Huipulle vanhana - tuleeko mieleen ketään muusikoita, taiteilijoita tms, jotka olisivat saavuttaneet uransa huipun vasta vanhemmalla iällä?
Kommentit (600)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anthony Hopkins, tuli Uhrilampaiden ansiosta tähdeksi yli 50-vuotiaana. Tosin oli tunnettu näyttelijä aiemminkin.
Alan Rickman 42-v. Die Hardissa
Schwarzenegger 37-v. Terminatorissa
Myös Kurtwood Smith alkoi näkyä elokuvissa vasta 80-luvulla, ollessaan nelikymppinen. Huipulle nousi 70's Showssa vuosituhannen vaihteessa.
Steven Segal. Teki vasta vanhemoana ekat filminsä.
Hitler aloitti politiikassa vasta 30+ ja joutui pian vankilaan siitä hyvästä. Oli jo sitä ennen ollut ensin yömajojen työnvieroksuja ja sitten sotaveteraani. Vankilasta päästyään alkoi rakettimainen nousu yhdeksi historian tunnetuimmista ja tärkeimmistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Hitler aloitti politiikassa vasta 30+ ja joutui pian vankilaan siitä hyvästä. Oli jo sitä ennen ollut ensin yömajojen työnvieroksuja ja sitten sotaveteraani. Vankilasta päästyään alkoi rakettimainen nousu yhdeksi historian tunnetuimmista ja tärkeimmistä ihmisistä.
Hassua, että valtaosa palstankin kirjoittajista olisi äänestänyt Hitlerin Saksassa Hitleriä. Hän oli taitava poliitikko.
Kuitenkin jos asiaa kysytään ihmisiltä nyt, harva vastaa äänestävänsä Hitleriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
The Policen kitaristi Summers
Niin, Policen aloittaessa oli peräti 35-vuotias - WANHA!
On se rock-piireissä ollut vanha tuohon aikaan. Ei toki politiikassa tai kirjallisuudessa olisi.
Andrea Camilleri, kirjailija ( Montalbano)
Ihminen kypsyy vanhetessaan. Hyvin onnistuu huipulle pääseminen vanhana.
Tulee mieleen kuubalainen katusoittaja, joka ponnahti maailmanmaineeseen yli 80-vuotiaana.
Naivisti Grandma Moses aloitti maalaamisen 76 vuotiaana ja tuli kuuluisaksi eläessään.
Jos saa laajentaa käsittelyä muusikoista ja taiteilijoista tutkimusmaailmaan, aiheeseen liittyy tämä HS:n mielipidekirjoitus: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008175561.html
"Luonnontieteen normit ovat esteenä nuorille humanisteille"
Kirjoittanut Itä-Suomen yliopiston historian professori Jukka Korpela. Sen pääidea on tämä:
"Nuoria neroja ei kannata etsiä, koska heitä ei ole."
Muutamia otteita kirjoituksesta:
"humanistiset, teologiset, oikeustieteelliset ja useimmat yhteiskuntatieteet ovat lukeneisuutta eivätkä keksimistä"
"yksilön pitää itse osata useita muinaiskieliä nykykielten lisäksi ja olla perehtynyt monen alan tutkimukseen. Näitä taitoja ei saavuta nopeasti ja nuorena"
"Ihmistieteissä on paljon mielenkiintoisia ongelmia mutta ei yhteisiä ydinkysymyksiä. Vasta paljon luettuaan ja tutkittuaan alkaa huomata vallitsevat käsitykset virheelliseksi. Näinpä varttuneet tutkijat tekevät merkittävät työt."
"tutkijan pitää itse hallita kokonaisuus"'
"Kun humanisti on 50–60-vuotiaana kypsä itsenäiseen, laajojen kokonaisuuksien hallintaan, järjestelmä ei enää rahoitakaan häntä tutkijana vaan vain tutkimusryhmän johtajana. Kun tämä ei ole järkevää, moni putoaa postdoc-vaiheen jälkeen tieteen ulkopuolelle: yliopistolaitos on muuttunut tiedeyhteisöstä työsopimusyhteisöksi, jossa on olemassa vain, jos on rahoitusta. Osa säilyy hengissä kehittelemällä normien mukaisia näennäisprojekteja, joissa tiede pääosin toistaa itseään löytämättä uutta. Ihmistieteellinen tutkimus on usein banalisoitunut kyselytutkimuksiksi, koska niitä on helppo tehdä ja niillä normeja voi seurata."
