Mistä tämä lapsikielteisyys? Sinulle lapseton
Olen saanut lapsen. Silmät avautuivat. Ennen sitä luulin tietäväni mitä on olla äiti (kyllä, vaikkei minulla ollut lasta. Arvostelin toisia äitejä.. nyt tiedän olleeni typerä) ja osaavani hoitaa asiani. Olen oppinut seuraavat asiat;
- asiat vaikeutuu ihan maksimaalisella tavalla, kun tulee lapsi. Sitä ei voi ennustaa etukäteen. Sinä joka katsot ylhäältä kodinsa siisteyden tai muun elämänhallinnan kanssa kamppailevaa tuoretta tai vanhempaa äitiä, tiedä tämä: he tekevät parhaansa. He eivät ole sinua huonompia organisoijia, elämä vaikeutuu niin paljon, ja "turhista" asioista kuten siivouksesta joutuu välillä karsimaan.
-asioiden tärkeysjärjestys vaihtaa paikkaa. Jos ennen äidin omat asiat ovat olleet tärkeitä, niin lapsensaanti pakostikin vaikuttaa. Ystävyys palautuu kyllä ennalleen jossain vaiheessa. Tue äitiä. Ystävyys saattaa jäädä tai etääntyä, jos äiti vaistoaa, ettet hyväksy hänen äidiksi tuloaan, koska vauva menee sinun ohi 100-0 ja niin sen täytyy mennäkin. Se on luonnollista. On myös tärkeää että äiti saa vertaistukea muilta äideiltä.
- vaikka äiti on uupunut, hän on silti se sama persoona ja kiinnostunut sinusta ystävänä. Vaikka hän ei hetkellisesti jaksaisi olla täysillä mukana esim.parisuhde kiemuroissasi nukuttuaan yöllä kolme tuntia, älä pahastu, se ei tarkoita, että niin olisi lopun elämää. Teidän ystävyys palautuu vielä ennalleen.
- lapset on oikeasti aika cool juttu. Kun miettii, että vaikka myöhemmin elämässä, jos sinun ja ystäväsi lapsen välillä on muodostunut vuosien saatossa side, niin sinulla on mahdollisuus osallistua nuoren elämään iloihin ja suruihin, esim.kun hän on teini/nuori/aikuinen ja jakaa hänen kanssaan elämää, jos vaikka itselläsi ei saata olla lapsia.
- vaikka sinulla ja ystävälläsi olisi eri elämäntilanne se ei tarkoita, että te ette enää ikinä olisi läheisiä ystäviä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, näin velana ei kiinnosta pennut, vielä vähemmän toisten pennut.
Tämä. Jännästi tosi monet ihmiset vanhemmiksi tultuaan alkavat kuvitella, että muidenkin ihmisten elämä alkaa pyöriä heidän pentunsa ympärillä. Ja että muitakin alkaa kiinnostaa se pas.kan koostumus (ihan oikeasti!), lapsen ensimmäiset lempiruoat ja muskarissa opitut laulut.
Let me tell you: ei ala kiinnostaa.
Ja aloittajalle: jos yksikin ystävistäni toteaisi minulle tuon, että mieli vielä muuttuu kun kerron olevani vela, se ystävyys on siinä. Tuo on kaikkein vit.tumaisinta vähättelyä mitä voit ketään kohtaan harrastaa. Ei ihme ettei sinulla ole enää ystäviä.
/10
Tuossa alussa se tulikin. Syy siihen miksi monilla lapsellisilla ja lapsettomilla katkeaa ystävyys. Vaikeaa kun lapsetonta ystävää ei kiinnosta pätkääkään lapsellisen elämässä tärkein asia eli ne lapset. Onneksi on niitä lapsettomia, jotka ymmärtävät myös ottaa lapset huomioon ja ystävyys voi jatkua edelleen.
Väärin. Vastavuoroisuus on päivän sana. Jos vanhempi kuvittelee, että ystävyys jatkuu vaikka muusta ei puhuta kuin lapsesta, homma menee reisille. Ystävyys jatkuu, kun molemmat ovat vastavuoroisesti kiinnostuneet toistensa asioista kuten ennenkin.
/10
Juurikin näin. Jos lapseton ystävä kuvittelee, ettei vanhempi mainitse ikinä lapsiaan tai vaihtaa aihetta heti jos mainitsee eikä koskaan kysele kuulumisia niin turha kuvitella, että lapsellinen jaksaa pitkään moista ystävää.
Mitä se lapsikielteisyys on? Eikö tunnu olevankaan maailmannapa ja on pettynyt?
Toisilla on eri harrastukset eivätkä he valita koko ajan ja vaadi huomioo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, näin velana ei kiinnosta pennut, vielä vähemmän toisten pennut.
