Haluaako joku jutella? Olen todella stressaantunut kaikesta

Vierailija kirjoitti:

Itse täällä joskus osallistuin ongelmineni vastaavaan ketjuun. Muiden mielestä en olisi saanut. Ei saa valittaa, kuulemma.

Vaikka olo on kuinka pask.

Olen törmännyt tähän samaan ilmiöön :( Ap

Elät irstaassa kulutusyhteiskunnassa missä tulee 24h paskaa telkkarista. Telkkarit ja kadut täynnä mainoksia tuotteista ja palveluista. Sun mieli yrittää irrottautua matrixista siksi sulla on tollanen olo.

Jos asuisit perheesi kanssa keskenään jossain kaukana vuorilla pienessä mökissä vuohien kanssa olisit onnellinen.

Et ole yksin, ap. Minuakin stressaa ja ahdistaa kaikki. Periaatteessa moni asia on paremmin kuin ennen, mutta silti ahdistaa. Menneisyyden haamut vaivaavat, enkä oikein tunnu pääsevän eteenpäin. Pelkään koko ajan, että jotain kauheaa tapahtuu ja yritän kontrolloida kaikkea pakonomaisesti vatvomalla asioita ja tekemällä yksityiskohtaisia suunnitelmia ja listoja. Yksi suunnitelma ei riitä, vaan on oltava myös varasuunnitelma. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vahvasti masennukselta. Siihen on saatavilla ihan ammattiapuakin. Suosittelen ainakin kokeilemaan. 

Olen samaa miettinyt, että kyllä alkaa olla selvä masennuksen merkki, ei pelkkä uupumus... Huomaan että väsyn todella herkästi. Tässä on myös tapahtunut kaikkea stressaavaa parin vuoden aikana. Ap

https://masennustesti.fi/

Tuosta saa suuntaa-antavan käsityksen omasta tilanteestaan. Tietenkään tuollaiset testit eivät ole täysin luotettavia, mutta tyhjää parempia kuitenkin. Jos tuon perusteella näyttää vahvasti masennukselta, rohkeasti vaan apua hakemaan. Toki apua kannattaa hakea muutenkin aina, kun sitä tuntee tarvitsevansa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua stressaa?

Kaikki... Sekin, että on tälläinen olo... Se, etten jaksa olla nyt jaksavampi, se, että koen etten tule kuulluksi perheessämme, enkä jaksa tehdä asian eteen mitään. Raha, työ yms... Surettaa, etten näe valoa ja hyvää, sitä kuitenkin on. Voimaton olo. Mielihyvän puute... Ap

Oletko keskustellut tuntemuksistasi puolisosi kanssa? Tai jonkun muun läheisen? Se voisi auttaa.

Olen, mutta silti koen ettei mua oikeasti kukaan ymmärrä, tajua miten loppu olen... Vaikka monta kertaa vuodessa siitä sanonut... Tuntuu, että kuullaan mutta ei oikeasti ymmärretä kuulemaa... Minussa vika, kun pitäisi suoremmin sanoa. Ap

Oman kokemukseni perusteella kommentoin tässä. Minunkaan omaiseni eivät ottaneet tosissaan vaikka kerroin mistä kenkä puristaa. Päädyin sitten terveydenhuoltoon ja kun toistin samat asiat, sain apua. Rohkaisen sinua hakemaan ammattiapua, koska läheisilläsi voi olla esim. edelliseltä sukupolvelta opittu "pärjäämisen malli". (näin kävi minullekin) Jos läheinen on opetettu ohittamaan tunteet, vähättelemään toisen kokemusta tms. hän päätyy helposti vain reipastamaan tai muuten ohittamaan tärkeät asiat.

Muista että jotta voit pitää huolta muistakin kuin itsestäsi, sinun pitää voida pitää huolta ensisijaisesti itsestäsi. Jos läheisesi eivät ota huomioon tunteitasi, on oikea aika keskittyä juuri niihin omiin tunteisiin ja mitä ne sinulle haluavat kertoa.