Sitä voi jokainen miettiä, missä määrin historia tutkimusalana on ylipäänsä tärkeä. Se kuitenkin on olemassa, ja historioitsijoita tätä nykyä haastatellaan paljon lehtiin ja heiltä näköjään pyydetään kolumneja ym. Kuitenkin kaikki vakiokasvot ovat poikkeuksetta emeritusprofessoreja. Joku nuorempi väitöskirjantekijä tekee joskus jonkun uuden avauksen, ja jonkun mediassa esillä olevan proffan kaikki kirjat saatetaan noteerata. Mutta kaikki solidimpi tieto tulee vanhemmilta ihmisiltä, vähintään kuusikymppisiltä. Tämä johtuu siitä, että historiantutkimuksessa (ja kaikessa muussakin humanistisessa tutkimuksessa) pitää lukea todella paljon. Vaikka olisi pikalukija, syvällinen ymmärrys kuitenkin kehittyy vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä.
On näitä jo nähty, 4-5 vuodessa humanistisisen alan väitöskirjan tehneitä kolmikymppisiä. Yleistieto tai edes laajempi ymmärrys omasta erityisalasta puuttuu täysin, mutta ihminen ei itse välttämättä vielä tiedä sitä.
Klassisissa muusikoissa löytyy, esim pianisti Arthur Rubinstein. Ja säveltäjissä tietysti tavallista. Sehän on vain luonnollista, kun ajattelu ja taidot kehittyvät.
Gordon Haskell: How wonderful you are. Megahitti 55-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Klassisissa muusikoissa löytyy, esim pianisti Arthur Rubinstein. Ja säveltäjissä tietysti tavallista. Sehän on vain luonnollista, kun ajattelu ja taidot kehittyvät.
Väärin. Säveltäjätkin tekevät yleensä parhaat työnsä heti uransa alussa. Taitojen kehittyminen on vain huono asia säveltämisessä. Spontaanius katoaa ja tulee laskelmoitua kuraa.
Vierailija kirjoitti:
Dostojevskiltä meni n. 15 vuotta opetella romaanikirjoittamisen taiteen - tunnetuimmat ja parhaimmat teoksensa kirjoitti yli nelikymppisenä . Monethan ovat kunnolla tulleet tunnetuksi vasta kuolemansa jälkeen: Kafka, Nietzsche, Kiergekaard, Rimbaud jne. joitain vain mainitakseni.
Sting oli myös kolmenkympin korvilla, kun Police breikkasi.
Dostojevskia ei ole lännelle enää olemassa. Russkiy mir on meidän vihollisemme, ja jokaista venäläistä kulttuurielementtiä tullaan käyttämään välineenä hyökkäyksessä meitä vastaan.
Sisko Istanmäki, joka julkaisi esikoisteoksensa "Liian paksu perhoseksi" yli viisikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Filosofi Spinoza löi itsensä läpi ihmisten tietoisuuteen n. 300 vuotta kuolemansa jälkeen. Spinozan ajatus, että Jumala=kaikkeus, ja että Jumalan ajatukset voidaan palauttaa kaikkeuden perusluonteen tutkimiseksi, oli liian edistyksellinen aikanaan.
Pastori ja amatöörimatemaatikko Bayes löi itsensä läpi ihmisten tietoisuuteen yli 200 vuotta kuolemansa jälkeen, koska ajatus induktiivisestä todennäköisyyslaskennasta oli liikaa aikaansa edellä.
Aristoteleen ajatukset löyvät itsensä kunnolla läpi n. 1500 tämän kuoleman jälkeen, koska ajatus empiirisestä tieteestä oli hirvittävästi aikaansa edellä.
Jne.
Aikaansa edellä olevat ihmiset löydetään kunnolla vasta näiden kuolemansa jälkeen.
Ymmärrän pointtisi, mutta nämä esimerkit eivät ilmaise tässä yhteydessä muuta kuin omaa lukeneisuuttasi, mikä oli varmaan tarkoituskin? :)
Kysehän oli "vanhemmalla iällä" uransa huipun saavuttaneista. Se tarkoittaa, että he elivät vielä tullessaan kuuluisiksi.
Mulla ei tuu muita mieleen kuin Trump ja Danny