Lue keskustelun säännöt.
Seksuaalirikos, lapsi- "Sen elämä on pilalla"
20.12.2019 |
Luet uutisen lehdestä. Puhut työpaikan kahvihuoneessa, että "Sen lapsen elämä on pilalla". Tuumaat ehkä, että "hyi helevetti se äijä pitäis viedä saunan taakse, se lapsi ei tule koskaan selviämään tuosta."
Seuraava keskustelun aihe on ehkä jokin työkaverisi/tuttavasi. Ei tee lumitöitä tarpeeksi usein. On se kumma kun ei viitsi kolaa sen verta liikuttaa. Se sama tyyppi muka unohtelee asioita. Pyh, laiska se vaan on. Ei vaan viitsi tehdä töitä kuin me muut. Kaikenlaisia se leipä elättääkin.. Sama nainen kertoo kuulumisia kysyessä, että on väsynyt ja rahasta tiukkaa. Itse syön terveellisesti ja teen kovasti töitä. Tekisi samoin, niin ei olisi noita ongelmia!
Niin. Traumatisoituneet joskus jää henkiin. Se uutisen lapsi on ehkä työkaverisi tai naapurisi.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkä työkaverisi tai naapurisi koki lapsena samaa. Mutta siitä ei koskaan tullut mitään lehti-, poliisi- eikä oikeusjuttua, koska tekijä oli sukulainen.
Kylläpä kyllä.
Ne lapset jää henkiin ja kasvaa aikuisiksi.
Mutta sitten pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni? Mitä tapahtui sille "se lapsi ei selviä tuosta koskaan"?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkä työkaverisi tai naapurisi koki lapsena samaa. Mutta siitä ei koskaan tullut mitään lehti-, poliisi- eikä oikeusjuttua, koska tekijä oli sukulainen.
Kylläpä kyllä.
Ne lapset jää henkiin ja kasvaa aikuisiksi.
Mutta sitten pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni? Mitä tapahtui sille "se lapsi ei selviä tuosta koskaan"?
Ap
Jotkut selviää, jotkut ei. Esim. Linkin Parkin laulaja Chester Bennington selvisi aika hiton pitkään ja menestyi erinomaisesti. Kunnes päätti päivänsä. Eli selvisikö lopulta sittenkään? Itsekin selviän parhaillaan. Sellainena ihmisraajukkeena, joka siinä ja siinä jaksaa elää. Miettii itsaria joka päivä. Toivoo, että olis rohkeutta siihen. Odottaa sopivaa ajankohtaa tai jotain. On juuri se omituinen, jolla on vaikeuksia muistaa joitain asioita, ei aina jaksa kolata lunta pihalta, eikä halua olla naapurien tai muiden ihmisten kanssa edes tekemisissä. Kai tämä sitten jonkinlaista selviämistä on, kun en kuitenkaan kuollut ole. Vielä.
Jotkut jaksaa tämän kanssa paremmin, ehkä. En tiedä, ei juuri kiinnosta vertaistuet tai muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkä työkaverisi tai naapurisi koki lapsena samaa. Mutta siitä ei koskaan tullut mitään lehti-, poliisi- eikä oikeusjuttua, koska tekijä oli sukulainen.
Kylläpä kyllä.
Ne lapset jää henkiin ja kasvaa aikuisiksi.
Mutta sitten pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni? Mitä tapahtui sille "se lapsi ei selviä tuosta koskaan"?
Ap
No jotkut ovat tuota mieltä. Anna heidän olla ja ole rauhassa eri mieltä.
Olen itsekin sitä mieltä että selviää ja pitää kaikin tavoin tukea selviämään. Mutta sleviäminen on kuitenkin muutakin kuin että on hengissä ja kasvaa.
Muistakaa, että vain ne tekijät on tuhoutuneita. Syy on aina vain tekijässä.
Rikos kohdistuu yksilöön, mutta tekijälle on aivan sama kuka siinä on. Eli toisen pahuus ei liity juuri sinun persoonaasi.
Lapsen viattomuutta ei voi varastaa. Ominaisuuksia ei voi varastaa. Muistakaa että vain tekijät on jo tuhoutuneita.
Helsingin kaupunki on päättänyt poistaa traumaterapeutit ostopalvelulistalta kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkä työkaverisi tai naapurisi koki lapsena samaa. Mutta siitä ei koskaan tullut mitään lehti-, poliisi- eikä oikeusjuttua, koska tekijä oli sukulainen.
Kylläpä kyllä.
