkun kanssa. Tai ihan vaan maata sohvalla katsomassa leffaa ja herätä jonkun vierestä. Lapsia en voi saada, joten sillä voi skipata 90% ikäisistäni sinkkumiehistä. Toiveena on myös että mies elättäisi itse itsensä, koska mun palkka ei riitä elättämään kahta ihmistä vaikka yksin maksankin kaikki omat menoni.

N34

Ei ole löytynyt helposti mutta hemmetinmoisella sitkeydellä kyllä! Olin tinderissä yhteensä varmaan 3 vuotta, aina välillä poistin sen kun meni hermot ja kävin treffeillä myös kauempana mm. Tampere, Turku ja Kuopio!😄 Ainiin ja Mikkeli myös!

Mutta lopulta se kannatti: oma mies löytyi ja ollaan tosi onnellisia yhdessä ja kyllä, ikäihminen(36v) olin jo kun tavattiin.

Suosittelen kirjoittamaan profiiliin itsestä ja itselle tärkeistä asioista ja tykkäämään vain niistä joista oikeasti kiinnostuu, yleensä ne joiden profiilissa on myös tekstiä ovat myös tosissaan liikkeellä ja tekstistä sai alustavan käsityksen siitä voisiko yhteistä löytyä.

Tsemppiä!

Tänne olikin tullut isompi läjä vastauksia. Kiitos asiallisille vastauksille.

Muutama ”laske tasoa” -viestikin on tullut. Jos tasoni on ”kunnollinen” mies, siitä alempi taso on luonnollisesti ”ei-kunnollinen”. Sieltä tulevat sitten seuraavaksi uskottomat, epärehelliset, siipeilijät, päihdeongelmaiset jne. Minusta on kohtuullista kyllä vaatia kunnollista miestä. Minuun on ihastunut monesti myös tällainen niin sanotusti tasokas mies eli ollut hyvännäköinen, kouluttautunut, tyylikäs, varakas, hyvästä perheestä jne. mitä nyt hyvätasoisesta tulee ensimmäisenä mieleen. Varmasti olisi naisia mistä valita, mutta olen sitten ollut se ihastuksen kohde. Näissäkään tilanteissa en kuitenkaan sille mitään ole voinut kun tunteita ei ole syttynyt. Niitä ei voi pakottaa ja on väärin myöskään uskotella toiselle muuta.

Olen itse opettaja, toki töissä pukeudun asiallisesti, mutta vapaa-ajalla kun sanoin etten pukeudu provosoivasti, tarkoitin tällä sitä etten käytä samaan aikaan vesirajahametta/-mekkoa ja ole täysin ”tissit tiskillä”. Se ei tarkoita ettenkö pukeutuisi tilanteesta riippuen välillä seksikkäästikin. Ainakin omasta mielestä, kuitenkin hyvän maun rajoissa. En ole ylipainoinen, joten tarvetta ei ole laihduttaa. Pukeudun omalle vartalolle sopivilla vaatteilla.

Meikkaan ja tykkään laittautua muutenkin ja pitää itsestäni huolta. Toki osaan olla myös rennosti lökäreissä eikä ole ongelmaa mennä meikittä kaupassa käymään.

En usko olevani liian kouluttautunut, vaikka yliopisto onkin pohjalla. Minulle se koulutus ei myöskään ole niin tärkeää, pääasia että on jonkun ammatin itselleen hankkinut ja haluaa tehdä töitä. Työttömyyskään ei ole ongelma, jos asenne ja suunta on kuitenkin työllistyminen.

Ongelmaksi ei ole muodostunut se ettei minusta joku kiinnostuisi, kyllä kiinnostuu. Ongelma on se ettei kiinnostus ole molemminpuoleista. En voi pakottaa toista ihastumaan minuun enkä minä voi pakottaa omia tunteitani. Vaikka toinen olisi kuinka ihana persoona ja ihminen, en ihastu jos en ihastu. Olen tunteita koittanut näissäkin ruokkia antamalla aikaa ja tilaisuuden.

En sitten tiedä onko tämä aihe sitten ns. tabu. Osaan olla yksin ja elämäni on yksin ollessa ihan mielekästä, mutta se parisuhde puuttuu. En ymmärrä miksi nykyään ihminen ei saisi haluta parisuhdetta, rakkautta ja läheisyyttä. Sitä ns. toista puoliskoa johon voi tukeutua ja jolle voi olla tukena. Antaa rakkautta ja saada sitä. Jakaa elämäänsä.