Tämä. Jännästi tosi monet ihmiset vanhemmiksi tultuaan alkavat kuvitella, että muidenkin ihmisten elämä alkaa pyöriä heidän pentunsa ympärillä. Ja että muitakin alkaa kiinnostaa se pas.kan koostumus (ihan oikeasti!), lapsen ensimmäiset lempiruoat ja muskarissa opitut laulut.
Let me tell you: ei ala kiinnostaa.
Ja aloittajalle: jos yksikin ystävistäni toteaisi minulle tuon, että mieli vielä muuttuu kun kerron olevani vela, se ystävyys on siinä. Tuo on kaikkein vit.tumaisinta vähättelyä mitä voit ketään kohtaan harrastaa. Ei ihme ettei sinulla ole enää ystäviä.
/10
Tuossa alussa se tulikin. Syy siihen miksi monilla lapsellisilla ja lapsettomilla katkeaa ystävyys. Vaikeaa kun lapsetonta ystävää ei kiinnosta pätkääkään lapsellisen elämässä tärkein asia eli ne lapset. Onneksi on niitä lapsettomia, jotka ymmärtävät myös ottaa lapset huomioon ja ystävyys voi jatkua edelleen.
Väärin. Vastavuoroisuus on päivän sana. Jos vanhempi kuvittelee, että ystävyys jatkuu vaikka muusta ei puhuta kuin lapsesta, homma menee reisille. Ystävyys jatkuu, kun molemmat ovat vastavuoroisesti kiinnostuneet toistensa asioista kuten ennenkin.
/10
Juurikin näin. Jos lapseton ystävä kuvittelee, ettei vanhempi mainitse ikinä lapsiaan tai vaihtaa aihetta heti jos mainitsee eikä koskaan kysele kuulumisia niin turha kuvitella, että lapsellinen jaksaa pitkään moista ystävää.
Niinpä, ja jos lapsellinen ei kertakaikkiaan muusta jauha kuin lapsistaan, ei lapseton kauaa jaksa moista ystävää.
Se vastavuoroisuus, muistatko.
/10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, näin velana ei kiinnosta pennut, vielä vähemmän toisten pennut.
Tämä. Jännästi tosi monet ihmiset vanhemmiksi tultuaan alkavat kuvitella, että muidenkin ihmisten elämä alkaa pyöriä heidän pentunsa ympärillä. Ja että muitakin alkaa kiinnostaa se pas.kan koostumus (ihan oikeasti!), lapsen ensimmäiset lempiruoat ja muskarissa opitut laulut.
Let me tell you: ei ala kiinnostaa.
Ja aloittajalle: jos yksikin ystävistäni toteaisi minulle tuon, että mieli vielä muuttuu kun kerron olevani vela, se ystävyys on siinä. Tuo on kaikkein vit.tumaisinta vähättelyä mitä voit ketään kohtaan harrastaa. Ei ihme ettei sinulla ole enää ystäviä.
/10
Tuossa alussa se tulikin. Syy siihen miksi monilla lapsellisilla ja lapsettomilla katkeaa ystävyys. Vaikeaa kun lapsetonta ystävää ei kiinnosta pätkääkään lapsellisen elämässä tärkein asia eli ne lapset. Onneksi on niitä lapsettomia, jotka ymmärtävät myös ottaa lapset huomioon ja ystävyys voi jatkua edelleen.
Ota vanhemman ihmisen neuvo: vain ensimmäistä lastaan hoivaavat ovat noista kiinnostuneita. Kukaan, jolla on kaksi tai enemmän lapsia ei jaksa, eikä halua puhua lapsista eikä varsinkaan (YÖK) heidän kakastaan. Mikään ei ole niin arvokasta kuin aikuisten välinen aika. Nyt olet vielä esikoiskuplassa, jonka puhjettua sinua hävettää.
Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.
Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.
Ap, älä välitä ilkeistä kommenteista. Luin täältä jonkun kirjoituksen nuorista aikuisista, jotka kiilaavat vaunuja hissijonossa. Kun luin kommenttiketjua, tajusin että suomalaisista on tullut hedonisteja, joille on tärkeintä oma mukavuus. Sekin voi olla yksi syy syntyvyyden laskuun. Pelätään synnytystä ja sen fyysisyyttä, pelätään vauva-arkea (apua, kakkaa) ja sen tylsyyttä, pelätään pikkulapsia ja heidän ääntään jne.
Ole siis vain ylpeä itsestäsi ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, näin velana ei kiinnosta pennut, vielä vähemmän toisten pennut.
Tämä. Jännästi tosi monet ihmiset vanhemmiksi tultuaan alkavat kuvitella, että muidenkin ihmisten elämä alkaa pyöriä heidän pentunsa ympärillä. Ja että muitakin alkaa kiinnostaa se pas.kan koostumus (ihan oikeasti!), lapsen ensimmäiset lempiruoat ja muskarissa opitut laulut.
