Lue keskustelun säännöt.
Tarve miellyttää vanhempiaan? Miten päästä eroon?
17.06.2006 |
Onko kellään muulla ikuista tarvetta miellyttää vanhempiaan ja " totella" heitä kaikessa? Mua häiritsee yli kaiken se, että tiettyjä asioita en esim. " uskalla" kertoa vanhemmilleni kun tiedän, että he paheksuvat sitä tai kritisoivat päätöstäni.
Erityisesti äitini on aina ollut erittäin herkkä kritisoimaan kaikkea mitä teen ja vieläkin tuntuu, että haen häneltä jotain hyväksyntää! Ikinä hän ei ole tekosiani mielestäni kehunut:(((.
Esim. jos teemme mieheni kanssa jonkin ison ostopäätöksen niin minua aina kauhistuttaa kertoa siitä vanhemmilleni kun kuitenkin tiedän, että he löytävät siitä jotain paheksuttavaa/kritisoitavaa. Ostimme esim. tontin viime vuonna ja kauan mietin miten edes viitsin kertoa siitä vanhemmilleni. No kun kerroin, niin kova ryöpytyshän siitä tuli ja ihmettelivät kovasti miksi nyt tontti piti ostaa vaikka meillä on jo talo:(. Eivätkä välittäneet vaikka miten kerroin, että emme halua enää asua tässä talossamme.
Ärsyttää suunnattomasti että olen tällainen " pikkutyttö" !!!! Miten ihmeessä pääsen tästä eroon?
Pystyn kyllä siis tekemään päätöksiä ihan omin päin enkä koskaan kysy vanhemmiltani neuvoja. Mutta jonkinlaista hyväksyntää silti haen jatkuvasti.
Johtuukohan siitä, etten ole koskaan saanut kehuja vanhemmiltani?
Kommentit (44)
t. Kun tunnistat perimmäisen syyn (esim. jätetyksi tulemisen pelko tms.), ja selvität itsellesi, miten muuten voit kohdata pelkosi kuin muita miellyttämällä, alat tietoisesti toimimaan toisin. Vaikeaa tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauhea stressi aina enn kuin tapaan erityisesti äitiä. Mitä pistäisin päälle jne. Kuitenkin tuntuu, että hän katsoo nenän varttaan pitkin ja merkitsevästi tuhahtaa esim. monitoimikoreille eteisessä. Ennen seuraavaa vierailua olin ostanut kauniimmat korit muovisten tilalle. Ehkä itsekin kärppänä tarkkeilen, että mistähän se nyt keksii tuhahtelemista. Ei slleen kauhean suorasti valita, että ' onpa sotkuista' . Vaan vähän kierommin. Ja kauheeta vaan hakea hyväksyntää vielä 30-vuotiaana.
Kun sain lapsia muutamia vuosia sitten, tämä homma jotenkin räjähti käsiin. Sitä enne en ollut ajatellut asiaa kummemmin. kävin terapiassakin.
Haukkuu veljen pulleutta kaikkien kuulleen ja aina. Itse kärsin syömishäiriöstä koko nuoruuden. Nyt olen normaalipainoinen, eli 50 kg...
Toisaalta äiti kyllä ostaa meille lapsille tosi paljon kaikkia ihania tavaroita ja silleen ei voi haukkua kauheaksi ilkimykseksikään.
Mäkään en ikinä uskalla kertoa vanhemmilleni mistään reissuista mitä teemme. Yleensä kerron viime tingassa tai sitten lyhyemmistä reissuista en kerro ollenkaan:-). Sama juttu koskee sitten kaikkia ostoksia, aina jännitykseläl odotan mitä vanhempani sanovat. Yleensä isäni kommentti on: " riittääkö rahat" ja äitini ehkä tuhahtaa.
Kamalaa tosiaan. Mutta miten ihmeessä voisi katkaista välit omiin vanhempiinsa?? Sitä paitsi tulevat varmasti tukeutumaan minuun kun tarvitsevat apua vanhetessaan. A-P-U-A! miten mä siitä selviän? Näen jo itseni vaihtamassa verhoja äidilleni ja hän sitten selkäni takana antaa mulle ohjeita " älä nyt noin tee, tee noin" .
Ap
Nimittäin tällaisen miehen vaimona ärsyttää suunnattomasti se jatkuva vanhempien, etenkin äidin paapominen. Menee joskus aivan naurettavuuksiin.