Pyrkiikö lapsi aina pohjimmiltaan hyvään vaiko sekä hyvään että pahaan?
Ennen vanhaan oli yleisenä se näkemys, että lapsi ei välttämättä halua aina toisille ihmisille hyvää vaan voi haluta myös pahaa. Tästä seurasi se, että huonosti tai ilkeästi käyttäytyvää lasta kutsuttiin tuhmaksi ja pyrittiin kurinpidolla kitkemään hänestä huono tai ilkeä käytös.
Myöhemmin on yleistynyt käsitys siitä, että lapsi haluaa toisille ihmisille vain hyvää. Eli jos lapsi käyttäytyy huonosti tai ilkeästi, niin se on aina oire siitä, ettei lapsi ymmärrä käytöksensä seurauksia tai tunnista omia tai toisten tunteita. Tästä on seurannut se, että kurin pitämisestä on lapsilla pitkälti luovuttu ja korvattu se opettamisella ja tunnekasvatuksella.
Kumpaan te uskotte? Voiko lapsi pohjimmiltaan haluta toiselle pahaa tai tietoisesti asettaa oman etunsa toisten edun edelle vaikka tietää, että se on pahaksi toisille?
Kommentit (11)
Minä ainakin olin lapsena itsekäs ja kyllä halusin ihan tahallaan satuttaa muita. Ajattelin aina vain itseäni. Olin esimerkiksi kummastunut kun olin oman kakkupalani syönyt ja äiti ei antanutkaan minulle omaa palaansa. En muista myöskään tunteneeni ikinä mitään kiitollisuutta.
Ei erityisesti kumpaankaan, lapsi vain toimii omien mielihalujensa mukaan ja kontrolloimatta tunnetilojaan. Sitten häntä hitaasti ohjataan hillitsemään itseään paremmin ja oppimaan yhteiskunnan säännöt.
Ei mielestäni ole ollut tuollaista "paha lapsi" ajattelua ennen eikä "hyvä lapsi" ajattelua nykyään. Se on vain muuttunut, että miten lapsen uskotaan voivan parhaiten oppia itsehillintää ja muiden huomioon ottamista. Ennen uskottiin että häpäisemällä ja hakkaamalla, nykyään että kohtelemalla lasta itseään lempeästi ja ohjaamalla.
Lapseen on vuosituhansien evoluution tuloksena geneettisesti koodattu halu miellyttää aikuisia ja omia vanhempia erityisesti. Lisäksi samasta syystä lapsi etsii jatkuvasti huomiota ja hyväksyntää.
Lapsi on täynnä energiaa, joka voi kanavoitua rakentavasti tai tuhoisasti - tämän energian suuntaaminen on aikuisten vastuulla.
Lapsi etsii jatkuvasti tietoa siitä mikä ihmislaumassa on hyväksyttävää ja mitä ei hyväksytä. Samaa käytöstä näkee kaikkialla nisäkkäiden maailmassa emonsa häntää näykkivistä leijonan pennuista aina sisarustaan hiekkalaatikolla muovilapiolla läppäävään taaperoon. Näiden sääntöjen opettaminen on aikuisten vastuulla.
Lapsella ei ole alussa olemassa tunteiden hallintaa samassa mielessä kuin aikuislla. Viha, suru ja ilo purkautuvat spontaanisti ja välillä aikuisen näkökulmasta suhteettomasti. Tunteiden käsittelyn ja hallinnan opettaminen on aikuisten vastuulla.
Lapsen aikakäsitys, kyky ymmärtää abstraktioita ja käsitellä turhautumista on kehittymätön. "Huomenna" voi olla sama asia kuin aikuisen näkökulmasta "ensi vuonna". Palikkatolon sortuminen aiheuttaa saman reaktion kuin oikean talon sortuminen. Abstraktin ajattelun, aikakäsityksen ja frustraation käsittelyn opettaminen on aikuisten vastuulla.
-
Kysyt siis voiko lapsi tehdä tietoisesti pahaa. Tietenkin voi. Kaikki tietoiset olennot voivat. Pahan tekoahan se suklaiden syöminen joulukalenterista salaa etukäteen on. Toisaalta aivan pienellä lapsella ei ole käsitystä koko konseptista muutoin kuin itsensä kautta.
