En selviä 5v lapsen kanssa kaupasta ostamatta jotain herkkua, ihan JÄRJETTÖMIÄ raivokohtauksia
Näin alkuun siis, meillä ei ole autoa ja lähin kauppa 3km päässä. Matkat kuljemme bussilla. Eli tilanne menee niin, että kaupassa kun olemme keränneet tavarat, vaatii jotain karkkia tai keksiä.
Jos kiellän, saa ihan järjettömiä raivareita. Kiskoo tukottain hiuksia päästään, rääkyy, mylvii kuin eläin. Jos yhä kiellän, alkaa repiä ihoaan (verille saakka, näin talvisin onneksi vaikeampaa kun ulkovaatteet)
Tässä vaiheessa joku viisas varmaan tulee neuvomaan, että ota se lapsi väkisin kainaloon ja kanna ulos. Ei ole ihan helppoa kun ikäisekseen roteva ja isokokoinen 5v taistelee kaikin voimin vastaan, hakkaa, potkii ja riehuu kuin vesikauhuinen elukka. Saati sitten saada lapsi ja ruokatavarat vielä bussiin (jossa jatkaa sitä riehumista)
Tuota on kokeiltu miljoona kertaa ja nykyään annan vaan joka kerta ottaa jonkun pienen herkun ja vältyn kyseiseltä painajaiselta.
Millä keinoin te olette saaneet haastavat/erittäin itsetietoiset lapset kauppareissulta kotiin, ostamatta herkkuja? Ja nyt niin, että ei ole mahdollista lukita lasta autoon.
Kommentit (89)
Jo ennen kauppaan lähtöä pidätte palaverin. Sovitte että ei ole herkkupäivä ja niitä ei osteta. Ja koska muut ihmiset haluavat rauhassa tehdä ostoksia, heitä ei raivolla ja mylvinnällä häiritä. Sitten sovitte jonkun tehtävän, jonka lapsi hoitaa kaupassa. Piirtäkää vielä kuvakortit toivotusta käytöksestä, jotka otetaan mukaan ja joista palautetaan mieleen sovitut asiat. Lisäksi hyvästä käytöksestä sovitaan kotona saatava pieni palkinto, kuten se, että leikitään, pelataan, askarrellaan yhdessä joku tietty, etukäteen päätetty mieluinen asia.
Provo. Ja melkoisen liioiteltu sellainen.
näinhän ei tietenkään saa kysyä mutta onko lapsi itse keksinyt että herkku pitäisi saada. vai oletko ekoja kertoja ostanut itse pyytämättä.
mä en kyllä toisaalta nää tota kovin pahana jos kauppa on 1-kertaa viikossa ja herkuksi riittää joku pieni lakupatukka.
Sanoita tunteita. "Kulta pieni, minä näen, että sinua haluttaa saada karkkia, mutta ei osteta silti karkkia". Tämä tehoaa aina.
Olet tehnyt sen virheen, että olet säännöllisesti antanut periksi, joten tuskin saat noin voimakastahtoista lasta enää taipumaan. Hän on tottunut, että saa sen herkun, joten tuskinpa helposti suostuu siitä edusta enää luopumaan. Tulee siis olemaan melkoinen taistelu. Lähtisin siitä, että jo etukäteen kotona puhutte asiasta, että herkkua ei tällä kertaa osteta ja selitetään syy (hampaat menee pilalle, sokeri epäterveellistä jne.) Sitten tästä pidetään kiinni raivokohtauksen uhallakin ja periksi ei saa antaa.
Jos on kyseessä oikeasti voimakastahtoinen lapsi niin menee varmasti montakin reissua ennen kun ne raivokohtaukset helpottaa, mutta luulisi joskus oppivan ettei herkkua tule, vaikka kuinka riehuisi. Tärkeintä on puhua lapsen kanssa asiasta, jolloin lapsi tietää etukäteen, että herkkua ei ole tulossa ja lisäksi syyn.
No. Ota valokuva kännykkään jostain herkusta,jonka olet etukäteen piilpttanut kotona johonkin. Sanot ja näytät,tämän saat kun olet kaupassa huutamatta,kaupassa ei saa huutaa.
Ja annat sen sitten kun pääsette kotiin.
Sitten taas uudelleen.
Sitten kun taas lähdette kauppaan sanot että nyt etukäteen mietit minkä pienen namun saat ottaa,ei isoa,pieni vaan ja vain yksi, etkä saa huutaa ja raivota,kaupassa ei saa huutaa.
Et sitten osta joka kerta!
Toinen vaihtoehto on alkaa antamaan "viikkorahaakerran kuukaudessa,summa jolla saa just jonkun pienen ostoksen tehtyä. "sulla on se kolikko,sillä saa tämän."
Niin ja niihin omien karkkien ostamispäivään voit tehdä vaikka kalenterin tyyliin,"näin monta päivää,sitten mennään kauppaan,mieti etukäteen kaupassa ei saa huutaa ja raivota"
Vierailija kirjoitti:
Provo. Ja melkoisen liioiteltu sellainen.
Olen nähnyt melko samanlaisen tilanteen. Lapsi ei kylläkää nähdäkseni raapinut itseään mutta alkoi paukuttaa päätään hyllyä päin kuin mielipuoli. Siinä kohtaa äiti nappasi pakastealtaasta mehujään ja sanoi että no ota nyt sitten tämä jos jum*lauta lopetat ton.
En minäkään jaksaisi kantaa omaa edes suht pienikokoista raivoavaa 5-vuotiasta ulos kaupasta. Hän vielä vähän aikaa sitten saattoi saada raivokohtauksia ”tyhjästä” eli ei edes ollut herkuista kyse. Olisikin välttänyt ne vain ostamalla jotain herkkuja.