Tuo on totta, miten opitut tavat vaikuttaa. Olen myös hakenut apua aikaisemmin, opin tuntemaan ja tunnistamaan itseäni paremmin. Samaan aikaan huomasin, että olenko onnellinen näin... Jos koen, ettei tärkeimpänä pitämäni ihminen ymmärrä... Ei tietenkään tarvitse kaikkea ymmärtää... En osaa selittää, mutta mulla on jotenkin tyhjä ja onneton olo koko ajan. Haluaisin, että saisin turvallisesti ilman syyllisyyden tunnetta voimaannuttaa itseäni... Tuntuu, että en voi itse yksin muuttaa meidän ajattelutapaa... Kaikki vaan palaa vanhaan... Ap

Shephard kirjoitti:

Elät irstaassa kulutusyhteiskunnassa missä tulee 24h paskaa telkkarista. Telkkarit ja kadut täynnä mainoksia tuotteista ja palveluista. Sun mieli yrittää irrottautua matrixista siksi sulla on tollanen olo.

Jos asuisit perheesi kanssa keskenään jossain kaukana vuorilla pienessä mökissä vuohien kanssa olisit onnellinen.

Tämä on kyllä hyvin järkeenkäypä ajatus, totta! Mua ahdistaa jo jatkuva negatiivinen ja kaikki mitä surua maailma on täynnä, turhat kuolemat yms onnettomuudet. Ahdistaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Et ole yksin, ap. Minuakin stressaa ja ahdistaa kaikki. Periaatteessa moni asia on paremmin kuin ennen, mutta silti ahdistaa. Menneisyyden haamut vaivaavat, enkä oikein tunnu pääsevän eteenpäin. Pelkään koko ajan, että jotain kauheaa tapahtuu ja yritän kontrolloida kaikkea pakonomaisesti vatvomalla asioita ja tekemällä yksityiskohtaisia suunnitelmia ja listoja. Yksi suunnitelma ei riitä, vaan on oltava myös varasuunnitelma. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle.

❤️ Halaus sinne! Tutun kuuloisia ajatuksia. Kaikki pitäs olla ihan hyvin, kun katsoo... Mutta silti... Huoh.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vahvasti masennukselta. Siihen on saatavilla ihan ammattiapuakin. Suosittelen ainakin kokeilemaan. 

Olen samaa miettinyt, että kyllä alkaa olla selvä masennuksen merkki, ei pelkkä uupumus... Huomaan että väsyn todella herkästi. Tässä on myös tapahtunut kaikkea stressaavaa parin vuoden aikana. Ap

https://masennustesti.fi/

Tuosta saa suuntaa-antavan käsityksen omasta tilanteestaan. Tietenkään tuollaiset testit eivät ole täysin luotettavia, mutta tyhjää parempia kuitenkin. Jos tuon perusteella näyttää vahvasti masennukselta, rohkeasti vaan apua hakemaan. Toki apua kannattaa hakea muutenkin aina, kun sitä tuntee tarvitsevansa.  

Kiitos ❤ Vahvasti masentuneisuudelta vaikuttaa... Eniten olen kiinnittänyt huomiota siihen, että väsyn ja ärsyynnyn ihan tyhjästä, voimat tuntuu katoavan ihan konkreettisesti. Haluaisin vaan olla yksin, se surettaa. Kun rakastan lapsiani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vahvasti masennukselta. Siihen on saatavilla ihan ammattiapuakin. Suosittelen ainakin kokeilemaan. 

Olen samaa miettinyt, että kyllä alkaa olla selvä masennuksen merkki, ei pelkkä uupumus... Huomaan että väsyn todella herkästi. Tässä on myös tapahtunut kaikkea stressaavaa parin vuoden aikana. Ap

https://masennustesti.fi/

Tuosta saa suuntaa-antavan käsityksen omasta tilanteestaan. Tietenkään tuollaiset testit eivät ole täysin luotettavia, mutta tyhjää parempia kuitenkin. Jos tuon perusteella näyttää vahvasti masennukselta, rohkeasti vaan apua hakemaan. Toki apua kannattaa hakea muutenkin aina, kun sitä tuntee tarvitsevansa.  

