Lue keskustelun säännöt.
Äärimmäinen introverttiys. VIHAAN ihmisiä. Onko muita kaltaisiani?
15.12.2019 |
Kaupassa asioiminenkin tuntuu usein raskaalta ajatukselta, ärsyttää lähellä kuljeksivat ihmiset ja ärsyttää jos joku katsoo päin. Ärsyynnyn siis todella pienestä. Koen ihmisten katseiden olevan lähes aina tuomitsevia, vaikka jos järjellä asiaa kovin mietin tajuan, että näin ei aina voi olla. Toinen puoli päässäni taas sanoo, että ulkonäössäni on jotain vikaa ja minua arvostellaan. Tänäänkin on ollut päivä, että en ole jaksanut vaivautua ulos, kun en jaksa sitä että minut nähdään. Tunnen tietynlaista vihaa ihmisiä kohtaan. Olen koko ikäni ollut hyvin epäsosiaalinen ja lapsena kiusattu. Jonkinlaista sosiaalista fobiaakin on ollut aina. Roskia viedessäkin toivoo ettei tarvitsisi kohdata ketään. Onneksi työ on sentään sellaista, jota voi tehdä yksin omassa huoneessani. Onko kellään muulla tällaista?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsesta lähtien olen tuntenut ihmisten katseet negatiivisina. Lapsena siis jo hermostuin ja suutuin esim. kauppakeskuksessa käydessä. Minuakin on arvosteltu pienestä pitäen juurikin ujoudesta ja hiljaisuudesta, se oli suurinpiirtein kamalin piirre mitä lapsessa voi olla esim. koulussa. Arvostelu jatkui aikuisuuteen asti. On jäänyt tunne, että olen aina vääränlainen ja että näytänkin vääränlaiselle tai oudolle, vaikka ulkonäköni ei siis ole mitenkään erikoinen.
Käyn kyllä kaupoilla välillä ilman näitä vihan tuntemuksia, mutta välillä on kausia kun tunne on voimakkaampi. Jonkinlaista masennusta on useinkin ja se ilmenee ärtymyksenä.
Ap
Mulla sama ja tuntuu, ettei tämä helpota koskaan. Sain siis jo lapsena ikäviä kommentteja siitä, että olin liian hiljainen ja arka. Ja edelleen, pian 40-vuotiaana kuulen esim. töissä, jopa esimiehiltä että olen liian hiljainen esim. palavereissa. Pitäisi olla paljon aktiivisempi ja kantaa ottavampi. Mutta hitto vie, kun jännitän niitä tilanteita, siis palavereja joissa kymmeniä ihmisiä. Pienet porukat ei haittaa. Tätähän esimieheni ei ymmärrä vaan kaikkien pitäisi olla ulospäinsuuntautuneita ja innokkaita joka tilanteessa. Varsinaisen työni hoidan hyvin ja tunnollisesti, mutta mitäpä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että pelkäät ihmisiä ja sinulla taitaa myös olla hyvin alhainen itsetunto. Kannattaa mennä terapiaan, niin loppuelämäsi voi olla mukavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole introvertti vaan sinulla on antisosiaalinen luonne.
Tarkoitit kai asosiaalinen. Vai onko ap sinusta sosiopaatti?
Ei, siksi en sanonut sosiopaatti. Sosiopaatti vihaa ja halveksii ihmisiä sekä käyttää kaikkia hyväkseen, mutta ap vain vihaa ihmisiä ja haluaa eristäytyä joten hän on vain tavallinen ihmisten vihaaja eli antisosiaalinen, mutta ei persoonallisuushäiriöön asti eli sosiopatiaan.
En nyt sotkisi sosiopatiaa tähän kun ei sille edes ole mitään virallista määritelmää.
Ehkä jos äärimmäisiä persoonallisuuksia (ja persoonallisuushäiriöitä) pitäisi pohtia niin eristäytyvä (skitsoidi) ja epäsosiaalinen persoonallisuus olisivat ne relevantit. Ihmisten vihaaminen sinänsä ei ole erityisesti kumpaankaan viittaava piirre.
skitsoidi? 🤔
Skitsoidi.
