Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteydenpito, mitä järkeä?
20.12.2019 |
Aina välillä tulee ystävän, tai voisiko jo sanoa tutun kanssa heitettyä viestiä puolin ja toisin, mutta viestittely kuivuu aina sen toisen osalta kasaan melko pian. Kunnes taas sitten jompikumpi taas moikkailee ja kyselee kuulumisia, toisto. Lopulta vaan vaikea keksiä enää vastausta johonkin muutaman sanan viestiin. Mitähän järkeä tällaisessa yhteydenpidossa on? Jotenkin tuntuisi että ihan sama kun tippuisi pois, kun ei voi käydä edes syvällisiä keskusteluja, mutta jostain syystä kuitenkin vaan varmaan jonkun hyvän tavan vuoksi roikutaan? Onko muilla tällaisia "turhia" ystävyyssuhteita?
Kommentit (8)
Uuum... vaikea kai toisen on vastata jos toinen ei jatka/aloita viemään sitä keskustelua syvällisemälle tasolle. Juuri juttelin yhden tutun kanssa mutta kun en itse oikein vain keksinyt mistä kysellä tai jutella niin keskustelu kuivui nopeaan. Sama vika varmaan oli toisella puolella. Tai sitten oli ihan tarkoituksellista. Kuka tietää... All I'm trying to say is. Pitää olla aktiivinen että toinenkin voi olla aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uuum... vaikea kai toisen on vastata jos toinen ei jatka/aloita viemään sitä keskustelua syvällisemälle tasolle. Juuri juttelin yhden tutun kanssa mutta kun en itse oikein vain keksinyt mistä kysellä tai jutella niin keskustelu kuivui nopeaan. Sama vika varmaan oli toisella puolella. Tai sitten oli ihan tarkoituksellista. Kuka tietää... All I'm trying to say is. Pitää olla aktiivinen että toinenkin voi olla aktiivinen.
Itse kyllä jaarittelen pitkät litaniat, mutta toinen alkaa vastailemaan lyhyesti mihin en vaan enää lopulta jaksa/keksi vastata mitään. Sellainen kuva tulee, ettei kiinnosta jutella ja haluaa eroon. Tympäännyn ja lopetan viestittelyn ja siihen se loppuukin muutamaksi viikoksi, kunnes toisen on sitten pakko taas morjestella ja kysellä että miten menee. En ymmärrä miksi, jos ei kerran kiinnosta viestitellä. Ehkä nyt on se kerta, kun en itse enää aloita mitään viestittelyjä ja koetan antaa kuihtua pois, niin töykeältä kun se tuntuukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuum... vaikea kai toisen on vastata jos toinen ei jatka/aloita viemään sitä keskustelua syvällisemälle tasolle. Juuri juttelin yhden tutun kanssa mutta kun en itse oikein vain keksinyt mistä kysellä tai jutella niin keskustelu kuivui nopeaan. Sama vika varmaan oli toisella puolella. Tai sitten oli ihan tarkoituksellista. Kuka tietää... All I'm trying to say is. Pitää olla aktiivinen että toinenkin voi olla aktiivinen.
Itse kyllä jaarittelen pitkät litaniat, mutta toinen alkaa vastailemaan lyhyesti mihin en vaan enää lopulta jaksa/keksi vastata mitään. Sellainen kuva tulee, ettei kiinnosta jutella ja haluaa eroon. Tympäännyn ja lopetan viestittelyn ja siihen se loppuukin muutamaksi viikoksi, kunnes toisen on sitten pakko taas morjestella ja kysellä että miten menee. En ymmärrä miksi, jos ei kerran kiinnosta viestitellä. Ehkä nyt on se kerta, kun en itse enää aloita mitään viestittelyjä ja koetan antaa kuihtua pois, niin töykeältä kun se tuntuukin.
ap siis tämä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, on ollut. Lopetan ne kyllä.
Sama täällä. Koen pintapuoliset kaveruussuhteet turhiksi.
En oikein tajua kuulumisten vaihdon tärkeyttä. Itse haluaisin ihmisiä, jotka _on_ mun elämässä eli voitaisiin nähdä joskus ja keskustella kunnolla. Jos tämä ei voi toteutua edes vuoden, kahden välein niin välit saa puolestani katketa. Ei kiinnosta kirjoitella mitään raporttia elämästäni tai sellaisia myöskään lueskella ja kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein tajua kuulumisten vaihdon tärkeyttä. Itse haluaisin ihmisiä, jotka _on_ mun elämässä eli voitaisiin nähdä joskus ja keskustella kunnolla. Jos tämä ei voi toteutua edes vuoden, kahden välein niin välit saa puolestani katketa. Ei kiinnosta kirjoitella mitään raporttia elämästäni tai sellaisia myöskään lueskella ja kommentoida.
Ajattelin, että ehkä se olisi tästä näkemättömyydestä kiinni vastapuolella, mutta taas meni vaikeaksi kun hän kerran yllättäen soitti minulle ja pyysin sitten luokseni kahville. Tuli vain syytä syyn perään pitkäksi aikaa eteenpäin, miksei pääse. Näin siinä vähän tekosyyn makua. Eli hän ei ilmeisesti halua nähdä, eikä viestitellä, mutta silti pitää pumpata tätä hommaa välillä henkiin kuin mitäkin elvytysnukkea. Olisi kai viisainta vaan alkaa täysin passiiviseksi ja antaa yhteydenpidon jäädä. ap
Kuulostaa tutulta. Kumpi teistä pitää sitä yhteydenpitoa yllä enemmän?
Alue: Aihe vapaa
Joo, on ollut. Lopetan ne kyllä.