26p... Ap

Vierailija kirjoitti:

Entä tuo musta pimeys, pahentaako teillä.

Tuntuu kuin olisi vankilassa (vain kerran päivässä), siis ahdistaa kirjaimellisesti pimeys, ahtaanpaikankammo.

Tosiaan itsellä ei paha, kun vain kerran päivässä iskee nyt ja ihan hyviä syitäkin.

Kkeväällä valo auttaa.

Mene kaupan lamppuosastolle vaeltelemaan, osta joku kiva

Keskusteluapu voisi olla hyväksi ja se ensimmäinen askel :) Ei sillä, mä olin sellaisessa suhteessa vuosia, millaisesta säkin puhut. Että koin, etten tullut kuulluksi jne. Isoksi osaksi kyse oli siitä, että en osannut sanoa, mitä ajattelen, mitä olisin halunnut jne. Valitettavasti yhtä isoksi osaksi kyse oli siitä, että toista osapuolta ei vain kiinnostanut. 

Ei se erokaan sinällään ratkaisu ole, mutta se voi pakottaa kasvuun ja muutokseen. Mulle se oli hyvä, vaikka olen edelleen sinkku ja edelleen on suuria haasteita parisuhteen alueella. En silti haluaisi palata siihen pystyyn kuolleeseen elämään. Ahdistuneisuus jne eivät poistuneet parisuhteen myötä vaan siitä työ niiden parissa vasta alkoi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vahvasti masennukselta. Siihen on saatavilla ihan ammattiapuakin. Suosittelen ainakin kokeilemaan. 

Olen samaa miettinyt, että kyllä alkaa olla selvä masennuksen merkki, ei pelkkä uupumus... Huomaan että väsyn todella herkästi. Tässä on myös tapahtunut kaikkea stressaavaa parin vuoden aikana. Ap

https://masennustesti.fi/

Tuosta saa suuntaa-antavan käsityksen omasta tilanteestaan. Tietenkään tuollaiset testit eivät ole täysin luotettavia, mutta tyhjää parempia kuitenkin. Jos tuon perusteella näyttää vahvasti masennukselta, rohkeasti vaan apua hakemaan. Toki apua kannattaa hakea muutenkin aina, kun sitä tuntee tarvitsevansa.  

Kiitos ❤ Vahvasti masentuneisuudelta vaikuttaa... Eniten olen kiinnittänyt huomiota siihen, että väsyn ja ärsyynnyn ihan tyhjästä, voimat tuntuu katoavan ihan konkreettisesti. Haluaisin vaan olla yksin, se surettaa. Kun rakastan lapsiani. Ap

Voi olla epäolennainen seikka, mutta tuon kuitenkin tämänkin vaihtoehdon esiin. Onko sinulta mitattu kilpirauhasarvoja? Itselläni oli hyvin samankaltaisia oireita kuin sinulla. Luulin olevani masentunut ja terveyskeskuslääkäri antoikin mielialalääkkeitä. Ystäväni toi esiin kilpirauhasvaihtoehdon. Kävin yksityisellä mittauttamassa arvot (koska tk:ssa niitä ei suostuttu mittaamaan) ja sieltä paljastui kilpirauhasen vajaatoiminta. Mielialalääkkeet lopetettiin ja tilalle tuli tyroksiinilääkitys. Sitä piti muutaman kerran säätää (mikä on suht yleistä), mutta nyt tuntuisi löytyneen oikea annostus ja olo on kliseisesti sanottuna kuin uudestisyntyneenä. Se satanen, mikä arvojen mittaukseen meni, oli iso hinta kerralla, mutta pieni hinta paremmasta olosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä tuo musta pimeys, pahentaako teillä.

