Haluaako joku jutella? Olen todella stressaantunut kaikesta

Onko enää sellaisia chatteja kuin ennen vanhaan? Muistan, että nuorempana riensin ahdistuksessani johonkin Kiss.fm:n chattiin löpisemään, että ahdistus helpottaisi.

Mikä sinua stressaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko enää sellaisia chatteja kuin ennen vanhaan? Muistan, että nuorempana riensin ahdistuksessani johonkin Kiss.fm:n chattiin löpisemään, että ahdistus helpottaisi.

Tollanen olisikin hyvä, ei taida nykypäivänä olla? Ap

Keskustellaan tässä. Onko stressaamisesi kestänyt pitkäänkin?

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua stressaa?

Kaikki... Sekin, että on tälläinen olo... Se, etten jaksa olla nyt jaksavampi, se, että koen etten tule kuulluksi perheessämme, enkä jaksa tehdä asian eteen mitään. Raha, työ yms... Surettaa, etten näe valoa ja hyvää, sitä kuitenkin on. Voimaton olo. Mielihyvän puute... Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua stressaa?

Kaikki... Sekin, että on tälläinen olo... Se, etten jaksa olla nyt jaksavampi, se, että koen etten tule kuulluksi perheessämme, enkä jaksa tehdä asian eteen mitään. Raha, työ yms... Surettaa, etten näe valoa ja hyvää, sitä kuitenkin on. Voimaton olo. Mielihyvän puute... Ap

Oletko keskustellut tuntemuksistasi puolisosi kanssa? Tai jonkun muun läheisen? Se voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Keskustellaan tässä. Onko stressaamisesi kestänyt pitkäänkin?

Pikkuhiljaa vuosien aikana kaikki kasaantunut ja nyt tuntuu et kaikki kaatuu päälle eikä saa mistään otetta. Ei saa iloa mistään oikein.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua stressaa?

Kaikki... Sekin, että on tälläinen olo... Se, etten jaksa olla nyt jaksavampi, se, että koen etten tule kuulluksi perheessämme, enkä jaksa tehdä asian eteen mitään. Raha, työ yms... Surettaa, etten näe valoa ja hyvää, sitä kuitenkin on. Voimaton olo. Mielihyvän puute... Ap

Helpottaako sinua kuulla, että moni meistä kokee ainakin joskus samoin? Tai helpottaisiko liikunta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua stressaa?

Kaikki... Sekin, että on tälläinen olo... Se, etten jaksa olla nyt jaksavampi, se, että koen etten tule kuulluksi perheessämme, enkä jaksa tehdä asian eteen mitään. Raha, työ yms... Surettaa, etten näe valoa ja hyvää, sitä kuitenkin on. Voimaton olo. Mielihyvän puute... Ap

Oletko keskustellut tuntemuksistasi puolisosi kanssa? Tai jonkun muun läheisen? Se voisi auttaa.

Olen, mutta silti koen ettei mua oikeasti kukaan ymmärrä, tajua miten loppu olen... Vaikka monta kertaa vuodessa siitä sanonut... Tuntuu, että kuullaan mutta ei oikeasti ymmärretä kuulemaa... Minussa vika, kun pitäisi suoremmin sanoa. Ap

Ymmärrän. Kaikki ahdistaa. Koti, työ, puoliso, lemmikit, ystävät ja vapaa-aika ahdistaa. Ärsyttää koko ajan ja tekisi mieli kadota johonkin hiljaiseen paikkaan yksin. Kaikesta yrittää hakea merkitystä, että jaksaisi, mutta nyt se on taas tuntunut niin hemmetin vaikealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua stressaa?

Kaikki... Sekin, että on tälläinen olo... Se, etten jaksa olla nyt jaksavampi, se, että koen etten tule kuulluksi perheessämme, enkä jaksa tehdä asian eteen mitään. Raha, työ yms... Surettaa, etten näe valoa ja hyvää, sitä kuitenkin on. Voimaton olo. Mielihyvän puute... Ap

Helpottaako sinua kuulla, että moni meistä kokee ainakin joskus samoin? Tai helpottaisiko liikunta?

Tieto siitä, että joku ymmärtää, helpottaa. Suru siitä ettei kenenkään tarvitsisi joutua tuntemaan näin, olemaan näin lukossa... Tuntuu etten saa itseäni enää kuuluviin edes itselleni, en saa sanoitettua tätä oloa, vaan purkautuu kiukkuna ja puolison läsnäolo tukehduttaa. Tosi ahdistavaa. Kumpa saisin vain olla yksin...

Liikunta auttaisi ihan varmasti...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Kaikki ahdistaa. Koti, työ, puoliso, lemmikit, ystävät ja vapaa-aika ahdistaa. Ärsyttää koko ajan ja tekisi mieli kadota johonkin hiljaiseen paikkaan yksin. Kaikesta yrittää hakea merkitystä, että jaksaisi, mutta nyt se on taas tuntunut niin hemmetin vaikealta.

❤️ Ihan kuin minun pään sisältä tuo teksti! Voimia sinnekin! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua stressaa?

Kaikki... Sekin, että on tälläinen olo... Se, etten jaksa olla nyt jaksavampi, se, että koen etten tule kuulluksi perheessämme, enkä jaksa tehdä asian eteen mitään. Raha, työ yms... Surettaa, etten näe valoa ja hyvää, sitä kuitenkin on. Voimaton olo. Mielihyvän puute... Ap

Oletko keskustellut tuntemuksistasi puolisosi kanssa? Tai jonkun muun läheisen? Se voisi auttaa.

