Lue keskustelun säännöt.
Mietin tässä mitä elämälläni tekisin, voisiko joku ihana ihminen kertoa meneekö tämä nyt ihan oikein vai mitä tässä pitäisi oikein tehdä?
21.12.2019 |
Ensimmäisenä toivoin etten saisi vihoja päälleni siksi, että kerron suoraan ja toiseksi toivottavasti lievä kehityshäiriöni ei aiheuta teissä vihaa. Tiedän, että joissakin tämä vammani aiheuttaa melko närää mutta enpä minä omalle vammalleni voi mitään, koska en ole pystynyt tähän vaikuttamaan mitenkään kohdussa ollessani. Toki olisin puristanut napanuoraani ja sanonut ei kiitos sitä kaljaa tänne. Mutta minkäs minä sille mahdan. Mutta asiaan nyt. Eli minulla on siis sairaus johon minulla on omat lääkkeet. Joka lähti viime keväänä lapasesta. Olen syönnyt lääkkeitä säännöllisesti ja syön jatkossakin. Antabusta. Mitä tähän tulee niin minulla on myös (vielä) mies ja lapsi. Nyt tilanne on se, että viime syksynä meidät painostettiin muuttamaan erilleen ja olemaan erillään. Ero? Kuitenkin meille tuli toinen sossu joka sanoi, että saatte olla yhdessä mutta erillään pitää asua. Mies joutui jättämään työnsä. (liian vaativa ala) ja otti lapsen yksinhuoltajuuden. Nyt meillä on taas kerran vaihtunut sossu ja joka on sanonut että ei saada olla yhdessä ja eikä saada muuttaa yhteen vaikka tilanne olisi toine. Eli siis mitään toivoa ei näy. Mietin vain onko tässä enään mitään järkeä? Onko tämä edes mahdollista, että sossut voi seisoa takan alalla lopun elämäni ja ladella käskyjä loputtomiin vaikka syytä tähän ei olisi? Vai pitääkö minun vaan kiltisti hyväksyä kaikki tämä ja jatkaa erillään? Enää en edes tiedä miten päin olla. Et voi kuvitella tai suunnitella mitään. Halu on kova selvitä tästä sairaudesta. Mies haluaisi kovasti kanssani jatkaa ja elää yhdessä onnellisti loppuun asti. Mutta sitten tullaan tähän samaan kohtaa = sossut. Ja kaikki haaveet katoaa. Mieheni on kuitenkin sillä tavalla "terve". Eikä sitä koskaan ole haitannut minun lievä kehityshäiriöni. Enemmänkin tämä minun juominen mutta ymmärrän tämän täysin mutta asialle ollaan kovasti tehty töitä yhdessä. Käyn juttelemassa säännöllisesti ja minulla on lääkitys tähän jota syön säännöllisesti. Mutta niin mitä tässä oikein kuuluisi tehdä? Olen aivan hukassa. Yhä jaksan toivoa, että saisin kaiken korjattua mutta odotanko turhaan?
Lopuksi haluaisin sanoa, että tämä ei ole provo. En kaipaa huutelijoita. En vihaajia. Tiedän, että niitä varmaan saan mutta kuitenkin vaikka sairastan, silti syön lääkkeitä ja elän normi elämää niin kuin muutkin. Vaan ennen kaikkea neuvoa mitä minun pitäisi tässä oikein tehdä?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika sinänsä jännä että jos sä tänne provoilet niin vastauksia satelee miljoonia mutta sitten kun sinä tänne kysyt ihan tosissasi jotain, niin vastauksia ei tulee muuta kuin "Opettele kirjoittelemaan oikein!" Jne...
Miksi meidän pitää päättää mitä teet? Tosiasiassa, jos alkon kanssa on ongelmia, tai ollut, ja miehesi on yh, niin miten ihmeessä te olette yhdessä?
Yh päättää lapsen kaikista asioista, lukeeko lasten huoltajuudesta mitä? Paperilla siis.
Ja sossut ei päätä suhteista, lapsen olinpaikasta voivat päättää, ja jos toinen, tai molemmat on alkkeja, niin lapsen paikka on muualla.
No mitä sinun pitäisi tehdä? Varmaankin kysyä asiaa niiltä sossuilta, tai lastenvalvojalta, tai mieheltäsi.
Sinä teet päätökset omasta elämästäsi ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinun alkoholinkäyttösi on se syy, miksi sossu pakottaa sinut pysymään kaukana lapsesta, sinä voit lopettaa juomisen.
