Millainen ajatusmaailma pitäisi olla ihmisellä joka kutsuu itseään feministiksi?

Koen olevani feministi, enkä oikeastaan välitä jos en jonkun muun mielestä muka sellainen ole.

Ajattelen että tytöt ja naiset eivät ole poikia alempia tai huonompia. Tytöt eivätkä naiset ole miesten omaisuutta ja heidän kontrolliinsa alistettavia esineitä, joilta muka on oikeutettua odottaa ja vaatia tietynlaista hillittyä, alistuvaa, hiljaista ja anteeksi pyytelevää käytöstä.

Kenenkään ei tarvitse pukeutua ja näyttää tietynlaiselta ollakseen oikea nainen tai oikea mies.

Kenenkään ei tule elää toisen siivellä ja toista hyväksi käyttäen. Ei siten, että toinen maksaa kaiken, tai toinen tekee kaikki kotityöt kuin pieni orja.

En hyväksy missään nimessä sellaista, että suomalaisia syytellään aiheetta rasisteiksi, jos he eivät mielellään olisi alistumassa takapajuisille lähi-itäläisille aatemaailmoille, joista feminismi on hyvin kaukana.

Jos tiettyyn suuntaan kumartelee niin samalla tulee kyllä aika pahasti levittäneeksi perseposkensa toiseen suuntaan.

Hän yrittää yliotetta ihmisistä.

Sellainen, että hän uskoo miesten ja naisten olevan yhtä arvokkaita ja ansaitsevan samat oikeudet ja saman aseman niin yhteiskunnassa, työelämässä kuin perheessäkin.

Sellainen, että hän uskoo miesten ja naisten olevan yhtä arvokkaita ja ansaitsevan samat oikeudet ja saman aseman niin yhteiskunnassa, työelämässä kuin perheessäkin.

Nykyään tuntuu siltä että moni haluaa määritellä feminismin enemmänkin sillä perusteella miten äänekkäästi tuo mielipiteitään julki kuin itse mielipiteiden sisällöllä. Jos ihminen jatkuvasti toistaa olevansa feministi ja tuo jotain yksittäistä tasa-arvomielipidettään julki, niin hänen muut mielipiteensä saavat käytännössä olla miten kaukana feminismistä tahansa.