Tuntuu kuin olisi vankilassa (vain kerran päivässä), siis ahdistaa kirjaimellisesti pimeys, ahtaanpaikankammo.

Tosiaan itsellä ei paha, kun vain kerran päivässä iskee nyt ja ihan hyviä syitäkin.

Kkeväällä valo auttaa.

Mene kaupan lamppuosastolle vaeltelemaan, osta joku kiva

Hauska idea, hymyilytti! :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluapu voisi olla hyväksi ja se ensimmäinen askel :) Ei sillä, mä olin sellaisessa suhteessa vuosia, millaisesta säkin puhut. Että koin, etten tullut kuulluksi jne. Isoksi osaksi kyse oli siitä, että en osannut sanoa, mitä ajattelen, mitä olisin halunnut jne. Valitettavasti yhtä isoksi osaksi kyse oli siitä, että toista osapuolta ei vain kiinnostanut. 

Ei se erokaan sinällään ratkaisu ole, mutta se voi pakottaa kasvuun ja muutokseen. Mulle se oli hyvä, vaikka olen edelleen sinkku ja edelleen on suuria haasteita parisuhteen alueella. En silti haluaisi palata siihen pystyyn kuolleeseen elämään. Ahdistuneisuus jne eivät poistuneet parisuhteen myötä vaan siitä työ niiden parissa vasta alkoi. 

Meillä pitkä liitto takana ja kaiken kokeman jälkeen jotenkin niin surullinen olo tajuta, etten koe sellaista yhteyttä mitä toivoisin... En pysty selittämään tätä tunnetta. En haluaisi erota... Silti mietin sitä jatkuvasti. Päästä pois tästä kaikesta. Nöhdä asioita hieman kauempaa... Havahtua itsekin. Pelkään jos eroamme "hetkeksi" miettimään asioita, asumaan erillään... niin miten käy.. Tuntuu, ettei auta se että käyn vaan itse puhumassa jos se ongelma on meissä molemmissa . Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vahvasti masennukselta. Siihen on saatavilla ihan ammattiapuakin. Suosittelen ainakin kokeilemaan. 

Olen samaa miettinyt, että kyllä alkaa olla selvä masennuksen merkki, ei pelkkä uupumus... Huomaan että väsyn todella herkästi. Tässä on myös tapahtunut kaikkea stressaavaa parin vuoden aikana. Ap

https://masennustesti.fi/

Tuosta saa suuntaa-antavan käsityksen omasta tilanteestaan. Tietenkään tuollaiset testit eivät ole täysin luotettavia, mutta tyhjää parempia kuitenkin. Jos tuon perusteella näyttää vahvasti masennukselta, rohkeasti vaan apua hakemaan. Toki apua kannattaa hakea muutenkin aina, kun sitä tuntee tarvitsevansa.  

Kiitos ❤ Vahvasti masentuneisuudelta vaikuttaa... Eniten olen kiinnittänyt huomiota siihen, että väsyn ja ärsyynnyn ihan tyhjästä, voimat tuntuu katoavan ihan konkreettisesti. Haluaisin vaan olla yksin, se surettaa. Kun rakastan lapsiani. Ap

Voi olla epäolennainen seikka, mutta tuon kuitenkin tämänkin vaihtoehdon esiin. Onko sinulta mitattu kilpirauhasarvoja? Itselläni oli hyvin samankaltaisia oireita kuin sinulla. Luulin olevani masentunut ja terveyskeskuslääkäri antoikin mielialalääkkeitä. Ystäväni toi esiin kilpirauhasvaihtoehdon. Kävin yksityisellä mittauttamassa arvot (koska tk:ssa niitä ei suostuttu mittaamaan) ja sieltä paljastui kilpirauhasen vajaatoiminta. Mielialalääkkeet lopetettiin ja tilalle tuli tyroksiinilääkitys. Sitä piti muutaman kerran säätää (mikä on suht yleistä), mutta nyt tuntuisi löytyneen oikea annostus ja olo on kliseisesti sanottuna kuin uudestisyntyneenä. Se satanen, mikä arvojen mittaukseen meni, oli iso hinta kerralla, mutta pieni hinta paremmasta olosta. 