F60.1 Eristäytyvä (skitsoidi) persoonallisuus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole introvertti vaan sinulla on antisosiaalinen luonne.
Tarkoitit kai asosiaalinen. Vai onko ap sinusta sosiopaatti?
Ei, siksi en sanonut sosiopaatti. Sosiopaatti vihaa ja halveksii ihmisiä sekä käyttää kaikkia hyväkseen, mutta ap vain vihaa ihmisiä ja haluaa eristäytyä joten hän on vain tavallinen ihmisten vihaaja eli antisosiaalinen, mutta ei persoonallisuushäiriöön asti eli sosiopatiaan.
En nyt sotkisi sosiopatiaa tähän kun ei sille edes ole mitään virallista määritelmää.
Ehkä jos äärimmäisiä persoonallisuuksia (ja persoonallisuushäiriöitä) pitäisi pohtia niin eristäytyvä (skitsoidi) ja epäsosiaalinen persoonallisuus olisivat ne relevantit. Ihmisten vihaaminen sinänsä ei ole erityisesti kumpaankaan viittaava piirre.
skitsoidi? 🤔
Varmaan joku paranoidi androidi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsesta lähtien olen tuntenut ihmisten katseet negatiivisina. Lapsena siis jo hermostuin ja suutuin esim. kauppakeskuksessa käydessä. Minuakin on arvosteltu pienestä pitäen juurikin ujoudesta ja hiljaisuudesta, se oli suurinpiirtein kamalin piirre mitä lapsessa voi olla esim. koulussa. Arvostelu jatkui aikuisuuteen asti. On jäänyt tunne, että olen aina vääränlainen ja että näytänkin vääränlaiselle tai oudolle, vaikka ulkonäköni ei siis ole mitenkään erikoinen.
Käyn kyllä kaupoilla välillä ilman näitä vihan tuntemuksia, mutta välillä on kausia kun tunne on voimakkaampi. Jonkinlaista masennusta on useinkin ja se ilmenee ärtymyksenä.
Ap
Mulla sama ja tuntuu, ettei tämä helpota koskaan. Sain siis jo lapsena ikäviä kommentteja siitä, että olin liian hiljainen ja arka. Ja edelleen, pian 40-vuotiaana kuulen esim. töissä, jopa esimiehiltä että olen liian hiljainen esim. palavereissa. Pitäisi olla paljon aktiivisempi ja kantaa ottavampi. Mutta hitto vie, kun jännitän niitä tilanteita, siis palavereja joissa kymmeniä ihmisiä. Pienet porukat ei haittaa. Tätähän esimieheni ei ymmärrä vaan kaikkien pitäisi olla ulospäinsuuntautuneita ja innokkaita joka tilanteessa. Varsinaisen työni hoidan hyvin ja tunnollisesti, mutta mitäpä siitä.
Liiankin tuttua 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että pelkäät ihmisiä ja sinulla taitaa myös olla hyvin alhainen itsetunto. Kannattaa mennä terapiaan, niin loppuelämäsi voi olla mukavampaa.
Tää on aina niin helpolta kuulostava ratkaisu heittää kenelle tahansa: "Mene terapiaan."
Veikkaan, että täälläkin on monia, joilla se meneminen ei ole ollut ihan yksinkertaista, ja siitä kuinka se terapia ei olekaan auttanut.
No sitä terapiaa olen miettinyt usein ja sinne varmasti pääsisinkin. Sitä vaan ei tiedä auttaako se oikeasti mitään ja ilmaistakaan se ei ole. Minullakin kun tämä on ollut ihan pienestä asti ja ikää nyt jo 34, kuinkahan kauan tällaisen ihmisen pitäisi terapiassa käydä? Erään terapiassa vuosia käyneen masentuneen tunnen ja tyyppi on edelleen masentunut...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsesta lähtien olen tuntenut ihmisten katseet negatiivisina. Lapsena siis jo hermostuin ja suutuin esim. kauppakeskuksessa käydessä. Minuakin on arvosteltu pienestä pitäen juurikin ujoudesta ja hiljaisuudesta, se oli suurinpiirtein kamalin piirre mitä lapsessa voi olla esim. koulussa. Arvostelu jatkui aikuisuuteen asti. On jäänyt tunne, että olen aina vääränlainen ja että näytänkin vääränlaiselle tai oudolle, vaikka ulkonäköni ei siis ole mitenkään erikoinen.