Olen, mutta silti koen ettei mua oikeasti kukaan ymmärrä, tajua miten loppu olen... Vaikka monta kertaa vuodessa siitä sanonut... Tuntuu, että kuullaan mutta ei oikeasti ymmärretä kuulemaa... Minussa vika, kun pitäisi suoremmin sanoa. Ap

Kieltämättä kenenkään on hankala tietää, miltä sinusta tuntuu, jos et sano suoraan. Ymmärrän, että se ei ole helppoa eikä ole tarkoitus syyllistää sinua. Mutta kukaan kun ei voi toisen tunteita kokea, on pakko sanoa suoraan miltä tuntuu, jos haluaa että toiset ymmärtävät. 

Kuulostaa vahvasti masennukselta. Siihen on saatavilla ihan ammattiapuakin. Suosittelen ainakin kokeilemaan. 

Entä tuo musta pimeys, pahentaako teillä.

Tuntuu kuin olisi vankilassa (vain kerran päivässä), siis ahdistaa kirjaimellisesti pimeys, ahtaanpaikankammo.

Tosiaan itsellä ei paha, kun vain kerran päivässä iskee nyt ja ihan hyviä syitäkin.

Kkeväällä valo auttaa.

Itse täällä joskus osallistuin ongelmineni vastaavaan ketjuun. Muiden mielestä en olisi saanut. Ei saa valittaa, kuulemma.

Vaikka olo on kuinka pask.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua stressaa?

Kaikki... Sekin, että on tälläinen olo... Se, etten jaksa olla nyt jaksavampi, se, että koen etten tule kuulluksi perheessämme, enkä jaksa tehdä asian eteen mitään. Raha, työ yms... Surettaa, etten näe valoa ja hyvää, sitä kuitenkin on. Voimaton olo. Mielihyvän puute... Ap

Oletko keskustellut tuntemuksistasi puolisosi kanssa? Tai jonkun muun läheisen? Se voisi auttaa.

Olen, mutta silti koen ettei mua oikeasti kukaan ymmärrä, tajua miten loppu olen... Vaikka monta kertaa vuodessa siitä sanonut... Tuntuu, että kuullaan mutta ei oikeasti ymmärretä kuulemaa... Minussa vika, kun pitäisi suoremmin sanoa. Ap

Kieltämättä kenenkään on hankala tietää, miltä sinusta tuntuu, jos et sano suoraan. Ymmärrän, että se ei ole helppoa eikä ole tarkoitus syyllistää sinua. Mutta kukaan kun ei voi toisen tunteita kokea, on pakko sanoa suoraan miltä tuntuu, jos haluaa että toiset ymmärtävät. 

Tiedostan tämän... Ja ymmärrän, ettet halua loukata, en kokenut niin. Mies on paras isä, mutta koen ettei meidän välillä ole mitään... Tosi vaikea selittää. Olen miettinyt sitäkin, että haikailenko vain liikoja... Silti tuntuu, että yhteys kadonnut enkä jaksa sitä enää edes etsiä. Toinen ärsyttää olemassa olollaan niin paljon. On helpompi hengittää, kun ei olla saman katon alla. Samalla olen myös surullinen tästä kaikesta. Myös vihainen, ettei ymmärretä... Kun puhutaan, on pari päivää ok, sit sama jatkuu... Vuodesta toiseen... Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua stressaa?

Kaikki... Sekin, että on tälläinen olo... Se, etten jaksa olla nyt jaksavampi, se, että koen etten tule kuulluksi perheessämme, enkä jaksa tehdä asian eteen mitään. Raha, työ yms... Surettaa, etten näe valoa ja hyvää, sitä kuitenkin on. Voimaton olo. Mielihyvän puute... Ap

Oletko keskustellut tuntemuksistasi puolisosi kanssa? Tai jonkun muun läheisen? Se voisi auttaa.

Olen, mutta silti koen ettei mua oikeasti kukaan ymmärrä, tajua miten loppu olen... Vaikka monta kertaa vuodessa siitä sanonut... Tuntuu, että kuullaan mutta ei oikeasti ymmärretä kuulemaa... Minussa vika, kun pitäisi suoremmin sanoa. Ap

Oman kokemukseni perusteella kommentoin tässä. Minunkaan omaiseni eivät ottaneet tosissaan vaikka kerroin mistä kenkä puristaa. Päädyin sitten terveydenhuoltoon ja kun toistin samat asiat, sain apua. Rohkaisen sinua hakemaan ammattiapua, koska läheisilläsi voi olla esim. edelliseltä sukupolvelta opittu "pärjäämisen malli". (näin kävi minullekin) Jos läheinen on opetettu ohittamaan tunteet, vähättelemään toisen kokemusta tms. hän päätyy helposti vain reipastamaan tai muuten ohittamaan tärkeät asiat.

Muista että jotta voit pitää huolta muistakin kuin itsestäsi, sinun pitää voida pitää huolta ensisijaisesti itsestäsi. Jos läheisesi eivät ota huomioon tunteitasi, on oikea aika keskittyä juuri niihin omiin tunteisiin ja mitä ne sinulle haluavat kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vahvasti masennukselta. Siihen on saatavilla ihan ammattiapuakin. Suosittelen ainakin kokeilemaan. 

Olen samaa miettinyt, että kyllä alkaa olla selvä masennuksen merkki, ei pelkkä uupumus... Huomaan että väsyn todella herkästi. Tässä on myös tapahtunut kaikkea stressaavaa parin vuoden aikana. Ap

Vierailija kirjoitti:

Entä tuo musta pimeys, pahentaako teillä.

Tuntuu kuin olisi vankilassa (vain kerran päivässä), siis ahdistaa kirjaimellisesti pimeys, ahtaanpaikankammo.

Tosiaan itsellä ei paha, kun vain kerran päivässä iskee nyt ja ihan hyviä syitäkin.

Kkeväällä valo auttaa.

Joo, pimeys tekee osansa.. 😒 Ap