Lue keskustelun säännöt.
Oletko joutunut koskaan näkemään nälkää?
16.12.2019 |
Miten kroppasi ja psyykkeesi reagoivat asiaan?
Mulla on nyt tuollainen kausi. Sain vuokran ja pakolliset menot hoidettua joksikin aikaa, mutta nälkä on ja paino sen kuin putoaa. En tiedä edes, milloin tämä loppuu.
Ajatukset pyörii vain ruuassa ja kun kävelen kebabbilan tai grillin ohi, niin se tuoksu/haju tekee melkein hulluksi. Itkin viimeksi mummon hautajaisissa pari vuotta sitten, mutta nyt on ollut myös lähellä. Himoitsen rasvaista ruokaa yli kaiken. Kotona pitää säännöstellä, mutta odotan leipomispäivää tai hernekeittopäivää kuin kuuta nousevaa ja haaveilen siitä etukäteen. Tuoretta leipää. Jotenkin pää hajoaa tähän ja maha täynnä kaikki näyttää sitten paremmalta.
On myös ikävää, kun paleltaa tavallista enemmän, sydän hakkaa nykyään oudosti ja pyörryttää välillä.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Tölkkejä keräämällä saa kasaan helposti sen 75 senttiä, jolla saa 2 kiloa vehnäjauhoja joista voi tehdä teeleipiä ilman leivinjauhetta. Ja tuolla pärjää lähes viikon.
Totta, mutta tässäkin ketjussa yksi vastaaja sanoi saaneensa suolistotulehduksen syötyään kuukauden pelkkää vehnäleipää. Hiilihydraattien saanti tuskin on ongelma. Niitä saa halvalla. Makaronipussikin on halpa. Usein tarve on ennemminkin proteiineista ja vitamiineista, jotka ovat kalliimpia.
Viikon pärjää vaikka millä, mutta ihminen sairastuu, jos se syö pitkään pelkkää vehnää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena usein. Ei siis ollut vanhempien vika tai mikään lasun paikka, kotona oli kyllä ruokaa. Mutta koulussa olin vaan aina nälkäinen, koska kulutin tosi paljon energiaa enkä jaksanut aamulla ja lounaalla syödä niin paljon kerralla, että se olisi riittänyt pitkäksi aikaa. Lounas piti nälän poissa ehkä tunnin, sitten taas monta tuntia vatsa kurisi ja oli ontto olo. Joka päivä sama juttu.
Pitkäkestoista nälkää en ole koskaan kokenut. Opiskeluaikaan köyhimpinä hetkinä olen täyttänyt vatsaani kaurapuurolla, itseleipomillani sämpylöillä ja ruokaöljyllä sekä vanhalla kunnon makaronilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, kun Suomi on täynnä ruuanjakelupaikkoja, miten voit nähdä nälkää? Missäpäin asut - takuulla teilläkinpäin jaetaan ilmaista ruokaa vaikka missä.
Täällä on niitä varmasti. Tähän asti olen jotenkin koittanut ajatella pärjääväni. Jos joku on kuitenkin huonommassa jamassa, niin en halua viedä heiltä ruokaa. Tänään kuitenkin etsin noita yhteystietoja ja mietin, pitäisikö ottaa yhteyttä. Ehkä mä tosiaan olen jo itse se, joka on siinä huonommassa tilanteessa.
ap
Olet liian kiltti! Ihan tiedoksesi, noissa ruokajonoissa käy ihmisiä joilla on jääkaappi täynnä ruokaa eivätkä ole nälässä toisin kuin sinä. He ovat ahneita systeemin hyväksikäyttäjiä. Sinulla on oikeus mennä sinne ruokajonoon eli sinne vaan nyt.
Ei pidä paikkaansa, todella törkeää heittää vaan jotain tuollaista valhetta. Kaikki minun tuntemani ruokajonoihmiset ovat oikeasti niitä, joilla ei sitä ruokaa ja rahaa oikeasti ole.
Sehän vaatii jo sitäpaitsi aika paljon pokkaa mennä sinne nälkäjonoon kaikkien töllisteltäväksi - ei suomalainen mene sinne, ennenkuin on ihan pakko. Tosin ulkkiksia siellä ei näy yhtään...
Seurakunnan diakoniatyön tehtävänä on auttaa. Ihan sama kuulutko kirkkoon vai et, niin ev.lut kuin helluntaiseurakunnat jakavat ruokaa. Mene lähimpään seurakuntaan. 1990-luvun laman aikaan se oli ainoa auttava taho. Silloin koin, mitä on olla nälässä. Ja kyse ei ollut elämänhallinnan puutteesta vaan opintotukijärjestelmän virheestä.
Jos et ole koskaan ollut yli 3 päivää syömättä putkeen niin et tiedä mitä todellinen nälkä on. Jos vatsa kurnii 2-3 tunnin välein niin se ei ole nälkää, olet vain koukussa hiilareihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein köyhimmät perustoimeentulotuella elävät eivät osta matkalippuja päästäkseen hakemaan ruokajonoista halpaa einestä, vaan kärsivät muutaman päivän kuukaudessa ilman ruokaa. Ruokajonot ovat todella köyhille luksusta, joihon ei ole varaa kalliiden matkojen vuoksi. Ja työpaikoista, joissa maksetaan palkkaa on pula. Kai jokainen on nähnyt valemedian uutisoinnin "työvoimapulasta?" Ilmaistyövoima on näemmä pop.