Käyn kyllä kaupoilla välillä ilman näitä vihan tuntemuksia, mutta välillä on kausia kun tunne on voimakkaampi. Jonkinlaista masennusta on useinkin ja se ilmenee ärtymyksenä.
Ap
Mulla sama ja tuntuu, ettei tämä helpota koskaan. Sain siis jo lapsena ikäviä kommentteja siitä, että olin liian hiljainen ja arka. Ja edelleen, pian 40-vuotiaana kuulen esim. töissä, jopa esimiehiltä että olen liian hiljainen esim. palavereissa. Pitäisi olla paljon aktiivisempi ja kantaa ottavampi. Mutta hitto vie, kun jännitän niitä tilanteita, siis palavereja joissa kymmeniä ihmisiä. Pienet porukat ei haittaa. Tätähän esimieheni ei ymmärrä vaan kaikkien pitäisi olla ulospäinsuuntautuneita ja innokkaita joka tilanteessa. Varsinaisen työni hoidan hyvin ja tunnollisesti, mutta mitäpä siitä.
Liiankin tuttua 😔
Tuttua on. Mikä hemmetti siinä on, että vielä 40 vuodenkin päästä samasta asiasta saa kuulla aina vaan esimiehiltä, kollegoilta jne. Tässähän ollaan niin erilaisuutta ymmärtäviä (muka) nykyään, että eikö se nyt pikkuhiljaa ala olla sallittua olla hiljaisempi.
Itsekin kuulen säännöllisesti tuota edelleen, mutta uskomatonta oli kun yksi esimies kehui minua, sanoi ettei minun tarvitse muuttua, vaikka halusikin, että esittäisin mielipiteitäni enemmän, ja sain vielä palkankorotuksen. Siinä vaiheessa tuntui, että kerrankin saan kiitosta, vaikka olenkin tällainen. Eli en sittenkään ole vääränlainen ihminen, ja voin olla hyvä myös näin.
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsesta lähtien olen tuntenut ihmisten katseet negatiivisina. Lapsena siis jo hermostuin ja suutuin esim. kauppakeskuksessa käydessä. Minuakin on arvosteltu pienestä pitäen juurikin ujoudesta ja hiljaisuudesta, se oli suurinpiirtein kamalin piirre mitä lapsessa voi olla esim. koulussa. Arvostelu jatkui aikuisuuteen asti. On jäänyt tunne, että olen aina vääränlainen ja että näytänkin vääränlaiselle tai oudolle, vaikka ulkonäköni ei siis ole mitenkään erikoinen.
Käyn kyllä kaupoilla välillä ilman näitä vihan tuntemuksia, mutta välillä on kausia kun tunne on voimakkaampi. Jonkinlaista masennusta on useinkin ja se ilmenee ärtymyksenä.
Ap
Ap, ellei sussa ole jotakin todella huomiota herättävän vastenmielistä ulkoisesti ei voi olla niin että suuri osa ihmisistä katsoisi sinua tuomitsevasti. Ihmiset ihan aidosti on niin keskittyneitä omiin elämiinsä ja oloihinsa ettei kaikilla ainakaan riitä edes paukut siihen. Ja ne muutama jotka ehkä niin tekisivät ei todennäköisesti muutenkaan ole ketään sellaisia joiden mielipiteillä haluaisit olevan sinulle väliä. Tiedän että kirjoitit aloituksessasi että tajuat tämän ja halusin silti myös toistaa sen koska se on mielestäni tosi tärkeä lähtökohta.
Kuulostaa pikemminkin siltä että jokin lapsuutesi ympäristössä (vanhemmat? jotkut muut?) on yleistynyt mielessäsi kaikkien ihmisten piirteeksi. Esimerkiksi olin itse 19 kun tajusin etteivät kaikki aikuiset ole yhtä pahantahtoisia, pihalla kaikesta ja julmia kuin omat vanhempani. Mielemme/hermostomme tekee tällaisia yleistyksiä suojellakseen meitä. Tässä tilanteessa vaikuttaisi kuitenkin siltä että suhtautumistapa joka auttoi sinua suojautumaan kiusaamiselta tilanteessa jossa et päässyt pakoon on nykyään turha ja haitallinen.