Let me tell you: ei ala kiinnostaa.
Ja aloittajalle: jos yksikin ystävistäni toteaisi minulle tuon, että mieli vielä muuttuu kun kerron olevani vela, se ystävyys on siinä. Tuo on kaikkein vit.tumaisinta vähättelyä mitä voit ketään kohtaan harrastaa. Ei ihme ettei sinulla ole enää ystäviä.
/10
Kaikkia ei kiinnosta puhua perheasioistaan sen kummemmin ja tykkää ettei niitä udella. Liika uteliaisuus voidaan kokea tunkeiluna. Voihan sitä jutella harrastuksista ja päivän uutisistakin.
Tuossa alussa se tulikin. Syy siihen miksi monilla lapsellisilla ja lapsettomilla katkeaa ystävyys. Vaikeaa kun lapsetonta ystävää ei kiinnosta pätkääkään lapsellisen elämässä tärkein asia eli ne lapset. Onneksi on niitä lapsettomia, jotka ymmärtävät myös ottaa lapset huomioon ja ystävyys voi jatkua edelleen.
Väärin. Vastavuoroisuus on päivän sana. Jos vanhempi kuvittelee, että ystävyys jatkuu vaikka muusta ei puhuta kuin lapsesta, homma menee reisille. Ystävyys jatkuu, kun molemmat ovat vastavuoroisesti kiinnostuneet toistensa asioista kuten ennenkin.
/10
Juurikin näin. Jos lapseton ystävä kuvittelee, ettei vanhempi mainitse ikinä lapsiaan tai vaihtaa aihetta heti jos mainitsee eikä koskaan kysele kuulumisia niin turha kuvitella, että lapsellinen jaksaa pitkään moista ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, näin velana ei kiinnosta pennut, vielä vähemmän toisten pennut.
Tämä. Jännästi tosi monet ihmiset vanhemmiksi tultuaan alkavat kuvitella, että muidenkin ihmisten elämä alkaa pyöriä heidän pentunsa ympärillä. Ja että muitakin alkaa kiinnostaa se pas.kan koostumus (ihan oikeasti!), lapsen ensimmäiset lempiruoat ja muskarissa opitut laulut.
Let me tell you: ei ala kiinnostaa.
Ja aloittajalle: jos yksikin ystävistäni toteaisi minulle tuon, että mieli vielä muuttuu kun kerron olevani vela, se ystävyys on siinä. Tuo on kaikkein vit.tumaisinta vähättelyä mitä voit ketään kohtaan harrastaa. Ei ihme ettei sinulla ole enää ystäviä.
/10
Tuossa alussa se tulikin. Syy siihen miksi monilla lapsellisilla ja lapsettomilla katkeaa ystävyys. Vaikeaa kun lapsetonta ystävää ei kiinnosta pätkääkään lapsellisen elämässä tärkein asia eli ne lapset. Onneksi on niitä lapsettomia, jotka ymmärtävät myös ottaa lapset huomioon ja ystävyys voi jatkua edelleen.
Ota vanhemman ihmisen neuvo: vain ensimmäistä lastaan hoivaavat ovat noista kiinnostuneita. Kukaan, jolla on kaksi tai enemmän lapsia ei jaksa, eikä halua puhua lapsista eikä varsinkaan (YÖK) heidän kakastaan. Mikään ei ole niin arvokasta kuin aikuisten välinen aika. Nyt olet vielä esikoiskuplassa, jonka puhjettua sinua hävettää.
No, minulla on enemmän kuin 1 lapsi enkä ole koskaan puhunut lasten kakasta tai muistakaan eritteistä kenellekään paitsi neuvolassa. Ihmeellistä asioiden yksinkertaistamista tällä palstalla. Tunnen lapsettomia, joita hädin tuskin kiinnostaa lapsen nimi, joten kyllä se vastavuoroisuus pätee ihan molempiin suuntiin. Ja viimeiseksi väittäisin, että kyllä se perhe on arvokkain asia. Miehellekin kun voi puhua ihan muista jutuista kuin lapsista.
Mulla on kolme, enkä koskaan työntänyt heitä ystävieni naamalle. Tapasin ystäviäni ilman lapsia ja olin muutenkin oma itseni. Maailma ei pyöri äitiyden navan ympärillä.