AP

Ymmärrän niiiiiiiin hyvin juuri tuon pointtisi siitä ettei saisi edes haluta kumppanuutta vaan olla ”se individualistinen ja voimaantunut sinkku”, voi jee että tuli sitä elämää vuosikausia täyteen! En myöskään koskaan tajunnut että olisi pitänyt olla siinä sivussa joku ”fuckbuddy” tai vähintäänkin sellaista hakea ”siinä sivussa” Tinderistä🤦‍♀️ Nope, ei kuulunut mun toimintamalliin.

Vinkiksi voin sanoa että lopulta kun löysin Tineristä tämän mieheni, oli hän ulkoisesti jotain muuta kuin mitä olin aiemmin katsellut mutta juuri hänen tekstinsä herätti mielenkiinnon. Tavatessa huomasin että persoona oli juuri niin mahtava kuin teksti antoi ymmärtää ja melko nopeastikin se sai myös ulkokuoren näyttämään viehättävältä.

Vierailija kirjoitti:

Laske tasoa

Muuta neuvoa ei ole, eikä tule.

Lienee siis viisainta katkaista koko rima tai kaivaa se hiekkaan. Toisaalta itse olen tullut siihen tulokseen, että jos alkaa kertyä vain huonoja kokemuksia niin sitä rimaa kannattaa laskemisen sijaan nostaa. Suurin virhe mitä voi tehdä on antaa mahdollisuus jollekin joka tuntuu alusta saakka jotenkin vääränlaiselta tai josta tulee jotenkin huono fiilis. Siinä ainoastaan tuhlaa aikaansa ja saa vain sellaista kokemusta ja painolastia joka herkästi pilaa tulevankin. Jokainen kokemus kun muovaa meitä (haluttiin tai ei) ja menneisyyden pskat parisuhteet ei millään muotoa ole eduksi kun tapaa itselleen oikeasti sopivan. En siis meinaa, että pitäisi olla kokonaan kokematon vaan sitä, että ne huonot kokemukset vaikuttaa ihan kaikkeen vaikka kuinka olisi yrittänyt unohtaa ja jättää ne taakseen. Niitä ei kannata kenenkään "keräillä" antamalla mahdollisuuksia ja olemalla avomielinen sellaisten ihmisten suhteen jotka ei vaan tunnu alusta asti sopivalta ja "omalta".

Ja tämä ei siis millään muotoa koske omasta tahdosta harrastettua irtoseksiä tai puhtaita seksisuhteita. Sen sijaan sellaiset on huono homma, joissa huomaakin (kenties vasta jälkeenpäin) että mies olikin vain pllun perässä vaikka sanoikin ihan muuta. Tietenkään nekään ei mitenkään kenenkään arvoa laske, mutta tuollaisella hyväksikäytetyksi tulemisella voi hyvinkin olla pitkäkestoistakin vaikutusta siihen kuinka hyvin uskaltaa luottaa hyväänkään mieheen joka on liikkeellä vilpittömin mielin.

Olen 34-v ja ollut jo 11 vuotta sinkkuna. Olen kokeillut tinderit yms sovellukset jo moneen kertaan. Olen välillä noudattanut myös ohjetta että kyllä se löytyy kun lakkaa etsimättä, no olin pari vuotta ilman seksiäkin eikä todellakaan kukaan tullut kotoa hakemaan. Toki on viritelmiä ja tapailusuhteita tähän mahtunut, mutta aina jommalla kummalla on sitten tunteita enemmän kuin toisella tai homma lopahtaa muista syistä. Kyllähän se katkeralle tuntuu, kun parisuhde on iso haave elämässäni ja kaikki muut tuntuvat jonkun löytävän paitsi minä. Puran sitten energiaani harrastuksiin yms, luen yksin kirjaa kotona, käyn lenkillä, yksin taidenäyttelyissä jne. 

N34

Vierailija kirjoitti:

En harrasta irtosuhteita, mutten selibaatissakaan elä,on minulla kokoajan ollut ns. vakipano. Mutta en tietenkään sitä kenellekään mainosta.

Etpä tietenkään mainosta, sillä vakkari on helppo pitää piilossa ja menossa mukana mahdollisen parisuhteenkin aikana. Onko vielä ukkomieskin? Vakituisen panokaverin tai FWB:n pitäjät ovat pahimpia läheisriippuvaisia ihmisiä, mitä tiedän. Ei osata eikä haluta olla yksin, hinnalla millä hyvänsä poimitaan kirsikat kakusta. R*n k kaisit te, niinkuin me kaikki muutkin.

Yhden yön jutut on normaalia, tai seksittömyys sinkkuna ollessa. Panokaveri-ihmiset ovat ehdottoman no go..