Lue keskustelun säännöt.
En kiinnostu enää kesestäkään, voiko tila olla lopullinen?
21.12.2019 |
Takana pari huonoa parisuhdetta (ei väkivaltaa yms. vaan omalta puoleltani tyytymättömyyttä suhteen laatuun) ja yksi silmitön ihastuminen ja lopulta rakastuminen mieheen, jonka kanssa ei mitään vakavampaa kuitenkaan voi koskaan syntyä. Tässä uuden kiinnostuksen kohteen löytymistä odotellessa on nyt mennyt seitsemän vuotta ja olen kohta 40-vuotias. Olen useampaan otteeseen tapaillut useampaakin eri miestä mutta yhdenkään kanssa ei minulla ole ollut oikeasti hauskaa ja yhtäkään näistä en ole himoinnut seksuaalisesti.
Voiko vain olla niin, että kerran itsensä mielestä täydelliseen kumppaniin törmättyään ja harrastettuaan maailman parasta seksiä hänen kanssaan, mikään ”vähempi” ei ikinä tule riittämään?
Ei enää huvita edes yrittää käydä treffeillä siksi, että taas joku raukka ihastuisi minuun ja joutuisin kiusalliseen tilanteeseen todetessani sen, ettei minulla ole minkäänlaisia tunteita.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Erittäin kranttujen naisten huolenaihe. Ihan kyyneltä pukkaa.
Löysivät tänne(kun) kommentoimaan ne miehet, josta naiset eivät kiinnostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämä haittaa? Nauti elämästäsi.
Harmittaa seksuaalisena ihmisenä se, ettei elämässäni ole seksiä. Tämä ehkä vaivaa eniten.
Ghana kutsuu! Sieltä saa vanhempikin nainen jäntevän ja jännän loverboyn.
Tuskin lopullinen, mutta kyllähän ihastuminen vanhenetessa vaikeutuu ja vähenee. Nuorenahan ihastui koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin kranttujen naisten huolenaihe. Ihan kyyneltä pukkaa.
Löysivät tänne(kun) kommentoimaan ne miehet, josta naiset eivät kiinnostu.
No eipä nyt ihan mennyt nappiin sheimauksesi. Aika nuljaska yritys oli kuitenkin, jotta ihan oikein, että saat tyytyä sekundamiehiin.
Ymmärrän tunteesi. Minulla on ollu 2 miestä, joiden kanssa lapset. Kukaan mies sen jälkeen ei oo yltänyt samaan tunnetasolla. Nyt oon ollu vuoden sinkkuna. Yhtä näin muutaman kerran, mutta en vaan kovin innostunut jatkoa ajatellen. Ajatus seksin harrastamisesta oksettaa. Yks tosi voimakas ihastus mulla on tähän vuoteen mahtunut. Se mies sai mun sukat pyörii jaloissa. Mä ahdistun ihan jos joku kiinnostuu minusta. Tällä hetkellä nautin elämästä ilman parisuhdetta. Mulla on aikaa hoitaa itseäni. On omat ystävät, lapset ja eläimet. Huolin elämääni vain miehen, joka säväyttää mua kunnolla. Ja, jonka kanssa voisin kuvitella viettäväni lopun elämän. Enkä jaksa kauheesti innostua treffeillä käymisestä. Tiedän, että olen vaativa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat sanat oikeinkirjoituksesta: Jos se asia on niin tärkeä, niin voisiko edes yrittää oikolukea sen räpellyksensä ensin ja sitten vasta lähettää?
Eihän se väärin ole olla vaativa, mutta eivät ne halutuimmat alfamiehet nyt kaikkia naisia kerkiä naiskentelemaan sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin lopullinen, mutta kyllähän ihastuminen vanhenetessa vaikeutuu ja vähenee. Nuorenahan ihastui koko ajan.
Minä en edes nuorena ole ihastunut koko aikaa. Olen ollut elämässäni ihastunut vain muutamia kertoja.
Ap
Et ole enää hedelmällisessä iässä oleva nainen, joten on täysin luonnollista, että:
A) parhaat urokset eivät sinusta enää kiinnostu
B) oma seksuaalisuutesi ja kiinnostuksesi miehiä kohtaan alkaa hiipua.
Suosittelen keskittymään lasten ja tulevien lastenlasten hoitamiseen/auttamiseen, ja jos parisuhde on pakko saada, keskity siinä henkisiin puoliin ja siirrä seksi pari pykälää alemmas prioriteeteissasi. Et tulee enää niitä nuoruuden hormonihekuman huipentumia saavuttamaan, joten turha edes haaveilla sellaisesta. Niin, ja koiran hankkiminen on aika perinteistä tuossa elämänvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin lopullinen, mutta kyllähän ihastuminen vanhenetessa vaikeutuu ja vähenee. Nuorenahan ihastui koko ajan.