Tuo on hyvä tuoda esille. Aikoinaan mittautin ne, kun olin uupunut, mutta ei ollut silloin niissä mitään. Toivoisin että pääsisin mittauttaa sen ja ferritiinin yms, mutta tuntuu että ensisijaisesti oletetaan että masennus kun ennenkin ollut... Siksi jäänyt.. Ap

Minuakin joskus stressasi ja ahdisti "kaikki". Juurisyinä huono parisuhde ja työpaikan myrkyllinen ilmapiiri. Erosin ja pääsin toiseen paikkaan töihin, helpotti huomattavasti ja nyt nautin elämästäni: perheestä, ystävistä, työstä, harrastuksista....elämä maistuu taas hyvälle. Ehkä sinunkin kannattaa repäistä, vaikka vähän. Muuttaa se mikä vaivaa eniten. Voimia päiviisi ap!

Ja se ahdistaa miten paljon koen vihaa miestäni kohtaan ja ylipäänsä kaikkea. En ole tälläinen normaalisti. Haluaisin että joku ymmärtää mua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä tuo musta pimeys, pahentaako teillä.

Tuntuu kuin olisi vankilassa (vain kerran päivässä), siis ahdistaa kirjaimellisesti pimeys, ahtaanpaikankammo.

Tosiaan itsellä ei paha, kun vain kerran päivässä iskee nyt ja ihan hyviä syitäkin.

Kkeväällä valo auttaa.

Mene kaupan lamppuosastolle vaeltelemaan, osta joku kiva

Kiitos!

Käynkin muuten talvisin kaupoissa valohoitoa saamassa, ennaltaehkäisevästi. Ja myös kotona kaikki lamput päällä, auttaa paljonkin.

Ja lenkillä pakko käydä tyyliin jp muuten ei tule mtn. 😊

Itellä vaan nyt tyhjäkäyntiä ja turhautumista, ohimenevää.

Elämäntilanne parempi kuin koskaan, positiivinen.

Sitä ennen menetysten kausi ja aallonpohja.

Ite vaan niin pallo hukassa nyt, kun menee niin hyvin.

Kokeilkaa pähkinää, kalaa myös.

Rasvahapot vaikuttavat mielialaan. Itse en ota purkista, vain ruuassa.

Jälkkäriksi aina pala 80% tummaa suklaata.

Ap. Tilanteessasi alkaisin hoitaa itseäni. Joskus on niin ettei kukaan huomioi, ei kuule eikä ymmärrä. Silloin pitää olla itse paras kaveri itselleen. Voisit hakeutua jonkin terapeutin puheille tai hyvä ystävänkin käy. Tärkeintä on löytää keskustelukumppani.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin joskus stressasi ja ahdisti "kaikki". Juurisyinä huono parisuhde ja työpaikan myrkyllinen ilmapiiri. Erosin ja pääsin toiseen paikkaan töihin, helpotti huomattavasti ja nyt nautin elämästäni: perheestä, ystävistä, työstä, harrastuksista....elämä maistuu taas hyvälle. Ehkä sinunkin kannattaa repäistä, vaikka vähän. Muuttaa se mikä vaivaa eniten. Voimia päiviisi ap!

Kiitos ❤ Kunpa saisin ajatukseni kasaan, sellainen sekasoppa pää on... Kaikki tuntuu nyt niin raskaalta, ajatuskin esim asumuserosta kiehtoo, mutta heti perään se kaikki mitä joutuu tekemään sen eteen... Ei jaksaisi... En haluaisi sitä, että erotaan vaan löydettäisiin toisemme uudestaan. Tuntuu että tukehdun tähän kaikkeen mitä on tapahtunut. Ap