Ei ole helppoa, mutta se on ihan oma päätöksesi mitä loppuelämälläsi teet. Joko juot, tai vietät elämää miehen ja lapsen kanssa. Minusta valinta on helppo, sinä saatat olla eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi meidän pitää päättää mitä teet? Tosiasiassa, jos alkon kanssa on ongelmia, tai ollut, ja miehesi on yh, niin miten ihmeessä te olette yhdessä?
Yh päättää lapsen kaikista asioista, lukeeko lasten huoltajuudesta mitä? Paperilla siis.
Ja sossut ei päätä suhteista, lapsen olinpaikasta voivat päättää, ja jos toinen, tai molemmat on alkkeja, niin lapsen paikka on muualla.
No mitä sinun pitäisi tehdä? Varmaankin kysyä asiaa niiltä sossuilta, tai lastenvalvojalta, tai mieheltäsi.
Sinä teet päätökset omasta elämästäsi ihan itse.
Siis minun miehelläni ei ole mitään alkoholiongelmaa koska eihän ne sossut muuten miehen olisi antanut miehen pitää lasta. En sanonutkaan että teidän pitäisi päättää varsinaisesti mitä elämälleni tekisin vaan kaipaisin neuvoja. Mitä joku muu tekisi tilanteessani. Syy miksi yhdessä kai me vaan rakastetaan toisiamme niin paljon, että kestetään yhdessä vaikeudet. Eikä heti olla heittämässä sukkia roskikseen kun jomman kumman nenää alkaa kutittaa.
Jos kerran lapsi asuu isän luona? Ja itse olet eri asunnossa, niin tietääkö sossut todellisuudessa että ette olekaan eronneet?
En käsitä mikä on se ongelma, olette eronneet, asutte erillänne, miehesi on yh, ja silti olette yhdessä?
Mitä ne sossut on sulta kieltämässä?
Miksi sossut vaihtuu koko ajan?
Jos tuo on edes puoliksi totta, on sosiaali puolella asiat todella sekaisin, yksi sanoo toista, toinen toista?
Ota yhteys siihen tämänhetkiseen sossuun.
Minäkin teen niin epäselvissä tilanteissa, että kysyn asiaa siltä, joka asiaa hoitaa. Ei av mammat täällä tiedä sun/teidän menneisyyttä, eikä varsinkaan tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun alkoholinkäyttösi on se syy, miksi sossu pakottaa sinut pysymään kaukana lapsesta, sinä voit lopettaa juomisen.
Ei ole helppoa, mutta se on ihan oma päätöksesi mitä loppuelämälläsi teet. Joko juot, tai vietät elämää miehen ja lapsen kanssa. Minusta valinta on helppo, sinä saatat olla eri mieltä.
Kyllä minä tiedän mitä haluan. Se on mies ja lapsi. Mutta se että joku latasee, ettei ikinä saada olla yhdessä niin ajatus siitä alkaa masentaa. Ja olen minä nyt pystynyt olemaan selvinpäin silti vaikka tilanne onkin vaikea nyt. Olisihan minä voinut jo luovuttaa aikoja sitten mutta en tehnyt niin.
On tämä maamme meno mennyt hulluksi. Tarkoitan sillä että kaikenlaiset sossut söhlivät ihmisten arjessa.
Sen ymmärrän jos lapsen perhe on täysin kriminaaleja jne. mutta nykyään puututaan mielestäni liian helpolla ihmisten asioihin. Ennen vanhaan kyllä ihmisistä tuli kunnon kansalaisia eikä ollut sossut,lasut, kimpussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran lapsi asuu isän luona? Ja itse olet eri asunnossa, niin tietääkö sossut todellisuudessa että ette olekaan eronneet?
En käsitä mikä on se ongelma, olette eronneet, asutte erillänne, miehesi on yh, ja silti olette yhdessä?
Mitä ne sossut on sulta kieltämässä?
Miksi sossut vaihtuu koko ajan?
Jos tuo on edes puoliksi totta, on sosiaali puolella asiat todella sekaisin, yksi sanoo toista, toinen toista?
Ota yhteys siihen tämänhetkiseen sossuun.
Minäkin teen niin epäselvissä tilanteissa, että kysyn asiaa siltä, joka asiaa hoitaa. Ei av mammat täällä tiedä sun/teidän menneisyyttä, eikä varsinkaan tulevaisuutta.