Kun eristää itsensä omien (ei paikkansa pitävien) tulkintojen takia ja tarkkailee ympäristöä vain niistä käsin ei myöskään ikinä saa toisenlaisia, korjaavia, kokemuksia niitä haastamaan. Se mitä uskomme siirtyy suoraan siihen mitä ympäristössä näemme. Jos pelkäät halveksuntaa ja arvostelua (syystä!) sinun on vaikea hahmottaa mitään muuta kuin pelkäämääsi ympärillä tai nähdä tarkasti mitään muutakaan. Ihmiset jotka yrittävät ottaa sinua huomioon, olla ihan perusystävällisiä, hymyillä sinulle hassussa ohimenevässä tilanteessa jne. joko jäävät sinulta huomaamatta tai tulevat tulkituksi häiritsevinä. Se tuntuu kohtuuttomalta stressiltä sinulle. Kysyit vaan onko muilla vastaavia kokemuksia, siihen vastaus on kyllä, mutta jos haluat muuttaa tilannetta ehkä voisit joskus testata pieniä hetkiä ilman noita (varmaan tavallaan turvallisen tuntuisia) ajatuksia. Vaikka keskittymällä siihen mitä itse tunnet - jännittää - ja mitä kaipaisit - luottamusta siihen että olet hyväksytty - tai arvailemalla mitä joku toinen ihminen kokee tai koki esim. siellä kaupassa. Jos toinen näyttää tuomitsevalta voi olla että se on väsynyt tai stressaantunut töistä, miettii jotain huolenaihettaan tai vaikka pelkää ettei rahat riitä. Mahdollisia syitä on rajattomasti.
Itselläni myötätuntoinen suhde omiin vaikeisiin kokemuksiin, traumatisoitumisen ja omien lapsuudessa tyydyttämättä jääneiden tarpeiden ymmärrys ja tunnetaitojen opettelu on muuttanut tilanteen omasta entisestä semieristyksestä nykyiseen tilanteeseen jossa mulla on paljon kavereita ja koen helpoksi olla melkein kenen tahansa kanssa tekemisissä. On mielenkiintoista lukea tätä keskustelua kun sain taas muistutuksen siitä että tilanteissa joissa joku esim. kaupassa tai kirjastossa reagoi minuun mielestäni vähän kummasti syy voi olla sosiaalinen jännitys tai se että pelkää tuntemattomien arvostelevan. Helpottaa omaa olemista jos voi muistaa sen mahdollisuuden. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Joudun aina valehtelemaan työhaastatteluissa että pidän asiakaspalvelusta... Rahan takia täytyy esittää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole introvertti vaan sinulla on antisosiaalinen luonne.
Tarkoitit kai asosiaalinen. Vai onko ap sinusta sosiopaatti?
Ei, siksi en sanonut sosiopaatti. Sosiopaatti vihaa ja halveksii ihmisiä sekä käyttää kaikkia hyväkseen, mutta ap vain vihaa ihmisiä ja haluaa eristäytyä joten hän on vain tavallinen ihmisten vihaaja eli antisosiaalinen, mutta ei persoonallisuushäiriöön asti eli sosiopatiaan.
En nyt sotkisi sosiopatiaa tähän kun ei sille edes ole mitään virallista määritelmää.
Ehkä jos äärimmäisiä persoonallisuuksia (ja persoonallisuushäiriöitä) pitäisi pohtia niin eristäytyvä (skitsoidi) ja epäsosiaalinen persoonallisuus olisivat ne relevantit. Ihmisten vihaaminen sinänsä ei ole erityisesti kumpaankaan viittaava piirre.