Ne lapset jää henkiin ja kasvaa aikuisiksi.
Mutta sitten pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni? Mitä tapahtui sille "se lapsi ei selviä tuosta koskaan"?
Ap
No jotkut ovat tuota mieltä. Anna heidän olla ja ole rauhassa eri mieltä.
Olen itsekin sitä mieltä että selviää ja pitää kaikin tavoin tukea selviämään. Mutta sleviäminen on kuitenkin muutakin kuin että on hengissä ja kasvaa.
Trauma eristää ihmisen. Juuri sen vuoksi, että vaihtoehdot on joko näytellä normaalia tai olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin itse seksuaalirikoksen uhriksi 14-vuotiaana joutuneena, voisin sanoa että selviytyminen on yksilöllistä ja pitkä ja masentuneinen prosessi. Toki 14-vuotiaana on eri asia tulla raiskatuksi kuin vaikka 3-vuotiaana. (Tekee vihaksi ajatuskin...) mutta jokatapauksessa uhrin näkökulmasta sanoisin, että oikotietä parantumiseen ei ole. Itse masennuin myöhemmin. Aluksi trauma näkyi ylivireytenä. Pikku hiljaa se alkoi muuttua uupumukseksi ja masennukseksi ja tunteita meni laidasta laitaan joka päivä. Sitä matkaa mitä on kulkenut selvitäkseen, on edes vaikea kuvailla.
Voisin kuitenkin sanoa, että olen hemmetin ylpeä itsestäni tänä päivänä 23-vuotiaana. Olen ollut supervahva ja olen myös ikuisesti kiitollinen läheisilleni jotka ovat tukeneet.
Eli kyllä voi selvitä, mitä nuorempi ihminen kyseessä todennäköisesti vain vaikeampi polku uudelleenrakentaa elämää.
Tsemppiä muille seksuaalirikoksen uhreille!!
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että vain ne tekijät on tuhoutuneita. Syy on aina vain tekijässä.
Rikos kohdistuu yksilöön, mutta tekijälle on aivan sama kuka siinä on. Eli toisen pahuus ei liity juuri sinun persoonaasi.Lapsen viattomuutta ei voi varastaa. Ominaisuuksia ei voi varastaa. Muistakaa että vain tekijät on jo tuhoutuneita.
Helsingin kaupunki on päättänyt poistaa traumaterapeutit ostopalvelulistalta kokonaan.
Lapsen viattomuuden voi varastaa. Ominaisuuksia voi varastaa.
Mm. normaali seksuaalinen kasvu, tasapainoinen seksuaalisuus, turvallisuuden tunne ja kyky solmia läheisiä ihmissuhteita, mahdollisuus nukkua ilman painajaisia on monella ovesta ulkona.
Todella moni vakavasti traumatisoitunut ei pysty yhdistämään seksuaalisuutta ja läheistä ihmissuhdetta onnistuneesti. Ystävyyssuhteetkin ovat haasteellisia, koska traumataustaisen käytös on niin erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin itse seksuaalirikoksen uhriksi 14-vuotiaana joutuneena, voisin sanoa että selviytyminen on yksilöllistä ja pitkä ja masentuneinen prosessi. Toki 14-vuotiaana on eri asia tulla raiskatuksi kuin vaikka 3-vuotiaana. (Tekee vihaksi ajatuskin...) mutta jokatapauksessa uhrin näkökulmasta sanoisin, että oikotietä parantumiseen ei ole. Itse masennuin myöhemmin. Aluksi trauma näkyi ylivireytenä. Pikku hiljaa se alkoi muuttua uupumukseksi ja masennukseksi ja tunteita meni laidasta laitaan joka päivä. Sitä matkaa mitä on kulkenut selvitäkseen, on edes vaikea kuvailla.
Voisin kuitenkin sanoa, että olen hemmetin ylpeä itsestäni tänä päivänä 23-vuotiaana. Olen ollut supervahva ja olen myös ikuisesti kiitollinen läheisilleni jotka ovat tukeneet.
Eli kyllä voi selvitä, mitä nuorempi ihminen kyseessä todennäköisesti vain vaikeampi polku uudelleenrakentaa elämää.Tsemppiä muille seksuaalirikoksen uhreille!!
Kaikkea hyvää sinulle ❤️
Ap
Tai ehkä työkaverisi tai naapurisi koki lapsena samaa. Mutta siitä ei koskaan tullut mitään lehti-, poliisi- eikä oikeusjuttua, koska tekijä oli sukulainen.