Siis kyllä sossut tietää koska ollaan aina rehellisesti kerrottu kaikki. Ei ole ollut sellaista tilannetta mikä olisi jäänyt kertomatta. Syynä tähän lapsen etu. Molemmat halutaan lapsemme parasta. Ilmeisesti tämä uusi sossu kieltäisi meidän seurustelun. Tai olemisen yhdessä.
Hei ap!
Olin hieman samanlaisessa tilanteessa. Sillä erolla että mieheni joi, ja paljon.
Asuttiin yhdessä. Lapset pieniä, silti joi.
Jos mieheni olisi lopettanut ryyppäyksen, olisi tilanne toinen, viina ei kuulu perheellisten elämään. Joskus joi vain 1 illan, joskus meni useampi päivä.
Otin yhteyttä lastensuojeluun, ehdot olivat, joko mies lopettaa, tai lapset lähtevät.
Aikaa annettiin, ja mahdollisuuksia. Ei lopettanut, yritti, vaan ei pystynyt.
Riidat johti siihen että karkasi juomaan. Tai ei karannut, kauppaan se meni ja haki kaljaa. Yleensä kotona joi, joskus lähti johonkin ja yöllä tuli kaatokännissä kotiin.
Jos ei olisi erottu, olisi lapset lähteneet.
Eli, lopeta se juominen, ja näytä että pystyt olla ilman. Silloin lastensuojelulliset toimet eivät olentarpeen, ellei sitten jotain muuta ole lisänä. Mutta ei ne ihan äkkiä palaudu normaaliksi, siis se elämä. Menee vähintään pari v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Olin hieman samanlaisessa tilanteessa. Sillä erolla että mieheni joi, ja paljon.
Asuttiin yhdessä. Lapset pieniä, silti joi.
Jos mieheni olisi lopettanut ryyppäyksen, olisi tilanne toinen, viina ei kuulu perheellisten elämään. Joskus joi vain 1 illan, joskus meni useampi päivä.
Otin yhteyttä lastensuojeluun, ehdot olivat, joko mies lopettaa, tai lapset lähtevät.
Aikaa annettiin, ja mahdollisuuksia. Ei lopettanut, yritti, vaan ei pystynyt.
Riidat johti siihen että karkasi juomaan. Tai ei karannut, kauppaan se meni ja haki kaljaa. Yleensä kotona joi, joskus lähti johonkin ja yöllä tuli kaatokännissä kotiin.
Jos ei olisi erottu, olisi lapset lähteneet.Eli, lopeta se juominen, ja näytä että pystyt olla ilman. Silloin lastensuojelulliset toimet eivät olentarpeen, ellei sitten jotain muuta ole lisänä. Mutta ei ne ihan äkkiä palaudu normaaliksi, siis se elämä. Menee vähintään pari v.
Siis kyllähän minä olen ollut selvinpäin. Kai se vaan pitää mennä päivä kerrassaan eteenpäin. Ja toivoa parasta.
Taitaa olla niin, että sossut ei täysin luota sanoihisi. Onko tullut retkahduksia?
Ainoastaan se selittää, miksi ette saisi jatkaa elämää.
Näytät niille mihin pystyt.
Ei ne ole hirviöitä, olkaa jatkossakin rehellisiä, ja jos et pysty olemaan selvänä niin eläkää omaa elämää, erillään.
Lapsen ei kuulu nähdä juomista, ollenkaan.
Eli, sossut yrittää auttaa, nutta jos asiat ei mene kuin he haluavat, tulee ongelma. Eli noudata sitä, mitä ne sanoo.
Joku jo sanoikin että se tie on pitkä, mutta siksi se onkin, ettei heille tule sanomista, että he luottivat ja silti kävi huonosti.
Saatte aivan varmasti olla yhdessä, kunhan ehdot täyttyvät. Jos tulee ratkeamisia, ne eivät täyty, ja jos olette yhdessä, lapset lähtee.
Niin se menee ja kuuluukin mennä. Jos mies ja lapsi on se valinta, niin jätä se alkoholi. Oikeasti.
Niin. Se sossu ei kiellä sinua ja miestä olemasta yhdessä, mutta silloin lähtee lapsi turvaan äitiä. Miehen tuossa pitää valita ja hän on toistaiseksi valinnut sen, että lapsi on osa perhettänne. Ei tuossa rikota perhettä, tuossa suojellaan lasta.
Edelleenkään minä en aijo juoda eikä se enää kuulu elämääni. Syön lääkkeitä ja elän niin kuin muutkin ihmiset. Mitään retkahduksia ei ole käynyt eikä tule käymään. Ap
Sekö se sun suurin ongelmasi on tässä?!