Ottaisin valmiiksi mieluista evästä mukaan ja kaupasta lapselle esim sokeriton juoma. Voi nälkäänsä syödä jo kaupassa ja olisi tyytyväinen kannellessaan omaa juomaansa.
Käyn kaupassa 1-3 lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
näinhän ei tietenkään saa kysyä mutta onko lapsi itse keksinyt että herkku pitäisi saada. vai oletko ekoja kertoja ostanut itse pyytämättä.
mä en kyllä toisaalta nää tota kovin pahana jos kauppa on 1-kertaa viikossa ja herkuksi riittää joku pieni lakupatukka.
Alkuun sai valita karkkipäivinä, sitten väsyneenä tein sen virheen että annoin valita joskus viikollakin, sitten useamman kerran, päästäkseni helpommalla. Lopulta keksi, että kun tarpeeksi raivoaa niin saa joka kerta.
ap
Käyttäydyin juuri samalla tavalla mun lapsuudessa kauppareissujen aikana. Saatoin suuttua niin kovasti, että mun takista lentelivät napit pitkin lattioita, kun aloin riisua itseäni täynnä kiukkua. Vaadin joka kerta uusia leluja, tai mitä mukavaa satuin näkemäänkään. Mun kiukuttelu loppui kuin seinään, kun kerran paikalle osui virkapukuinen poliisi. Luulin, että nyt mua noudetaan vankilaan. Minusta kasvoi ihan normaali aikuinen kaikesta huolimatta.
Katso myös, että lapsi ei ole nälkäinen, kun menette kauppaan. Nälkä pahentaisi muutenkin vaikeaa tilannetta.
Miten tilanne on päässyt kärjistymään näin pahaksi? Ei se lapsi ole aina ollut isokokoinen ja roteva 5-v. JA mieti AP, miten pärjäät tämän lapsen kanssa vähän isompana. Ostatko sille kaljamäyrän 12-vuotiaana, koska muuten se saa raivarit?
Vaihtoehtoja on kaksi:
- teet kuten numero 3 ehdotti (etukäteen käytte kauppareissun läpi ja sovitte miten käyttäydytään, hyvästä käytöksestä palkittaan kotona) tai
- jätät lapsen kotiin kauppareissun ajaksi (vaatii järjestelyjä eikä käy pysyväksi ratkaisuksi)
Jos teet kuten nro 3 ehdotti ja lapsi silti alkaa raivota kaupassa, jätät kaikki ostokset siihen paikkaan ja poistutte. Tarvittaessa raahaat lapsen vaikka jaloista vetämällä. Kaupan ulkopuolella rauhoitat lapsen ja kertaatte yhdessä sen, miten kaupassa pitää käyttäytyä. Toista tarvittaessa. Tärkeintä on, että kauppareissu keskeytyy AINA heti kun lapsi saa raivokohtauksen ja että lapsen raivokohtausta EI KOSKAAN PALKITA ostamalla niitä herkkuja.
Minulla kaksi neljävuotiasta poikaa. Eivät koskaan pyydä karkkia ruokakaupassa koska olen tehnyt alusta asti selväksi että en osta heille karkkia ja olen kieltänyt myös muitakin tarjoamasta karkkia lapsilleni. Synttärijuhlat poikkeus jolloin kakussa usein suklaakoristeita. Mehua saavat myös vain juhlissa. Ei ole koskaan ollut itkupotkuraivareita kaupassa kun ei ylimääräisiä karamellipiikkejä sokeriarvoja heilauttamassa ja perusruokakin maistuu nirsoilutta. Sitten kun ovat isompia ja saavat kotitöitä vastaan pientä viikkorahaa he voivat halutessaan käyttää summan vaikka karkkiin
Ei kyllä pidä tehdä lapsia, jos on niin heikko ettei viisivuotiaalle pärjää painissa. Mieti kuinka se mätkii sua pitkin seiniä sitten kun se on 15.
Vaikka kulkee bussilla voi jättää tavarat kärryyn ja viedä lapsen ulos kaupasta, kun rauhoittuu jatkatte ostoksia. Tuo käytös kestää niin kauan kuin sallit sen.
Käykää harvemmin kaupassa, esim. kahdesti viikossa ja siitä toisella kerralla karkkipäivä, jolloin saa valita. Toisella kerralla saa valita, vaikka mitä ruokaa/jälkiruokaa ym. tehtäisiin/ostettaisiin.
Ja ei, sitä maitoa ei ole pakko roudata litratolkulla joka päivälle, joten pitäisi pystyä bussilla hoitamaan harvemmatkin käynnit, kunnon reppu ja vaikka vedettävä laukku mukaan, jos on pysyvää tuo bussilla matkaaminen ja lapsen pakollinen mukanaolo. Tai sitten yksinkertaisesti kotiinkuljetus ruuille. Kokeilee sitten myöhemmin uudelleen, kun on tullut enemmän järkeä päähän.
Minä kantaisin lapsen kaupasta ja jättäisin kaikki ostokset ostamatta. Kotona sitten mentäis pari päivää näkkileivällä ja makaronilla ja sanoisin lapselle, että muuta syötävää ei ole, koska emme voi hänen takiaan käydä kaupassa. Jos et saa kerta lasta kannettua ulos, jätä huutamaan ja riehumaan sinne ja kutsu poliisit. Ehkä säikähtää.
Omien lasten kanssa ottanut alusta alkaen linjan, että vain karkkipäivänä ostetaan karkkia EI KOSKAAN muulloin. Muina päivinä turha kinuta, ei tipu ja jos ei usko ei seuraavana karkkipäivänäkään tipu.
Jos lapsi tekee itselleen fyysistä vahinkoa tuolla tasolla olisi syytä mennä lääkäriin.