Ihmisolennolle on opetettava hyvän ja pahan käsite suhteessa muihin olentoihin erityisesti näissä arkipäiväisissä "pikku" asioissa. Hvyä kasvatus ja esimerkki opettavat toisaalta samalla myös empatiaa.
MUTTA ennenkuin kaikki oman elämänsä Enbusket tulevat kommentoimaan niin ei kissaa viiksestä vetävä taapero ole paha tai itsekäs vaan utelias. Ei se tuo mitään viisautta, että aikuiset projisoivat omat pimeytensä lapsiin.
Minä uskon että ihminen on eläin, jolla on eläimen viettipohja. Ja kyllä sieltä kädellisten esihistoriasta tulee kaikenlaista viettiä ihmiselle, myös itsekkäitä ja ilkeitä.
En kuitenkaan erityisesti näe järkeä hyvä/paha termeissä, jotka on lähinnä uskonnollisia. Sanooko joku apinaa pahaksi, jos se esim. pyrkii itsekkäästi juonitellen ja heikompia kiusaten lauma-asemassa ylöspäin? Ei, sitä sanotaan että eihän eläin voi olla paha, koska se on viettiensä vietävissä eikä pysty poikkeamaan niistä.
Minusta vaan ihminen ei ole niin kovin paljon erilainen. Toki, meillä on isoaivokuori, jonka ansiosta pystymme oppimaan hallitsemaan viettejämme iän myötä ainakin jossain määrin. Viettipohja ei kuitenkaan katoa mihinkään. Lapsella käytösten hallinta lisäksi on vielä kehittymätöntä, joten ei ole mitään järkeä ajatella tai sanoa lasta pahaksi siksi että toimii "kuten elukat". Pitää vaan ohjata oikeaan käytökseen, koska moraali rakentuu ihmislaumoissa sosiaalisesti eli ihminen ei mitenkään luonnostaan kasva sivistyneeksi ja hyvinkäyttäytyväksi vaan vain jos saa ulkopuoleltaan ihanteista sellaisesta ja pidäkkeitä toisenlaista käytöstä kohtaan (toruja tai torjuvaa käytöstä "laumanjäseniltä" jos toimii moraalittomasti, rangaistuksia jne).
Vierailija kirjoitti:
Ennen uskottiin että häpäisemällä ja hakkaamalla, nykyään että kohtelemalla lasta itseään lempeästi ja ohjaamalla.
Tuo vasta onkin mustavalkoista ja rajoittunutta ajattelua. Ikään kuin olisi vain kaksi vaihtoehtoa "häpäiseminen ja hakkaaminen" ja "lempeys ja ohjaaminen".
Toki kasvatuslinjaukset ovat aina pohjimmiltaan ideologioita ja ideologioihin kuuluu se, että nähdään asiat mustavalkoisina.
Lisään että siitä kiistellään, onko psykopatia synnynnäistä (taipumus siihen joo, mutta vaatii todennäköisesti myös muuta), mutta jis on, niin tällainen lapsi voi varmaan toimia "pahasti". Mutta se johtuu psykopatia-taipumuksesta, ei lapsuudesta. Ja sellaisia lapsia on äärimmäisen harvassa.
Kehityspsykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että pienet lapset toimivat spontaanisti empaattisesti ja suosivat kilttejä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen uskottiin että häpäisemällä ja hakkaamalla, nykyään että kohtelemalla lasta itseään lempeästi ja ohjaamalla.
Tuo vasta onkin mustavalkoista ja rajoittunutta ajattelua. Ikään kuin olisi vain kaksi vaihtoehtoa "häpäiseminen ja hakkaaminen" ja "lempeys ja ohjaaminen".
Toki kasvatuslinjaukset ovat aina pohjimmiltaan ideologioita ja ideologioihin kuuluu se, että nähdään asiat mustavalkoisina.
Toki ne olivat kärjistyksiä, mutta ei liene väärin sanoa että lapsen lyömistä pidettiin ennen vanhaan ihan ok kasvatuskeinona, vaikka kaikk i eivät sitä tehneetkään.
En ole psykopaatti, vaikka minulla on matala verenpaine myös kriisitilanteissa. Varmasti sydämeni pompsahtaa nopeammin muutaman kerran, mutta rauhoitan tietoisesti itseni, kun huomaan sen. Ajatuksen voimalla vain päätän olla panikoitumatta ja keskittyä havainnointiin ja toimintaan. Toista kertaa ei verenpaineeni yritäkään nousta, ennenkuin tilanne on ohi. Jälkikäteen puran stressini kehoni tärinällä ja ajattelen tapahtuneet läpi, pyrin ottamaan opikseni. Saan todeta, että toimin oikein kriisitilanteessa.