En minäkään työntänyt lastani ystäväni naamalle. Ensimmäisen puolen vuoden aikana lapseton ystäväni kyseli viikon-kahden viikon välein milloin taas saa tulla katsomaan vauvaa. Loukkaantui, kun ei päässyt sairaalaan katsomaa vauvaa ja kauhistui, kun kerroin ettei kotiinkaan saisi mielellään tulla heti vauvan kotiuduttua. Nämä olivat ainakin meidän sairaalan suosituksia. Kyseli koko ajan vain vauvasta ja kun yritin puhua muustakin tai kysellä hänen kuulumisiaan, niin käänsi puheet vauvaan tai siihen kuinka minun elämäni on nyt niin tärkeää vauvan ja perheen kanssa. Hänelle ei kuulemma kuulunut mitään. Kuvittelin ottavani hänen toiveensa huomioon kysymällä missä tai miten hän haluaisi tavata. Vastaus oli aina sama: tulee meille katsomaan vauvaa. Alkoi tuntua siltä, että vauvasta tuli hänelle ystävyyttämme tärkeämpi. Tai ainakin hän minusta korosti oudolla tavalla asiaa. Joululahjakin ostettiin vauvalle eikä minulle, niin kuin aiempina vuosina. En nyt tarkoita sitä, että olisin kateellinen, kun vauva sai lahjan :D Yritän vain hahmottaa sitä, miten tilanne muuttui entiseen nähden. Onhan se mukavaa, että ystävät huomioivat lapsenkin, mutta tarvitseeko asioiden muuttua noin rajusti? Muiden kanssa keskusteltiin kyllä ihan normaalisti, mutta tämän kanssa tilanne meni oudoksi. Minulle olisi riittänyt, että olisimme tavanneet niin kuin ennenkin. Lapsen tultua tapaamisetkin lisääntyivät, mikä oli minusta outoa, kun olin tottunut näkemään häntä useampien viikkojen välein. Hän ei kai pystynyt näkemään minua samana ihmisenä kuin ennen.
Ehkä ap:lle kelpaisi viestin 31 ystävä? Voisi olla sopiva match?
TIlanne taitaa vaatia toisen asemaan asettumista...
Olet siis oppinut tärkeän läksyn: asioita ei ymmärrä jos ei ole itse kokenut niitä.
Opetan sulle ilmaiseksi toisen asian: ihmisiä ei pahemmin kiinnosta muiden ongelmat.
Ts. on sinun ongelmasi hoitaa lapsesi. Jollain toisella on dementoitunut äiti, vakava sairaus, kotieläimiä, syyhypunkki, hometalo, hankala pomo jne. Missä määrin nämä haasteet kiinnostavat sinua?
Onneksi on myös ystäviä, jotka välittävät, vaikkeivat kunnolla ymmärtäisi.
Hyviä ystäviä saa olemalla itse hyvä ystävä.
Aika usein nykypäivän lapset ovat kuin pikku perkeleitä, joten en voi suositella.
Kyl nyt oli niin tylsää tuubaa, ettei kiinnnosta lukea.
En ihmettele, jos tuuban suoltaja on menettänyt kaverinsa.
Yritätkö saada naisia lapsentekoon sillä, että kerrot kaiken olevan vaikeaa ja ystävien hylänneen?
Olipas ärsyttävän opettavaisesti kirjoitettu teksti. Tämä voisi olla ote jostain amerikkalaisesta suhdeopuksesta tyyliin "Mars ja Venus äitikuplassa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, näin velana ei kiinnosta pennut, vielä vähemmän toisten pennut.
Tämä. Jännästi tosi monet ihmiset vanhemmiksi tultuaan alkavat kuvitella, että muidenkin ihmisten elämä alkaa pyöriä heidän pentunsa ympärillä. Ja että muitakin alkaa kiinnostaa se pas.kan koostumus (ihan oikeasti!), lapsen ensimmäiset lempiruoat ja muskarissa opitut laulut.
Let me tell you: ei ala kiinnostaa.
Ja aloittajalle: jos yksikin ystävistäni toteaisi minulle tuon, että mieli vielä muuttuu kun kerron olevani vela, se ystävyys on siinä. Tuo on kaikkein vit.tumaisinta vähättelyä mitä voit ketään kohtaan harrastaa. Ei ihme ettei sinulla ole enää ystäviä.
/10
Onko mitään rasittavampaa kuin joutua kuuntelemaan jonkun pikkulapsen höpötyksiä tai laulua puhelimessa?
Miksikähän se lapseton kaveri ei koskaan enää soita? Kun ois niin kiva puhua aikuisten juttuja ....
En oikein ymmärrä aloituksen pointtia. Eikö ap sun lapsettomat ystävät siis ymmärrä luettelemiasi asioita, ja olet siksi jäänyt yksin, vai? En itse halua lapsia enkä käytä aikaani vanhemmuuden miettimiseen sen enempää kuin omien ystävien kohdalla on tarpeen. Meillä ei ole koskaan ollut ongelmia asettua toisen asemaan, olivat elämäntilanteet mitä tahansa. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen, että elämä muuttuu vanhemmuuden tai vaikka sairastumisen myötä. Jokainen tietysti päättää itse, haluaako ystävyyttä jatkaa muuttuneessakin tilanteessa.