Minä en edes nuorena ole ihastunut koko aikaa. Olen ollut elämässäni ihastunut vain muutamia kertoja.
Ap
Sama täällä. Tai oikeastaan olen ihastunut vain kerran. Treffailu ei ole kiinnostanut yhtään tämän ihmisen jälkeen. Vähän epäilen tulenko enää koskaan uudestaan ihastumaan, sen verran harvinaista oli minulle.
Tässä on varmaan tän palstan ensimmäinen aloitus, johon samaistun täysin. Ikää 33, viimeinen suhde päättynyt 2014 ja sen jälkeen ollut viimeinen ihastus kesällä 2015. Sekä tämä suhde, että ihastus sellaisia, että tunteet olivat yksipuolisia, eli en saanut vastakaikua tunteilleni. Sen jälkeen kukaan ei ole kiinnostanut, vaikka olen välillä hyvinkin aktiivisesti etsinyt rakkautta. Välillä tyytynyt vakkari panokaveriin, mutta seksi ei vaan tunnu samalta jos ei ole tunteita toista kohtaan. Nyt oon siinä pisteessä, ettei panokaveritkaan enää kiinnosta, koska kaipaan oikeasti rakkauden tunnetta (ja tietty rakkaudella höystettyä seksiä). Molemminpuolista rakkautta. Mutta en usko sen olevan mahdollista mun kohdalla, ja tästä johtuen, kaipuusta huolimatta, olen lopettanut yrittämisen ja etsimisen jo viime vuoden puolella. Tällä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on varmaan tän palstan ensimmäinen aloitus, johon samaistun täysin. Ikää 33, viimeinen suhde päättynyt 2014 ja sen jälkeen ollut viimeinen ihastus kesällä 2015. Sekä tämä suhde, että ihastus sellaisia, että tunteet olivat yksipuolisia, eli en saanut vastakaikua tunteilleni. Sen jälkeen kukaan ei ole kiinnostanut, vaikka olen välillä hyvinkin aktiivisesti etsinyt rakkautta. Välillä tyytynyt vakkari panokaveriin, mutta seksi ei vaan tunnu samalta jos ei ole tunteita toista kohtaan. Nyt oon siinä pisteessä, ettei panokaveritkaan enää kiinnosta, koska kaipaan oikeasti rakkauden tunnetta (ja tietty rakkaudella höystettyä seksiä). Molemminpuolista rakkautta. Mutta en usko sen olevan mahdollista mun kohdalla, ja tästä johtuen, kaipuusta huolimatta, olen lopettanut yrittämisen ja etsimisen jo viime vuoden puolella. Tällä mennään.
Täysin kuin minä, ikäkin sama. Panosuhteet kyllästyttää, ei jaksa toimia jonain masturbaatioalustana enää.
Aloittaja muistuttaa minua. Olen 40 ja ihastunut elämässäni tasan kolme kertaa, ekan kerran 31-vuotiaana. Lisäksi en ole ruma enkä tyhmä, joten miehet kyllä useinkin kiinnostuvat minusta. Edelleen, näinkin vanhana.
Mutta miksi pitäisi edes olla joku mies? Itse huolin sellaisen vasta, kun kohdalle osuu taas joku, jonka oikeasti haluan. Muu ei tule kysymykseenkään, mitä järkeä siinä edes olisi. Mitään pelkkää sängynlämmittäjää en kaipaa, seksi on parempaa yksin kuin väärän henkilön kanssa.
Älä stressaa turhista, elä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se olla lopullinenkin tila. Ihastuminen ja rakastuminen on kuitenkin aika vaikeaa. Ja ainakin omalla kohdalla se on ollut joidenkin muiden ihmisten ongelma että minua ei kiinnosta ihmiset tai parisuhde. Kaikki pakollinen on kuitenkin jo tehty mitä parisuhdesaralla oli tehtävä ja nyt kun se on elämässä eletty, niin olisi vanhan toistoa aloittaa suhdetta. Kuka jaksaa elää samaa vuotta elämästään 60 kertaa, en ainakaan minä kun elämässä on asioita jotka on jääneet tekemättä ja kokematta parisuhteiden takia ja jotka on oikeasti kiinnostavia ja tuovat virtaa ja sisältöä elämään.
Itsekin ihastun tosi harvoin ja siksi en yleensä lähde mihinkään, vaikka treffipyyntöjä saankin. Ne kun ovat yleensä uppo-outoja ihmisiä, ja haluaisin tietää tyypistä vähän enemmän, ennenkuin lähden treffeille. Olen kylläkin jo 50 v...
Mulla sama. Oon just hiljattain eronnut mun täydellisestä toisesta puolikkaasta, koska me ei vaan voida olla yhdessä (vaikka haluttaiskin). Tuntuu, että en pääse tästä yli ja edessä yksinäinen loppuelämä.
Ei se mitään. Sit se on näin.