Lapsena tahdoin kaivaa esiin jopa aikuisista ihmisistä heidän salaisuutensa ja heikkoutensa. Ajatuskuvioni oli, että he pääsevät elämässään eteenpäin, kun vain ymmärtävät itseään paremmin. Itse tutkin, kunnes ymmärrän, mistä jokin heidän piirteensä kumpuaa.
En uskonut, että ihmisillä oli vain heikkouksia, vaan niiden heikkouksien takana täytyi olla jokin syy, aiheuttaja, josta heidän olemus, elekieli yms antoi vihjeitä. Puolustin heikoimpia, jotka olivat sitä ilman omaa syytään. En tahtonut kuitenkaan auttaa typeriä tekemään lisää typeryyksiä niin, että he eivät oppineet tuntemaan omia vaikuttimiaan ja saivat siksi paljon pahaa aikaiseksi muille. Kuten vastuuta enemmän kantaville ihmisille. Tietömättömyyttä ihoan, koska sillä oikeutetaan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen uskottiin että häpäisemällä ja hakkaamalla, nykyään että kohtelemalla lasta itseään lempeästi ja ohjaamalla.
Tuo vasta onkin mustavalkoista ja rajoittunutta ajattelua. Ikään kuin olisi vain kaksi vaihtoehtoa "häpäiseminen ja hakkaaminen" ja "lempeys ja ohjaaminen".
Toki kasvatuslinjaukset ovat aina pohjimmiltaan ideologioita ja ideologioihin kuuluu se, että nähdään asiat mustavalkoisina.
Toki ne olivat kärjistyksiä, mutta ei liene väärin sanoa että lapsen lyömistä pidettiin ennen vanhaan ihan ok kasvatuskeinona, vaikka kaikk i eivät sitä tehneetkään.
Hakkaaminen ei ole ollut ok milloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lisään että siitä kiistellään, onko psykopatia synnynnäistä (taipumus siihen joo, mutta vaatii todennäköisesti myös muuta), mutta jis on, niin tällainen lapsi voi varmaan toimia "pahasti". Mutta se johtuu psykopatia-taipumuksesta, ei lapsuudesta. Ja sellaisia lapsia on äärimmäisen harvassa.
Kehityspsykologisissa tutkimuksissa on havaittu, että pienet lapset toimivat spontaanisti empaattisesti ja suosivat kilttejä aikuisia.
Pienet lapset tekevät julmia asioita saadakseen itselleen etua. Esim. silmääkään räpäyttämättä lyövät turpaan jotta saisivat vaikka toisen kädessä olevan keksin itselleen. Puhumattakaan tarha- ja koulukiusaamisesta.
No siis lapsi (eikä moni aikuinenkaan) ei pysty kovin kattavasti miettimään omien tekojensa seurauksia. Ensinnäkin lasten empatiakyvyissä on tosi suuria eroja, joten jo siitä on kiinni se, miten lapsi missäkin iässä pystyy ajattelemaan omien tekojensa seurauksia toisiin ihmisiin. Sitten on se, että lapsi ei pysty ajattelemaan niitä tekoja kovin pitkälle – siis ei yksinkertaisesti pysty näkemään oman toimintansa seurauksia toisiin ihmisiin.
Sitten on tunteet. Moni aikuinenkaan ei pysty kaikissa tilanteissa toimimaan tunteensa halliten, joten voi kuvitella, että lapsetkaan eivät pysty. Tunnekuohussa seurausten miettiminen ei yksinkertaisesti onnistu.
Mutta jos sä siis pyrit nyt tässä miettimään, että pystyvätkö lapset psykopaattistyyliseen käytökseen, niin pystyvät, koska psykopatia on myös ihan fysiologinen ominaisuus (poikkeavat aivot, poikkeava verenpaine), ja se kyllä näkyy jo lapsessa eri asteisena. Lopputulokseen, eli siihen, millainen ihminen sitten aikuisena on, vaikuttaa se, millaisessa ympäristössä psykopaattisilla piirteillä varustettu lapsi kasvaa.