Ruoanjakeluakaan ei ole joka paikkakunnalla. Ei esim. täällä missä itse asun (kuten ei myöskään sosiaalista luottoa tai velkaneuvontaa kuin keskituloisille ja siitä ylöspäin), vaikka asunkin muutama kilometri isohkon kaupungin rajalta eikä tämäkään mikään tuppukylä ole. Seurakunnilta saattaa saada etenkin näin joulun alla maksusitoumuksia kauppaan. Oletko facebookissa? Siellä on joskus näissä roskalavaryhmissä ylimääräistä ruokaa tarjolla. Kerroit ettet halua ottaa apua vastaan, mutta miten olisi nämä perinteiset pienet kodinaskareet ruokakassia vastaan? Harmi kun ei ole enää syyskausi, moni tarjoaa ilmaiseksi itse noukittuna pihasta omenoita ja marjoja, monella jää yli itse kerättyjä sieniä kun kaikki eivät niitä syö. Tämä toki tarkoittaa että pitäisi asua kohtuullisen välimatkan päässä. Tsemppiä! Niin joo ja vastaus kysymykseen, yrittäjänä ollessa useinkin kun ei ollut sossun luukulle asiaa kun oli työssä käyvä, vaan mitään ei ollut mitä olisi firmalta nostanut. Vettä join pahimpaan näläntunteeseen silloin paljon. Painoa putosi 15kg 9kk:n aikana (olin raskaana silloin niin helppo laskea se aika ;) ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut. Päätin painorajan, jonka alle en itseäni päästä. Leivoin joka päivä sämpylöitä (tai joskus lettuja tai pannukakkua), enkä ostanut valmista. Ostin kerran viikossa tarjousten perusteella ruokaa. Esim kokonaisen lohen tai broilerin, jos sain tarjouksesta ja tein ruokaa ja pakastin osan. Sämpylän päälle laitoin reilusti rasvaa. Kuivakaapissa oli aina myös herneitä ja linssejä, joista sai tehtyä kasviskeittoja. Ja jotta elämä ei olisi ollut liian ankeaa, ostin välillä edullista suklaata ja jäätelöä. Laskin että niissä oli Kcal kohdillaan suhteessa maksettuun hintaan. Kasviksista ostin talvella ainakin kaalia, porkkanaa, perunaa ja sipulia. Laskin viikkobudjetin ja päiväbudjetin. Satokaudella sain enemmän kasviksia ja niitä kannatti pakastaa. Talvella söin myös vähän sitrushedelmiä ja d-vitamiinia. Koulussa santsasin ruokaa.
Ruoan säännöstelyä on joskus köyhinä (lähinnä opiskelu)aikoina ollut. Myös joskus kahvi ja leipä - linjalla oon mennyt että lapsille on ruokaa.
Joskus edellä mainittuun on syynä se, kun syödään eilisen ruoan jämiä, eikä niitä ole enää paljon. Enkä rakasta ruoanlaittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinasteisesti lapsena kyllä. Mutta ei minulla ollut oikein ruokahaluakaan, joten en sinänsä ajatellut asiaa silloin. Olin kyllä väsynyt jatkuvasti ja kuntoni oli huonompi kuin muilla. Oli kuiva iho, palelua jne.
Tsemppiä, ap!
Joskus kun katselee ravintolan ikkunasta ulos saattaa nähdä kun rahansa mieluummin kaljaan ja tupakkaan hassaavat katselevat kateellisina sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikoina oli jaksoja jossa sai monta viikkoa putkeen elää kaurapuurolla ja nuudeleilla. Kyllä siinä nopsaan huomasi että elimistöäkin kyllästyttää kun rupesi yöllä näkemään unia ruuasta. Pahin jakso taisi olla kun pari viimeistä viikkoa piti elää niin että joka toinen päivä söi ja joka toinen paastosi.
Ei se nälän tunne niinkään kyrsinyt vaan se että olo oli hyvin vetämätön eikä jaksanut juuri muuta tehdä kun muutaman tunnin opiskelun jälkeen vetää parin tunnin torkut ja kymmenen tunnin yöunet. Kroppa meni ikäänkuin energiansäästömoodiin.
Kyllä olen. Ja se olo silloin aivan vetämätön. Huimaa ja sitä vain lepää. Olen sitten veden joukkoon laittanut sokeria ja vettä, ettei kaikki suola lähtisi kehosta. Kyllä sitä just viikon kestää, mutta ei kauempaa. Ja hunajateetä juon silloin. Ja olen lihaliemikuutiostakin tehnyt "lämpimän" aterian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin kertoa, että kun näin nälkää, niin sen jälkeen opin varautumaan paremmin. Olo oli tosi väsynyt, kun olin laihtunut alipainosta vieläkin alipainoisemmaksi ja en tahtonut sen toistuvan.
Kerroin mitä söin, kun syömisen määrää täytyi säännöstellä.
30.
Tölkkejä keräämällä saa kasaan helposti sen 75 senttiä, jolla saa 2 kiloa vehnäjauhoja joista voi tehdä teeleipiä ilman leivinjauhetta. Ja tuolla pärjää lähes viikon.