Vihanhallinta alkaa olla jo huolestuttava ongelma

Olen totaali yh kahdelle pojalle. 8-vuotiaan kanssa vuorovaikutus on normaalia. Voi puhua normaalisti ja kiukku/harmitus menee pienellä mökötyksellä ja juttelulla ohi. Hän on perustyytyväinen ja hyväntuulinen. 10-vuotias taas on ollut ärtyisä ihan vauvasta asti. Pienetkin poikkeamat totutussa aiheuttavat megalomaanisen huudon ja raivoamisen. Esimerkkejä: kausivaatteiden vaihtuessa toisiin, kun esim. talvitakki laitetaan pois, poika protestoi muutosta. Jos ruoassa on pienikin poikkeama, vaikka tuorepersiljaa kuivatun sijasta, poika jättää koko annoksen narinan kera. Ruokavalio on äärimmäisen rajoittunut. Minä ja nuorempi tanssimme vanhimman pillin mukaan mitä ruokaa laitetaan, muuten alkaa infernaalinen huuto että on nälkä kun muu ruoka ei kelpaa. Muutenkin käskyttää pikkuveljeään tuomaan laturia, juotavaa jne muuten huutaa, kiroilee, haistattelee ja lyö. Huutaa siitäkin jos pikkuveli vaihtaa vaikkapa toiset housut kesken päivän, vanhat kun ovat ihan hyvät. Siis ihan älyttömistä asioista saa raivarit ja lyö. Yrittää passuuttaa myös minua voitelemaan leipää ja kaatamaan maitoa vaikka olisi itse vieressä. Kehotukseen tehdä itse vastataan jälleen raivoamalla, tavaroita paiskomalla ja haistattelulla.

Jokainen päivä on silattu vähintään tyytymättömällä narinalla ja ulinalla. Pikkuveli pelkää veljeään niin paljon että sulkeutuu vessaan turvaan. Alan olla niin väsynyt että tekisi mieli vedellä remmillä poikaa pitkin kinttuja. En sitä tee tietenkään, mutta elättelen tällaisia mielessäni. Kun suutun poika huutaa dramaatisesti niin että koko talo kaikuu että "ÄLÄ ÄITI LYÖ!!" Aistii siis varmasti kiukkuni. Olen koittanut kehua, pitää sylissä, ottaa yöksi viereen, antaa erityistä huomiota jne. Ei vaan auta.