Lue keskustelun säännöt.
Milloin olit köyhin ja milloin rikkain aikuiselämäsi varrella?
19.12.2019 |
Minä olin köyhin 1980-luvun lopussa, jolloin jäin työttömäksi vähän päälle parikymppisenä määräaikaisen työsuhteen päätyttyä. Asuin vuokralla, vuokra oli 1500 markkaa. Sain palkkaa nettona 4000 mk. Lisäksi oli autolaina, jota lyhensin 1000 mk. Oikeastaan pärjäsin ihan hyvin, ruoka, vaatteet ja bensa olivat edullisempia siihen aikaan. Mutta kun jäin työttömäksi, enkä kuulunut ammattiliittoon, tulot putosivat todella alhaiseksi. Silloin jouduin turvautumaan yhteiskunnan apuun. Oli synkkää aikaa, mutta onneksi pääsin jatkokoulutukseen.
Rikkaimmillani olen varmaan nyt viisikymppisenä. Omistan kaksi asuntoa, joista toinen on velaton ja toinen puoliksi maksettu. Maksan itse asumisesta 200 euroa. Palkka ei ole edelleenkään korkea, noin 2500 euroa nettona. Auto on velaton.
Uusi köyhyysjakso alkaa varmaan sitten kun jään eläkkeelle.
Kommentit (5)
Köyhin kun olin työtön, varakkain vuorotyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhin olin 17-18 vuotiaana. Äitini potkI mut ulos. Välillä kävin syömässä kaupan maistiaisissa kun ei muuta ollut.
Naimisissa ollessa olin rikkain. Talo, mökki, asuntoauto, 2 muuta autoa ... velatonta elämää.
Nytkin varallisuus OK. Tasokas velaton asunto, rahaa tilillä ja auto pihassa
Köyhin nyt työttömänä, ei ansiosidonnaista, miehen palkka puolittaa tuet sinkkuelämään verrattuna. Rikkain noin 8 v sitten, silloisesta työstä nettopalkka jotain 1400 €. Olen työskennellyt pienipalkkaisilla aloilla, mutta tullut aina ihan hyvin toimeen vähäisten menojen takia.
Köyhin olin kai... no en ole ollut köyhä Keskiluokkaisen diplomi- insinööri/sh- perheen lapsi. Kesätöihin kaupungille 15-vuotiaana (en ostanut mopoa koska säästin kevariin), samat kesätyöt kaupungilla kolmena kesänä (joilla maksoin kevarin). Armeija (no, silloin oli ehkä köyhä mutta me meriveikot kyllä pärjättiin). Armeijan jälkeen vuosi Kaukoidässä baarihommia ja hostelleiden ovia vahtien (musta vyö judossa jo armeija-aikana). Sitten yliopistoon luonnontieteelliselle alalle, ensimmäinen kesä meni veneillessä vanhempien veneellä loput töissä ja siitä kesätöistä ensimmäinen työpaikka. 29v maailmalle maisterina ja kovapalkkaisiin töihin- kolmevitosena kutsusta takaisin kotiyliopistoon (lausutaan Alma-Mater) tekemään väitöskirja. Nyt nelikymppisenä paluu itämaille tohtorina työhön.
Olen etuoikeutettu koska sain hyvät geenit, en muuten koska kuka vaan olisi voinut täyttää nuo mahdollisuudet sanomalla kyllä.
Itse en koskaan sanonut ei tai marissut ennen kuin tutkin asiaa. Tuo pitäisi sanoa oikeastaan että sanoin aina kyllä etenkin nuorena kun johonkin hommaan kysyttiin, piti alkaa miettiä jossain vaiheessa kun tarjouksia alkoi tulvia että on pakko valita mitä tekee mutta yleisneuvona sanoisin ettei kannata olla penseä ja heti alussa että ei- tuota oon monesti miettinyt kun yksi mua paljon kovempi heppu aikoinaan siellä merihommissa armeijasssa sanoi että voi kissanminttu miten jännää hommaa, ajattele jos vaan ois sanonut ei niin ei olisi nähnyt tätäkään.
Ole avoin niin huomaat että sinua kutsutaan tarttumaan tilaisuuksiin ja ei ole mitään mestari- ihmisiä jotka olisi mystisesti parempia- pärjäät kyllä.
Älä pelkää sanoa tilaisuudelle kyllä!
En koe koskaan olleeni köyhä, mutta vähiten rahaa todennäköisesti ollut käytössä, kun olin vuosia lasten kanssa kotona. Nyt 50+ olen rikkain. Velaton 120 m2 asunto (miehen kanssa) pääkaupunkiseudulla, sijoitusasunto, säästössä 40 000, osakesijoituksia 70 000. Lisää säästöjä kertyy 2000 € kuukausitahtia.