Kokemuksia avioeroista kun toinen ei halua erota.
Olen viimeisten vuosien jälkeen alkanut epäilemään tarkoitustamme olla yhdessä hamaan loppuun, mainitaan nyt muutama oikeutus kuten miehen taloudellinen vastuuttomuus, sometus, kalliit harrastukset, tuottamaton työmäärä, seksuaalinen haluttomuus, huono hygienia, riidat, tarvitsevuus, vastuuntunnottomuus, tiuskiminen lapsille, erilaiset elämänarvot... ai hitsi miksi olen mieheni kanssa. Mieheni haluaa olla yhdessä koko elämän. On lapsia. Ei oikeastaan velkaa vielä, onneksi. Haluaisin niin paljon olla vapaa miehestä, suhde vie kaikki voimani. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa ja miten selvisitte? Pariterapiassa kävimme vuosi sitten ja tilanne muuttui vähän siedettävämmäksi, kurjaa on kuitenkin. En jaksa enää. Miten olette laittaneet eron vireille, mitä siitä seurasi, pysyykö ex sopimuksissa, onko lapsilla hyvä olla eksän luona? Tällaisia kysymyksiä mielessä. En varmaan hirveästi pääse päivystämään ketjussa, mutta huomenna yritän palata asiaan. Kiitos!
Kommentit (5)
Sit sen näkee. Ja kyl ne lapset kertoo. Ja se maistraatin lippulappu.
Se vasta väsyttää jos pitäs vielä alkaa selitellä.
Rakkaus on ihana asia ja siitä pitäs tulla olo että jaksaa ja haluaa.
Itse muutuin väännetyksi tiskirätiksi ja viimeisillä voimillani lähin menee.
Exästä en haluu kuin elarit.
Ilo, voima, vapaus.
Valoa...
Et mitään menetä enää. Tuli mitä tuli.
Harvoin erot ovat yhteisymmärryksessä tapahtuvia. Mutta eipä sitä koskaan tiedä miten toinen käyttäytyy. Tätäkin palstaa kun lukee, niin aika paljon niitä huonoja kokemuksia on erosta. Mutta kyllä niitä onnistuneitakin eroja on ja yhteishuoltajuuksia. Valitettavasti uusia kumppaneita tulee myöhemmin saattaa tilanne muuttua, vaikka olisi ero ollut hyvä.
Itse olen joutunut eroon niin että en olisi missään nimessä halunnut eroa. Haaveilin kokoajan että palaisimme yhteen koska mitään ongelmaa meidän parisuhteessa ei ollut. Olisin päästänyt ex-kumppanista paljon nopeammin irti jos hän olisi ollut rehellinen ja kertonut että hänellä on uusi suhde. Omalta kohdalta voin sanoa vain että suosittelen että kumppanit kunnioittaisivat toista ja kertoisivat ne todelliset syyt eroille. Ymmärrän että kaikki eivät uskalla (ja joskus ihan syystä) kertoa sitä ainakaan kasvotusten jos on kolmaspyörä kuvioissa mutta sen voi laittaa vaikka tekstarilla/spostilla. Itselle todelliset syiden kuuleminen olisi poistanut turhat haaveilut sekä sen että jäi miettimään mitä olisi voinut tehdä että eroa ei olisi tullut.
Parisuhdeleiri. Alat siellä tajuta, että muillakin on ongelmia.
Älä käytä kaikkia voimiasi suhteessa pysymiseen. Lapset kaipaavat tukea eron jälkeen ja saattavat reagoida hyvin voimakkaasti.
Ehtisikö kukaan kertoa omista kokemusistaan ja mitä voisi olla luvassa? Päätös tuntuu todella vaikealta tehdä vaikka olen päivä päivältä varmempi. Ja pelkään miehen ylilyöntejä.
ap.