Olisitko miehenäsi/naisenasi valinnut sinut?
Minua suorastaan välillä ihmetyttää miksi mieheni kiinnostui minusta ja miksi hän halusi kanssani naimisiin ja vielä lapsiakin.
Mieheni on (ihan oikeasti) pitkä ja upea vaarallinen. Ei mikään lihaskimppu, vaan sellainen sopiva. Hän on komea ja hänessä on oikeastaan kaikki sellaiset yleiset hyvänä pidetyt asiat. Hän on lisäksi fiksu ja perhekeskeinen.
Minä taas olen kuin maatiaiskissa mieheni rinnalla. Lyhyt kaula, lihavuuteen taipuvainen (äitini todella lihava), ujo ja kaiken suhteen miestäni heikompi. Jos olisin mieheni, en olisi koskaan kiinnittänyt itseeni mitään huomiota.
Kommentit (17)
Ehkä silloin aikoinaan olisin... jos nyt tavattais ensimmäistä kertaa, en kyllä usko...
Olisin valinnut. Oli exän menetys että lähti lätkimään.
Kyllä, olen edelleen hyvä valinta.
Tietysti olisin. Sen verran pitää itseään arvostaa, että tähän ei tarvitse edes miettiä vastaisiko muuta kuin kyllä.
Totta helvetissä olisin. Nytkin valitsen itseni kun olen sinkku. Koska en voi seurustella itseni kanssa niin olen mieluiten yksin kuin alan tyytyä kehenkään kuka ei vähääkään muistuta minua.
Olisin, jos mietitään, miltä näytän ja millainen olen luonteeltani.
Mutta sen puolesta en, että ilmoitin miehelle jo hyvissä ajoin, etten pidä hänen lapsistaan. Hän toki saa lapsiaan nähdä, mutta mutta minulle niistä ei saa aiheutua mitään vaivaa tai harmia. Eli en olisi itse ottanut miestä, joka sanoo näin.
Vierailija kirjoitti:
Olisin, jos mietitään, miltä näytän ja millainen olen luonteeltani.
Mutta sen puolesta en, että ilmoitin miehelle jo hyvissä ajoin, etten pidä hänen lapsistaan. Hän toki saa lapsiaan nähdä, mutta mutta minulle niistä ei saa aiheutua mitään vaivaa tai harmia. Eli en olisi itse ottanut miestä, joka sanoo näin.
Onko näitä ihmisiä oikeasti olemassa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin, jos mietitään, miltä näytän ja millainen olen luonteeltani.
Mutta sen puolesta en, että ilmoitin miehelle jo hyvissä ajoin, etten pidä hänen lapsistaan. Hän toki saa lapsiaan nähdä, mutta mutta minulle niistä ei saa aiheutua mitään vaivaa tai harmia. Eli en olisi itse ottanut miestä, joka sanoo näin.
Onko näitä ihmisiä oikeasti olemassa??
Tarkoitatko minua vai miestäni?
Onpas vaikea kysymys. Olin nuorena todella kaunis ja olen ikäisekseni vieläkin, mutta saisi mies minut vaihdettua nuoreen ja kauniiseen halutessaan. Luonteeni on mieheni mielestä ihana, mutta itse en pidä luonteestani yhtään :D En sitten varmaan olisi ottanut itseäni, en nuorena enkä vanhana.
Mies on vaarallinen😶
Ja sulla lyhyt kaula 😆
Ehkä. Exän kaa vähän mietin ap:n tapaan. Oon lihava ja epäurheilullinen, keskivertoälykäs ja vähän outo. No okei, exkin oli vähän outo, mutta hoikka, urheilullinen ja huippuälykäs. No, vuosia mietin tuota hiljaa mielessäni kunnes ex lopulta kyllästyi muhun. Nykyään exällä onkin naisystävänä hoikka, nuori, nätti, sporttinen tutkijanainen.
Maatiaiskissahan on nätti. Kyllä se luonne ja muut asiat enemmän ratkaisee kuin ulkonäkö, ellei sitten ole ihan eti planeetalta ulkonäkö. Suurin osa taviksia kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti olisin. Sen verran pitää itseään arvostaa, että tähän ei tarvitse edes miettiä vastaisiko muuta kuin kyllä.
Mutta eihän tossa ole itsensä arvostamisesta kyse, jos ei halua itsensä kaltaista kumppania. Erilaisuus on hyvä, ei samanlaisuus, molemmat tasapainottaa toistensa luonteita.
En olisi. Tiedostan kyllä hyviä puoliani, mutta ne huonot puolet vielä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Mies on vaarallinen😶
Ja sulla lyhyt kaula 😆
Hyvä että kaula on lyhyt, jos miehen vaarallisuustaso onkin hanskakuristajan luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on (ihan oikeasti) pitkä ja upea vaarallinen
En tykkää vaarallisista miehistä.
jos tietäisin kaiken minusta... en todellakaan