Entäs estynyt persoonallisuushäiriö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku siellä kommentoi että nykyään ollaan muka niin ymmärtäviä. Niin ollaan, jos on kyse jostain muunsukupuolisuudesta, hullusta taiteilijasielusta tai muusta erikoisuudesta, mutta ujoutta ei tulla kyllä koskaan ymmärtämään. Omasta lapsuudesta muistan opettajan toitottavan, että kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, mutta se ei koskenut minua, ujoa pentua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku siellä kommentoi että nykyään ollaan muka niin ymmärtäviä. Niin ollaan, jos on kyse jostain muunsukupuolisuudesta, hullusta taiteilijasielusta tai muusta erikoisuudesta, mutta ujoutta ei tulla kyllä koskaan ymmärtämään. Omasta lapsuudesta muistan opettajan toitottavan, että kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, mutta se ei koskenut minua, ujoa pentua.
✔️
Kertoisitteko lisää noista mainituista pers. häiriöistä? Miten sellainen diagnosoidaan, miten hoidetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole introvertti vaan sinulla on antisosiaalinen luonne.
Tarkoitit kai asosiaalinen. Vai onko ap sinusta sosiopaatti?
Ei, siksi en sanonut sosiopaatti. Sosiopaatti vihaa ja halveksii ihmisiä sekä käyttää kaikkia hyväkseen, mutta ap vain vihaa ihmisiä ja haluaa eristäytyä joten hän on vain tavallinen ihmisten vihaaja eli antisosiaalinen, mutta ei persoonallisuushäiriöön asti eli sosiopatiaan.
Olisi selkeämpää, jos et käyttäisi termiä antisosiaalinen tuossa merkityksessä. Psykiatriassa nimittäin antisosiaalisella viitataan joko narsistiseen persoonallisuushäiriöön tai sosiopatiaan. Psykiatriasta nämä termit ovat yleiseen käyttöön levinneet kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
No sitä terapiaa olen miettinyt usein ja sinne varmasti pääsisinkin. Sitä vaan ei tiedä auttaako se oikeasti mitään ja ilmaistakaan se ei ole. Minullakin kun tämä on ollut ihan pienestä asti ja ikää nyt jo 34, kuinkahan kauan tällaisen ihmisen pitäisi terapiassa käydä? Erään terapiassa vuosia käyneen masentuneen tunnen ja tyyppi on edelleen masentunut...
Ap
Tuttu tunne. Olen huonoista kotioloista lähtöisin ja välillä suorastaan pelkään ihmisiä. Meillä kotona oli väkivaltaa ja henkistä kiusaamista sekä vähättelyä.
Nyt vasta aikuisena olen päättänyt, että munkin elämä saa olla sellainen kun itse haluan. Vuosikausia olen yrittänyt reipastua yms. Jännityksestä en ole päässyt, mutta osaan käyttäytyä ”rennosti”. Ja tämä roolinvetäminen on todella väsyttävää.
Mutta yritän ollacesittämättä mitään enää. Koetan hyväksyä itseni ja jos joku tulee ”tallomaan ja neuvomaan” niin yritän olla ottamatta kommentteja liian henkilökohtaisesti.
Töissäkin pitäisi riittää kun työt tulee tehtyä hyvin ja käyttäytyy asiallisesti.
Itse pärjään nykyisin töissä asiakaspalvelussa mutta esim esiintyminen on hirveää.
Yrittäkää kerätä ympärillenne voimaannutravia ihmisiä. Jos niitä ei löydy niin ei kannata roikkua huonoissa ystävyyssuhteissa yms.
-Minna-
Eikös psykologien mukaan tyttöjen väsähtäminen koulussa johtuu osaksi siitä, että on puhuttu ”reipastumusesta”. ”Koeta nyt reipastua yms”
En tiedä mitä tarkalleen tuo pitää sisällään.
Mutta ainakin itselle ”koeta nyt vähän reipastua siitä” ei kyllä auttanut yhtään kun oli ujo ja arka...
Jonkin verran samaa. Opiskelen vielä hyvin ihmisläheiselle alalle, mutta en kuitenkaan kohtele ihmisiä mitenkään huonosti vaikka en heistä pidä. Itseä kans koulukiusattu ja kiusattu muutenkin. Pelkään ihmisiä ja en luota heihin. Lapsena olin iloinen ja menevä kunnes pistettiin murskaksi koko ihminen. Nyt oon vaan vihainen ja hajalla.
Onneks on kissoja seurana :)
skitsoidi? 🤔